Pelko vaihtui kestitsemiseen

Kuva

study desk

Kuvitus Greg Newbold

Olen ollut aktiivinen kirkossa koko elämäni. Olen palvellut kokoaikaisessa lähetystyössä, solminut avioliiton temppelissä ja kasvattanut neljä suurenmoista tytärtä. Vuosien kuluessa huomasin kuitenkin, että jotkut ystävistäni olivat luopuneet jäsenyydestään kirkossa. Jotkut sukulaiset käyttivät sosiaalista mediaa kyseenalaistaakseen ja arvostellakseen kirkon johtajia. Ja aloin itsekin tuntea epäilyksiä kirkosta ensimmäistä kertaa elämässäni. Epäilykseni saivat minut tuntemaan pelkoa tulevaisuuden suhteen. Aika ajoin toivottomuus sai minut valtaansa.

Tänä vaikeana aikana pakotin itseni osallistumaan vaarnakonferenssiin. Puhuessaan vaarnanjohtajamme sanoi: ”Jos aiomme selviytyä edessä olevista vaikeista ajoista, niin sen sijaan että kestitsisimme itseämme Jumalan sanalla satunnaisesti, meidän pitää siirtyä siihen, että kestitsemme itseämme Jumalan sanalla hellittämättömästi. Meidän pitää asettaa elämässämme etusijalle säännöllinen pyhien kirjoitusten tutkiminen, johon keskitymme täysin. Jos teemme niin, lupaan, ettemme tunne pelkoa.”

Huomioni kiinnittyi sanaan ”pelko”. Käsitin, että olin antanut evankeliumin tutkimiseni jäädä satunnaiseksi. Sen tuloksena pelko oli saanut jalansijaa elämässäni. Päätin laittaa vaarnanjohtajamme neuvon koetteelle.

Menin kotiin ja loin paikan evankeliumin tutkimiselle. Panin erään huoneen nurkkaan pienen työpöydän ja mukavan tuolin. Laitoin seinälle muutamia kuvia Vapahtajasta. Keräsin pyhät kirjoitukseni, muutamia kyniä ja muistivihon. Aloitin tutkimiseni rukouksella.

Viikon tai parin kuluttua tästä oli tullut minulle päivittäinen rutiini. Kuuntelin ensiksi jonkin yleiskonferenssipuheen ja sitten tutkin jotakin tiettyä evankeliumin aihetta. Sitten minulla oli tapana lukea muutama luku Mormonin kirjasta ja päättää tutkimiseni vilpittömään rukoukseen taivaalliselle Isälleni.

Monista eri häiriöistä huolimatta minulta jäi puolen vuoden aikana harvoin väliin yhtäkään päivää, jolloin en olisi tutkinut evankeliumia. Sain suuremman ymmärryksen monista evankeliumin aiheista ja suhteeni taivaalliseen Isääni vahvistui, kun rukoilin säännöllisesti ja vilpittömästi.

Todistukseni oli vahvistumassa jälleen sellaiseksi, johon saatoin turvautua. Epäilykseni haihtuivat sen uuden todistuksen ansiosta, jonka olin saanut palautetusta evankeliumista. Huomasin kantavani asioista vähemmän huolta, koska luotin Jumalaan enemmän. Tunsin pelon ja epätoivon kaikkoavan mielestäni. Kadotin myös kiinnostukseni aikaa vieviin harrastuksiin ja huomasin, että minusta oli tulossa anteliaampi ja lempeämpi muita kohtaan.

Kun otin varteen vaarnanjohtajamme neuvon, Jumala pystyi muuttamaan minut. Koin parantumisen ja palautumisen itsensä Mestarin vaikutuksesta, kun kestitsin itseäni Hänen sanoillaan.