Neljä päätöstä oppaaksenne

Toivon, että kuuntelette äitiänne ja isäänne. Kumpikin heistä polvistuu joka aamu ja ilta rukoillen puolestanne, pyytäen taivaallista Isäämme varjelemaan teitä ja ohjaamaan teitä valinnoissanne, jotta käyttäytyisitte harkiten. Uskon, että kun tunnustamme sen, että meidän vanhempamme tuntevat huolta meistä, niin me kunnioitamme heitä, ja Siinainvuorelta kaikuvat sanat saavat henkilökohtaisen merkityksen: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” (2. Moos. 20:12).

Luotan siihen, että me kuuntelemme profeettojen sanoja. Toivon myös, että me kuuntelemme Pyhän Hengen kuiskauksia. Lupaan teille, että jos virittäydymme kuuntelemaan Pyhää Henkeä, jos sydämessämme on halu vanhurskauteen ja käytöksemme kuvastaa sitä halua, tuo Pyhä Henki ohjaa meitä.

Toivon, että kuuntelen aina tuon Pyhän Hengen kuiskauksia, että vuoden jokaisena päivänä teillä ja minulla on tilaisuus toimia noiden kehotusten ja taivaallisen Isämme suuntaa antavan vaikutuksen mukaan. Sen tähden lupaan kuunnella.

Kuva

Numero kaksi, aion oppia. Ei riitä, että pelkästään kuuntelemme, jos emme opi. Lupaan, että aion oppia enemmän pyhistä kirjoituksista, ja toivottavasti tekin saatte saman etuoikeuden. Eikö olisikin suurenmoista, jos voisimme painaa sydämeemme tämän Herran antaman neuvon: ”Etsikää parhaista kirjoista viisauden sanoja; etsikää oppia vieläpä tutkimalla sekä uskon kautta” (OL 88:118). Oppikaamme pyhistä kirjoista, mutta oppikaamme myös kirkon johtohenkilöiden elämästä ja meille läheisimpien ihmisten elämästä.

Uskon esimerkiksi, että voin oppia kärsivällisyyttä tutkimalla enemmän Herramme ja Vapahtajamme elämää. Voitteko kuvitella sitä pettymystä, jota Hän varmasti tunsi tietäessään, että Hänellä oli avaimet iankaikkiseen elämään, että Hänellä oli keino, jonka kautta te ja minä voisimme päästä Jumalan selestiseen valtakuntaan, kun Hän vei evankeliuminsa noille ihmisille ajan keskipäivänä ja näki heidän hylkäävän Hänet ja Hänen sanomansa? Silti Hän osoitti kärsivällisyyttä. Hän hyväksyi tehtävänsä elämässä, ristinpuulle asti, ja Getsemanen puutarhassa sitä ennen. Toivoisin oppivani kärsivällisyyttä Herralta.

Pyydän hartaasti teitä lupaamaan kanssani: aion oppia.

Sitten numero kolme, aion tehdä työtä. Ei riitä, että toivoo, että unelmoi, että lupaa. Meidän on toimittava. Herra on sanonut: ”Se, joka panee sirppinsä työhön kaikin voimin, – – kokoaa varastoon, jottei menehdy” (OL 4:4, kursivointi lisätty). Ja Nefi julisti: ”Minä menen ja teen sen, mitä Herra on käskenyt” (1. Nefi 3:7). Jaakob esitti yhteenvedon tästä opetuksesta: ”Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä – älkää pettäkö itseänne” (Jaak. 1:22).

Esimerkiksi eräänä kesänä vuosia sitten minulla oli vapaa viikonloppu. Silti Henki kehotti minua suorittamaan erään tehtävän. Lensin Kaliforniaan. Kun istuin paikalleni lentokoneessa, viereinen penkki oli tyhjä. Tuolle paikalle tuli kuitenkin lopulta eräs hyvin kaunis nuori nainen. Huomasin hänen lukevan kirjaa. Kuten monilla on tapana, vilkaisin kirjan nimeä. Sen oli kirjoittanut eräs kahdentoista apostolin koorumin jäsen. Sanoin hänelle: ”Ai, te olette varmasti mormoni.”

Hän vastasi: ”Ei, ei. Miksi niin luulette?”

Vastasin: ”No, luette kirjaa, jonka on kirjoittanut hyvin merkittävä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen.”

Hän sanoi: ”Ihanko totta? Eräs ystävä antoi tämän minulle, mutta en tiedä tästä paljoakaan. Tämä on kuitenkin herättänyt uteliaisuuteni.”

Sitten mietin: ”Pitäisikö minun olla suorasukainen ja kertoa enemmän kirkosta?” Mieleeni tulivat Pietarin sanat: ”Olkaa aina valmiit” (1. Piet. 3:15). Päätin, että silloin oli oikea hetki lausua todistukseni. Sitten minulla oli etuoikeus vastata hänen kysymyksiinsä kirkosta – älykkäisiin kysymyksiin, jotka kumpusivat totuutta etsivästä sydämestä. Kysyin, voisinko järjestää sen, että lähetyssaarnaajat kävisivät hänen luonaan. Kysyin, haluaisiko hän tulla käymään pienessä naimattomien aikuisten seurakunnassamme San Franciscossa. Hän vastasi myöntävästi molempiin. Palattuani kotiin kirjoitin vaarnanjohtajalle ja välitin hänelle nuo tiedot. Voitteko kuvitella iloani, kun sain myöhemmin puhelinsoiton vaarnanjohtajalta. Hän sanoi, että naisesta oli tullut uusi jäsen kirkossa. Olin aivan riemuissani.

Ymmärsin, että minulla on velvollisuus tehdä työtä.

Ja sitten viimeinen lupaus: Aion rakastaa. Muistatteko Vapahtajan antaman vastauksen tiedonhaluiselle lainopettajalle, joka kysyi: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?”

Ja Hän vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt. 22:36–39.)

Englantilainen näytelmäkirjailija William Shakespeare kirjoitti: ”Ei lemmi se, jok’ ei tuo ilmi mieltään.”¹ Kuinka te tai minä voisimme osoittaa rakkauttamme Jumalaa ja lähimmäisiämme kohtaan? Noudattamalla Jumalan käskyjä ja Hänen palvelijoidensa neuvoja. Meillä on etuoikeus noudattaa kymmenysten lakia, noudattaa moraalisääntöjä, noudattaa jokaisella elämämme osa-alueella taivaallisen Isämme sanaa.

Meidän taivaallinen Isämme arvioi rakkauttamme Häneen sen mukaan, kuinka hyvin me palvelemme Häntä ja kuinka hyvin me palvelemme lähimmäisiämme.

Neljä lupausta: aion kuunnella, aion oppia, aion tehdä työtä, aion rakastaa. Kun täytämme näitä lupauksia, voimme saada taivaallisen Isämme ohjausta ja kokea todellista iloa elämässämme.

Valinta on teidän, ja valinta on minun, kun muistamme, että meidän valintamme, meidän päätöksemme, määräävät meidän kohtalomme. Jumala ohjaa teitä päätöksessänne palvella Häntä ja pitää Hänen käskynsä, kun te kuuntelette, kun te opitte, kun te teette työtä ja kun te rakastatte.