Puutarha täynnä siunauksia

Surr! Surr! Surr! Puuhakas keltainen mehiläinen laskeutui kukkaan lähelle Andreaa. Andrea hypähti ylös ja kiiruhti pois. Andrea ei pitänyt mehiläisistä. Hän siirtyi toiseen osaan puutarhaa kitkemään rikkaruohoja runsaslehtisen tomaatin viereltä.

Aurinko lämmitti Andrean selkää. Hän kuuli äidin olevan lähellä maissirivien luona. Äkkiä Andrea kuuli lisää surinaa. Surr! Surr! Surr! Hän juoksi etsimään äitiä.

”Mehiläisiä on ihan liikaa, äiti!” hän sanoi. ”Minä haluan tehdä töitä puutarhassa ilman mehiläisiä.”

”Me tarvitsemme mehiläisiä, että puutarhamme kukoistaisi”, äiti sanoi. ”Jeesus loi mehiläiset pölyttämään kasvit, jotta me voimme saada lempiruokiamme.”

”Eikö meillä olisi puutarhaa ilman mehiläisiä?” Andrea kysyi. Hän ajatteli kaikkia lempikasvejaan. Hän piti kauniista kukista. Hän söi mielellään mansikoita ja tomaatteja. Hänestä olisi surullista elää maailmassa ilman niitä.

”Olen iloinen siitä, että Jeesus loi kasvit”, Andrea sanoi. ”Olen iloinen siitä, että Hän loi mehiläisetkin!”