Yhteinen kamppailumme, jotta tuntisimme kuuluvamme joukkoon

Kuva

young adults with welcoming arms

Valokuva Getty Images

Oletko joskus astunut huoneeseen ja kokenut jokaisen katseen kohdistuvan sinuun? Tai pahempaa – kokenut, ettei kukaan huomaa sinua lainkaan? Minä olen. Nuo tilanteet voivat aiheuttaa mielipahaa, koska meissä kaikissa on halu kuulua joukkoon.

Jeesuksen Kristuksen evankeliumi tuo meidät yhteen. Mutta toisinaan erilaisten olosuhteidemme vuoksi meistä voi tuntua vaikealta olla osa joukkoa. Monien ihmisten keskellä, joista kirkko koostuu, on uusia käännynnäisiä, jotka kenties yrittävät löytää oman paikkansa. Sivulla 44 kerron, kuinka oma näkökulmani joukkoon kuulumisesta ja Herran meitä koskevien odotusten täyttämisestä muuttui.

On myös monia Jodin ja hänen miehensä kaltaisia, joiden kamppailu lapsettomuuden tai muiden koettelemusten kanssa voi saada heidät tuntemaan, etteivät he kuulu joukkoon. Lue hänen kertomuksensa sivulta 46.

Vain sähköisenä julkaistavissa artikkeleissa Rachelle kertoo, kuinka suuri vaikutus oli hänet lämpimästi vastaanottaneilla jäsenillä hänen tullessaan takaisin kirkkoon. Eric opettaa, että meitä kaikkia tarvitaan Kristuksen ruumiin jäseninä, ja Aspen kertoo siitä, kuinka voi tuntea kuuluvansa kirkkoon ja nauttia siellä olosta introverttina ihmisenä.

Kirkko on täynnä ihmisiä, jotka eivät tunne kuuluvansa joukkoon. Sinä saatat olla yksi heistä. Mutta me kaikki voimme tehdä osamme saadaksemme jokaisen jäsenen tuntemaan, että hän on tervetullut. Sillä joukkoon kuulumisen tunne ei perustu olosuhteisiin – se perustuu siihen, kuka sinä todella olet ja millaiseksi sinä pyrit tulemaan. Jumalan lapsina me kaikki kuulumme Kristuksen kirkkoon.

Parhain terveisin

Brian S. King

Neuvoja…

nuorilta aikuisilta joukkoon kuulumisesta

”Ei ole mitään vikaa siinä, ettei tunne kuuluvansa joukkoon, mutta muista, että me kaikki olemme ainutlaatuisia ja siitä syystä me kaikki sovimme kirkkoon.”

– Estefany Sofia Correa Unas, Alberta, Kanada

”Sinun täytyy olla kirkossa oikeista syistä. Jos olet siellä seurataksesi Kristusta, niin millään muulla ei ole väliä.”

– Paula Sáenz, Buenos Aires, Argentiina

”Koska vartuin veljien kanssa, jotka ovat täydellinen määritelmä erilaisuudesta (molemmat ovat autistisia eivätkä pysty puhumaan), voin samaistua niihin, jotka ovat ilmeisen ainutlaatuisia, ja olla ystävänä niille, jotka saatetaan jättää huomioimatta. Jokaiselta ihmiseltä voi oppia jotakin riippumatta siitä, kuka olet tai millainen elämäntilanteesi on. Sinulla on jotakin annettavaa, ja Jumala rakastaa sinua aivan yhtä paljon kuin Hän rakastaa kaikkia muitakin, mikä on todella paljon.”

– Stephanie E. Jensen, Washington, USA

”Koska olen käännynnäinen kirkossa, se on saanut minut arvostamaan pieniä asioita ystävien kanssa. Olen vuorostani tullut tutkijalle sellaiseksi ystäväksi, joka kutsuu, tukee ja nauttii uuden ihmisen seurasta. Sinä saatat olla juuri se tuki, jota he tarvitsevat. Omalla kohdallani he ovat auttaneet minua pitämään kiinni oikean polun valitsemisesta.

Ole siis sellainen ystävä. Et tiedä, vaikka he olisivat juuri sellainen ystävä, jota sinä tarvitset.”

– Hikairoa Mohi, Waikato, Uusi-Seelanti

Kirkon johtajilta poimittua

”En usko, että olen ikinä tavannut ketään, joka ei haluaisi kuulua sellaiseen joukkoon, joka saa ihmiset tuntemaan, että he ovat tärkeitä, ja joka saa heidät tuntemaan, että heillä on arvoa.

Kun ihmiset miettivät: ’Onko siellä paikkaa minulle?’, pohdinnan taustalla voi olla monia asioita. Ja nyt he kysyvät itseltään: ’Sovinko joukkoon? Kuulunko tänne? Tarvitsevatko he todella minua?’ Ja haluan sanoa painokkaasti: ’Kyllä.’

Ajattelen Paavalin vertausta siitä, että kirkko on Kristuksen ruumis, sillä pidän siitä todella paljon. Ja hän sanoo, että meidät on kastettu siihen ruumiiseen, ja hän sanoo, että se on yksi ruumis. Monia jäseniä, mutta yksi ruumis. – –

Kun ihminen tuntee olevansa yksinäinen, en kiellä sen tunteen todellisuutta enkä sitä, miksi on hyvin luonnollista tuntea niin. Mutta jokaisen meistä, milloin sellainen tunne sitten meille tuleekin, pitää pysähtyä ajattelemaan: ’Jeesus Kristus kuoli puolestani. Jeesus Kristus piti minua verensä arvoisena. Ja Hän rakastaa minua, Hänellä on toiveita minun suhteeni, ja Hänellä voi olla iso vaikutus elämässäni. Hänen armonsa voi muuttaa minut. Ja vieressäni on kenties tämä henkilö, joka ei ole huomaavinaan minua tai joka ehkä jopa haluaisi siirtyä muualle – ja hän joko tekee niin tai ei tee. Se ei kuitenkaan muuta sitä, mitä Kristus tosiasiassa tuntee minua kohtaan, eikä niitä mahdollisuuksia, jotka minulla on Kristuksessa.’”

Vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista: ”Is There a Place for Me?” [”Onko minulle sijaa?”], Unity in Diversity -videosarja, churchofjesuschrist.org.