Miksi temppeliavioliitto?

Me käytämme termiä oppi määritellessämme monia kirkon asioita. Esimerkiksi Pyhien kirjoitusten oppaassa määritellään, että Kristuksen oppi on ”Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteet ja opetukset”.¹ Mitä me siis tarkoitamme, kun me puhumme perheeseen liittyvästä opista tai iankaikkisen avioliiton opista?

Julkaisussa ”Perhe – julistus maailmalle” sanotaan: ”Avioliitto miehen ja naisen välillä on Jumalan säätämä ja – – perhe on keskeisellä sijalla Luojan suunnitelmassa Hänen lastensa iankaikkiseksi päämääräksi.”² Toisin sanoen, kun puhumme siitä, miksi me olemme täällä maan päällä ja mitä meidän on tarkoitus saada aikaan ja millaisiksi meidän on tarkoitus tulla, tämä kaikki liittyy ajatukseen siitä, että me olemme osa perhettä ja voimme solmia avioliiton ja perustaa uusia perheitä.

Perhejulistuksessa sanotaan myös: ”Jumalallinen onnensuunnitelma tekee mahdolliseksi perhesuhteiden jatkumisen haudan tuolla puolen. Pyhissä temppeleissä tarjolla olevat pyhät toimitukset ja liitot suovat yksilöille mahdollisuuden palata Jumalan kasvojen eteen ja perheille mahdollisuuden tulla liitetyksi yhteen iankaikkisuudeksi.”³

Mutta mitä perheellemme tapahtuu, kun me kuolemme? Jos teidät on vihitty avioliittoon maanne lakien mukaan, pätevätkö nuo lait teihin kuolemanne jälkeen? Eivät, sillä nuo lait ovat ihmisten laatimia ja ne pätevät teihin vain niin pitkään, kuin te elätte niiden alaisina. Jotta avioliittosuhde jatkuisi kuolemanne jälkeen, avioliitto täytyy sinetöidä oikeassa paikassa sellaisella valtuudella, joka kestää kautta iankaikkisuuksien. Tuo paikka on temppeli, ja tuo valtuus on pappeus (ks. OL 132:7, 15–19). Kun päätätte solmia temppeliavioliiton ja pitää nuo liitot, te päätätte saada mahdollisuuden elää ikuisesti puolisonne kanssa.

Ehkä jo tunnette tuon opin ja ihmettelette silti: ”Mutta mistä muusta syystä sillä on niin paljon väliä?” Ehkä kyse ei ole opin ymmärtämisestä. Ehkä kyse on ennemminkin yksinkertaisesta kysymyksestä, mitä avioliitto ja perhe merkitsevät sydämessänne. Yksinkertainen vastaus on, että me koemme suurinta mahdollista onnea ja iloa, kun elämme evankeliumin mukaan ja solmimme temppeliavioliiton ja pidämme huolta siitä.

Huhtikuun 2013 yleiskonferenssissa vanhin L. Whitney Clayton seitsemänkymmenen johtokunnasta selitti sitä tällä tavoin: ”Mikään muu suhde [ei] voi suoda niin paljon iloa, tuottaa niin paljon hyvää tai saada aikaan niin paljon henkilökohtaista hioutumista.”⁴

Tiedämme myös, että ”perhe-elämän onni saavutetaan todennäköisimmin silloin, kun sen perustana ovat Herran Jeesuksen Kristuksen opetukset”.⁵

Tarkemmin ajateltuna, te vietätte suuren osan elämästänne valmistautumalla tuleviin suuriin muutoksiin. Niihin kuuluvat kaste, siirtyminen Alkeisyhdistyksestä Nuoriin Miehiin tai Nuoriin Naisiin, temppelissä käyminen sekä osallistuminen sukututkimustyöhön ja omien esivanhempienne temppelitoimituksiin. Nuorilla miehillä siihen kuuluu pappeuden saaminen ja edistyminen pappeudessa. Nuorilla naisilla siihen kuuluu edistyminen Nuorten Naisten luokissa. Siihen kuuluu lukiosta valmistuminen tai sitä vastaavat opinnot. Ja nykyään lähetyssaarnaajat voivat aloittaa työnsä 18 tai 19 vuoden iässä. On paljon sellaista, mihin pitää valmistautua ja mitä voi odottaa innolla.

Mutta kaikkein tärkein liitto, mihin me valmistaudumme, on tuleminen sinetöidyksi temppelissä. Kun yksittäiset perheenjäsenet elävät onnensuunnitelman mukaan ja pitävät temppeliliittonsa, he kokevat todellista iloa.

Evankeliumistahan elämässä on kyse. Sehän on koko syy siihen, että olemme täällä. Kun me kuljemme evankeliumin polkua, se johdattaa meidät iloon. Ja tuo polku johtaa temppeliavioliittoon – joko tässä elämässä tai tulevassa elämässä. Mitään siunauksia ei pidätetä Isän uskollisilta lapsilta.

Vanhin Bruce R. McConkie (1915–1985) kahdentoista apostolin koorumista on neuvonut: ”Tärkein yksittäinen asia, mitä myöhempien aikojen pyhä milloinkaan tässä maailmassa tekee, on se, että hän solmii avioliiton oikean henkilön kanssa oikeassa paikassa oikealla valtuudella.”⁶