Hienoja kysymyksiä, hienoja keskusteluja

Jos olet aikuisten luokan opettaja, voit kysyä esimerkiksi: ”Mikä evankeliumin periaate on ollut kaikkein tärkein omassa elämässäsi, ja miksi?” Luokan jäsenet todennäköisesti pysähtyvät miettimään kokemuksiaan – ja se on hyvä asia. Jos rentoudut ja odotat muutaman sekunnin, käsiä alkaa nousta ylös ja saat kuulla todellisista, syvällisistä kokemuksista, joita ihmisillä on ollut evankeliumista. Huomaat myös, että yhden henkilön kommentit herättävät toisten kommentteja. Ennen pitkää luokassa käydään mielenkiintoista ja innoittavaa keskustelua!

Jos haluat, että luokassa keskustellaan jostakin tietystä asiasta kuten uskosta, voit sanoa jotakin tämäntapaista: ”Tänään puhumme uskosta, joka on evankeliumin ensimmäinen periaate.” Esitä sitten uskoon liittyvä kysymys, johon ei ole mitään tiettyä vastausta:

1. ”Mikä osa uskolla on ollut teidän elämässänne?”

2. ”Miksi arvelette Herran haluavan, että meillä on uskoa?”

3. ”Mainitkaa joitakin tapoja, joilla voimme lisätä uskoamme.”

Saat paljon vastauksia, ja kun saat niitä, voit halutessasi kirjoittaa niitä (lyhentäen) tauluun. Kun olet valmis, sinulla on hieno luettelo, jota voit käyttää apuna, kun teet yhteenvedon keskustelustanne.

Avointen kysymysten esittämisestä on muutakin hyötyä: Jopa ne luokan jäsenet, jotka eivät osallistu keskusteluun, ajattelevat kysymyksiä. Heidän ymmärryksensä ja todistuksensa voivat kasvaa silloinkin kun he eivät ole sanoneet sanaakaan.

Avoimet kysymykset voivat olla tehokkaita keskusteltaessa pyhistä kirjoituksista. Monet opettajat ajattelevat, että hyvä tapa saada luokan jäsenet osallistumaan on pyytää heitä lukemaan jokin pyhien kirjoitusten kohta. Valitettavasti asia ei aina ole niin. Jotkut ihmiset eivät ole hyviä lukijoita, ja he saattavat takellella sanoissa. Toisilla luokan jäsenillä voi olla vaikeuksia kuulla lukijan ääntä.

Henkilö, jota kuullaan luokkahuoneessa parhaiten, on luokan edessä seisova opettaja. Opettaja voi myös lopettaa keskellä kappaletta, esittää kysymyksen ja innoittaa oppilaita keskustelemaan. Kun luet seuraavan esimerkin, yritä panna merkille, mitä opettaja tekee kannustaakseen keskusteluun:

Opettaja: ”Tänään aiomme keskustella hyvin tunnetusta kertomuksesta, tuhlaajapojan vertauksesta. Mutta haluaisin, että emme ajattelisi vain tuhlaajapoikaa vaan myös muita hänen perheensä jäseniä. Avatkaapa Raamattunne ja etsikää kohta Luuk. 15:11.” (Oppilaat, jotka eivät ehkä tunne pyhiä kirjoituksia hyvin, saattavat tarvita ohjeen siitä, mistä kohdasta kyseinen kirja löytyy.)

Odotettuaan, että luokan jäsenet ovat löytäneet kohdan, opettaja alkaa lukea: ”’Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.

Nuorempi heistä sanoi isälleen: ”Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.” Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken.’ Mitä voimme jo nyt kertoa tästä perheestä?” (Huomaa avoin kysymys.)

Oppilas: ”Isä näyttää olevan halukas antamaan nuoremmalle pojalle, mitä tämä haluaa.”

Opettaja: ”Siltä näyttää, eikö niin? Tavallisesti poika saisi perintönsä vasta, kun hänen isänsä olisi kuollut. Mutta isä näyttää olevan rakastava, antelias mies. Mitä muuta?”

Oppilas: ”Nuorempi poika vaikuttaa minusta itsekkäältä. Se on aika paljon pyydetty isältä, joka on vielä elossa.”

Opettaja: ”Juuri niin. Hän näyttää ajattelevan vain itseään. Entäpä vanhempi poika?”

Oppilas: ”Tähän asti hän on ollut tavattoman hiljaa.” Luokka nauraa.

Opettaja: ”Niin, ja se ehkä kertoo jotakin hänen luonteestaan. Seurataanpa sitä samalla kun jatkamme lukemista.”

Kun luit tuon esimerkin, mitä huomasit opettajan tekevän kannustaakseen oppilaita keskusteluun? Voisit tehdä luettelon – siitä tulee sinun luettelosi ja sinun tulkintasi tilanteesta, joten kaikki vastauksesi ovat oikein. Miksi? Koska tämän kappaleen ensimmäinen kysymys on avoin kysymys, ja niin kauan kuin vastaat sellaiseen kysymykseen rehellisesti, et voi antaa väärää vastausta. Jos esität samanlaisia kysymyksiä luokkahuoneessa, sama pätee luokan jäseniin. Se tarkoittaa sitä, että he oppivat pian, että heidän kommenttinsa ovat tervetulleita ja että heidän on turvallista vastata.

Lisäksi saatoit huomata, että tein jotakin, mikä sai sinut kiinnostumaan asiasta ennen kuin aloit lukea. Kirjoitin: ”Kun luet, yritä panna merkille, mitä opettaja tekee kannustaakseen keskustelua.” Tein sen, koska tiesin, että se auttaisi sinua ajattelemaan lukemaasi ja valmistautumaan myöhemmin osallistumaan tähän ”keskusteluun”.

Esimerkissä opettaja käytti tätä tekniikkaa kahdesti: kerran, kun hän sanoi: ”Haluaisin, että emme ajattelisi vain tuhlaajapoikaa, vaan myös muita hänen perheensä jäseniä”, ja toisen kerran, kun hän sanoi: ”Seurataanpa sitä samalla kun jatkamme lukemista.” Kumpikin ehdotus antaa luokan jäsenille jotakin, mihin he voivat keskittyä, joten he ovat valmiita vastaamaan avoimiin kysymyksiin, kun opettaja esittää niitä.

Sen tekeminen auttaa luokan jäseniä yhdistämään asioita, kun kappaletta luetaan. Sen sijaan, että he istuisivat passiivisina tuoleillaan, he lukevat mukana ja tosiaankin pohtivat pyhiä kirjoituksia. Ja kun lukeminen loppuu, he ovat valmiita vastaamaan kysymyksiin. Sitten sinun ei tarvitse muuta kuin pyytää heitä vastaamaan ja koordinoida keskustelua.

Huomaa myös, että tällaisen keskustelun myötä todella annat opetusta pyhistä kirjoituksista, et pelkästään oppikirjasta. Vaikka oppikirjaa tuleekin käyttää oppiaihetta valmisteltaessa ja se on suurenmoinen avointen kysymysten lähdeaineisto, opettamisemme ja oppimisemme tulisi pääasiassa keskittyä pyhiin kirjoituksiin.

Siinä, että luokassa keskustellaan paljon, on haasteensa: keskustelussa on helppo eksyä aiheesta. On tärkeää, että valmistelet oppiaiheesi hyvin, jotta tiedät, mihin haluat sen päätyvän, ja jotta olet tarvittaessa valmiina ohjaamaan luokan takaisin keskustelun pääaiheeseen. Tavallisesti siihen tarvitaan vain vähän ohjailua: ”Se on mielenkiintoista, mutta taidamme vähän eksyä aiheesta. Palataanpa nyt takaisin keskusteluumme uskosta.”

On myös avuksi, jos sinulla on selkeä, mielenkiintoinen aloitus, jotta luokan jäsenet tietävät oppiaiheesi pääajatuksen. Sitten käytte keskustelua, ja sinä johdat sen kulkua.

Tee lopuksi innoittava yhteenveto siitä, mitä on opetettu. Jonkin kirkon laulun tai runon sanat toimivat usein hyvänä yhteenvetona. Presidentti Boyd K. Packer kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Kerro kuulijoillesi, mitä aiot kertoa heille, sitten kerro se heille, ja sen jälkeen kerro heille, mitä olet kertonut heille. Se on toimiva tekniikka.”¹

Muista todistaa käsitellyistä totuuksista.

Tähän kaikkeen kuuluu kuitenkin muutakin kuin hienon keskustelun aikaansaaminen. Silloin kun se on paikallaan, Henki innoittaa luokan jäseniä esittämään kommentteja, joissa he kertovat asioita, joita Herra haluaa luokan kuulevan. Vapahtaja sanoi opetuslapsilleen: ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään” (Matt. 18:20).

Meidän täytyy tietysti olla varovaisia, kun kerromme toisille erittäin henkilökohtaisia tai pyhiä kokemuksia. Mutta luokan jäsenten kertomukset voivat antaa hyvän lisän mihin tahansa oppiaiheeseen. Kuten Evankeliumin oppi -luokan oppikirjassa neuvotaan: ”Kerro oivalluksista, tunteista ja kokemuksista, jotka liittyvät oppiaiheeseen. Kehota luokan jäseniä tekemään samoin.”²

Luokassa käytävä keskustelu tarkoittaa paljon muutakin kuin sitä, että ihmiset saadaan esittämään kommentteja. Loppujen lopuksi se on todella hengellinen asia, joka voi tuoda luokan lähemmäksi Jumalaa.

Kun käytät näitä menetelmiä, näet kasvua hengellisyydessä ja evankeliumin tietämyksessä, myös omalla kohdallasi. Sen sijaan että ihmettelisit, kuinka käyttäisit koko opetusaikasi, aika ei enää tunnu riittävän. Voit myös nähdä luokkasi koon kasvavan, sillä luokan jäsenet tietävät saavansa osallistua hienoon keskusteluun – saaden oppia pyhistä kirjoituksista, toisiltaan ja Herran Hengeltä.