Liitot, toimitukset ja siunaukset

Sitovan sopimuksen tekeminen ihmisten lakien mukaan edellyttää muun muassa, että on olemassa tarjous ja hyväksyntä. Yleensä sopimus syntyy, kun yksi osapuoli tekee tarjouksen ja toinen osapuoli hyväksyy tarjouksen.

Joissakin sopimuksissa, kuten kiinteistön ostosopimuksessa, laki edellyttää, että tarjous ja hyväksyntä tehdään kirjallisesti. Toisissa tilanteissa osapuolten tarvitsee sopia asiasta vain suullisesti. Joidenkin sopimusten kohdalla tarjouksen hyväksyminen tehdään kuitenkin yksinkertaisesti suorituksella. Tästä käytetään nimitystä yksipuolinen hyväksyntä.

Voin esimerkiksi sanoa sinulle: ”Jos tuot minulle tusinan banaaneja, maksan sinulle sata dollaria.” Anteliaan tarjoukseni hyväksymiseksi sinun ei tarvitse allekirjoittaa sopimusta tai edes sanoa, että tuot minulle banaaneja. Sinun pitää vain mennä kauppaan tai torille, ostaa tusina banaania ja tuoda ne minulle. Tai joissakin osissa maailmaa voisit jopa poimia banaanit itse. Kummin tahansa, niin jos tuot minulle tusinan banaaneja, minä olen sopimuksen mukaan velvoitettu maksamaan sinulle sata dollaria. Miksi? Koska sinä hyväksyit tarjoukseni suorituksellasi.

Liitot taivaallisen Isämme kanssa toimivat paljolti samalla tavoin. Saadaksemme Hänen tarjoamiaan anteliaita siunauksia meidän täytyy toimia ottaaksemme ne vastaan. Ei ole neuvottelua, jota seuraisi allekirjoitettu hyväksyntä. Sen sijaan vahvistavilla ilmauksillamme ja toimimalla Hänen tahtonsa mukaan, kuten ottamalla vastaan välttämättömiä toimituksia, me osoitamme halumme ja auliutemme tehdä liittoja Hänen kanssaan. Kun me sitten pidämme liittomme sillä, mitä teemme, me tulemme kelvollisiksi Hänen lupaamiinsa runsaisiin siunauksiin.

Opissa ja liitoissa sanotaan:

”On olemassa laki – peruuttamattomasti säädetty taivaassa ennen tämän maailman perustamista – johon kaikki siunaukset perustuvat,

ja kun me saamme jonkin siunauksen Jumalalta, se tapahtuu kuuliaisuudesta sitä lakia kohtaan, johon se perustuu” (OL 130:20–21).

Vapahtaja on opettanut: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt. 7:21.)

Toisin sanoen me hyväksymme taivaallisen Isän tarjoaman siunauksen iankaikkisesta elämästä taivaan valtakunnassa – emme vain sillä, mitä sanomme, vaan myös sillä, mitä teemme. Ja kun me teemme liiton Hänen kanssaan, Hän on vakuuttanut meille: ”Minä, Herra, olen sidottu, kun te teette, mitä minä sanon.” Hän on myös tehnyt selväksi, että jos me emme tee Hänen tahtoaan – jos emme hyväksy Hänen tarjoustaan – meillä ei ole mitään sopimusta: ”Kun te ette tee, mitä minä sanon, teillä ei ole mitään lupausta.” (OL 82:10, kursivointi lisätty.)

Kuva

young couple walking in front of temple

Me solmimme nuo pelastukselle ja korotukselle välttämättömät liitot ottamalla vastaan pyhiä toimituksia. Kuten Yleiskäsikirjassa sanotaan: ”Jäsenet solmivat liittoja Jumalan kanssa, kun he saavat pelastuksen ja korotuksen toimituksia – –. Kaikki, jotka kestävät loppuun asti pitäen liittonsa, saavat iankaikkisen elämän.”¹

Pelastuksen ja korotuksen toimitukset ovat kaste, konfirmointi ja Pyhän Hengen lahja, Melkisedekin pappeuteen asettaminen miehillä sekä temppelin endaumentti- ja sinetöimistoimitukset.² Kukin näistä viidestä toimituksesta suoritetaan sijaistyönä temppelissä edesmenneille esivanhemmille, koska nämä toimitukset ovat välttämättömiä kaikille Jumalan lapsille.

Kertomus siitä, kun Alma opettaa Mormonin vesien luona, havainnollistaa liittojen, toimitusten ja siunausten keskinäistä suhdetta. Huomatkaa, kuinka Jumala profeettansa kautta asettaa ehdot, kuvailee luvattuja siunauksia ja julistaa, kuinka me voimme saada nuo siunaukset.

Niille, jotka olivat kokoontuneet Mormonin vesien luo ja jotka ilmaisivat halunsa tulla Jumalan laumaan – halu on ensimmäinen tärkeä askel (ks. Alma 32:27) – Alma opetti, mitä heiltä odotettiin. Heidän tuli olla halukkaita ”kantamaan [toistensa] kuormia, – – suremaan surevien kanssa, – – lohduttamaan niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa, ja olemaan Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla – – aina kuolemaan asti” (Moosia 18:8–9).

Sitten Alma kuvaili heille luvattuja siunauksia: ”Jumala lunastaisi teidät ja teidät luettaisiin ensimmäiseen ylösnousemukseen kuuluvien joukkoon, jotta saisitte iankaikkisen elämän” ja Herra ”vuodattaisi Henkeään runsaammin teidän päällenne” (Moosia 18:9–10).

Mitä ihmisten piti tehdä hyväksyäkseen nuo merkittävät siunaukset? Alman sanoin: ”Teidät [täytyy kastaa] Herran nimeen, todistukseksi hänen edessään, että te olette tehneet hänen kanssaan liiton, että palvelette häntä ja pidätte hänen käskynsä” (Moosia 18:10, kursivointi lisätty). Huomatkaa, että kastetoimitus, pyhä teko, jonka useimmat meistä selkeästi muistavat, toimii todistajana tai todisteena, että me olemme tehneet liiton Jumalan kanssa.

Ihmiset olivat niin innokkaita tekemään sen, että ”he taputtivat käsiään ilosta ja huudahtivat: Tämä on meidän sydämemme halu” (Moosia 18:11). He halusivat vapaaehtoisesti solmia liiton astuessaan kasteen vesiin.

Samalla tavoin kun me otamme vastaan pelastuksen ja korotuksen jokaisen muun toimituksen, me vastaanotamme lisää lupauksia suurista siunauksista. Liitot, joita teemme, ovat pyhiä ja sitovia meille ja Jumalalle. Me teemme valinnan ottaa vastaan Hänen tarjoamansa siunaukset, kun käytämme moraalista tahdonvapauttamme vastaanottamalla toimituksia ja pitämällä niihin kuuluvat liitot.

Kuva

young man passing the sacrament to members in church

Sakramenttitoimitus kutsuu meitä muistamaan Vapahtajan ja liittomme. Kun Jeesus Kristus asetti sakramentin nefiläisten keskuudessa, Hän antoi opetuslapsilleen pappeuden voiman ja opetti heitä ”[murtamaan] leipää ja [siunaamaan] sen ja [antamaan] sitä minun kirkkoni väelle, kaikille niille, jotka uskovat ja jotka ottavat kasteen minun nimeeni” (3. Nefi 18:5).

Ajattelemme usein sakramentin nauttimista kasteenliittomme uudistamisena. Vaikka se pitääkin paikkansa, pankaa merkille Vapahtajan käyttämät sanat. Kun Hän neuvoi seuraajiaan nauttimaan leipää, Hän sanoi: ”Tehkää tämä minun ruumiini muistoksi, jonka minä olen näyttänyt teille. Ja se on todistuksena Isälle siitä, että te muistatte minut aina.” (3. Nefi 18:7, kursivointi lisätty.)

Kun he joivat viiniä, Hän sanoi: ”Tämä täyttää minun käskyni, ja tämä todistaa Isälle, että te haluatte tehdä sen, mitä minä olen käskenyt teidän tehdä” (3. Nefi 18:10, kursivointi lisätty).

Toisin sanoen, kun nautimme sakramentin joka viikko, me todistamme ja vakuutamme uudelleen, että me muistamme Jeesuksen Kristuksen aina ja että me olemme halukkaita pitämään Hänen käskynsä. Jos me muistamme Hänet aina ja pidämme Hänen käskynsä, niin Hänen Henkensä on meidän kanssamme (ks. 3. Nefi 18:7, 11).

Pohtien siunauksia, joita me saamme nauttiessamme sakramentin, presidentti Dallin H. Oaks, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on huomauttanut: ”Koska jokainen leipäpala murretaan ja revitään, se on ainutlaatuinen, aivan kuten ne ihmiset, jotka nauttivat sitä, ovat ainutlaatuisia. Meillä kaikilla on erilaisia syntejä, joista on tehtävä parannus. Meillä kaikilla on erilaisia tarpeita, joihin tarvitsemme vahvistusta Herran Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta, Hänen, jota muistamme tässä toimituksessa.”³

Olen huomannut, että on hyödyllistä pohtia luvun 3. Nefi 18 jakeita 10, 12 ja 14. Jokaisessa näistä jakeista Vapahtaja sanoo niille, jotka nauttivat sakramentin: ”Siunattuja olette te”, mutta Hän ei sano tarkalleen, mikä tuo siunaus on. Kenties koska jokainen, joka osallistuu tähän pyhään toimitukseen, on yhtä erilainen kuin kunkin leipäpalan muoto on erilainen, me jokainen tarvitsemme eri siunauksia. Vaikka haasteemme, olosuhteemme ja tarpeemme ovat erilaisia, Vapahtaja on luvannut meille jokaiselle, jotka pidämme sakramenttiin kuuluvan liiton: ”Siunattuja olette te.”

Nyt tähdennän tärkeää eroa Jumalan lakien ja ihmisten lakien välillä: rakkauden ja armon osuutta Jumalan lunastussuunnitelmassa lapsiaan varten. Kuten on mainittu, monissa tapauksissa me kutsumme Hänen tarjoamiaan siunauksia elämäämme teoillamme. Kuten rakastavat vanhemmat tekevät, taivaallinen Isä ottaa armollisesti huomioon niin sydämemme halun kuin tekommekin (ks. OL 137:9). Hän ymmärtää, että toisinaan mahdollisuutta toimia voivat rajoittaa olosuhteet, joita emme pysty hallitsemaan. Varhainen kuolema, vakava vammaisuus, yksinkertainen tiedon tai mahdollisuuksien puute tai mikä tahansa muu epäoikeudenmukaisuus, joita tässä langenneessa maailmassa on, saattaa tuntua estävän edistymisemme ja haluamiemme luvattujen siunausten saamisen.

Kuva

the Savior praying in Gethsemane

Kristus Getsemanessa, Dan Burr

Siksi suuren onnensuunnitelman keskushahmona on Vapahtaja Jeesus Kristus, joka täydentää eron, voittaa epäoikeudenmukaisuuden ja antaa kaikille – kaikille, jotka todella haluavat ja tekevät kaiken voitavansa – mahdollisuuden lopulta hyväksyä ja vastaanottaa rakastavan taivaallisen Isän lupaamat siunaukset.

Taivaallinen Isä haluaa meidän palaavan luokseen, mutta Hän haluaa meidän palaavan, koska me haluamme tehdä niin. Vanhin Dale G. Renlund kahdentoista apostolin koorumista onkin opettanut: ”Taivaallisen Isämme tavoitteena vanhemmuudessa ei ole saada lapsiaan tekemään sitä, mikä on oikein. Hänen tavoitteenaan on saada lapsensa valitsemaan sen tekeminen, mikä on oikein, ja lopulta tulemaan Hänen kaltaisikseen. Jos Hän haluaisi meidän vain olevan kuuliaisia, Hän käyttäisi välittömiä palkintoja ja rangaistuksia vaikuttaakseen meidän käyttäytymiseemme.”⁴

Taivaallinen Isä vaatii meiltä sekä aulista sydäntä että ponnistelua. Monet palkinnoista, joita koituu oikein valitsemisesta, tulevat tulevaisuudessa, ja ne ovat paljon enemmän kuin ansaitsemme – siksi joitakin palkintoja nimitetään lahjoiksi (ks. 1. Nefi 10:17; OL 14:7). Koska taivaallinen Isä on antelias, armelias Isä, Hän antaa meille paljon – huomattavasti enemmän kuin sen, mitä ansaitsemme. Korotusta ei siis ansaita, mutta se täytyy valita, hyväksyä ja vastaanottaa kiitollisena.

Toimikoon meistä jokainen kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa osoittaen uskoa, kuuliaisuutta, uutteruutta ja kiitollisuutta valmistautuaksemme vastaanottamaan kaiken, mitä Isällämme on (ks. OL 84:38; ks. myös Alma 34:32).

Me elämme suurenmoista aikaa, jolloin evankeliumin siunaukset ovat helposti niiden saatavilla, jotka hyväksyvät ne. Presidentti Russell M. Nelson on opettanut:

”Me olemme eturivissä todistamassa elävästi sitä, mitä profeetta Nefi näki vain näyssä: että ’Jumalan Karitsan voima’ laskeutuisi ’Herran liittokansan päälle, joka oli hajotettu kaikkialle maan päällä; ja heidät varustettiin vanhurskaudella ja Jumalan voimalla suuressa kirkkaudessa’ [1. Nefi 14:14].

Te, veljeni ja sisareni, olette noiden miesten, naisten ja lasten joukossa, jotka Nefi näki. Ajatelkaa sitä!”⁵

Taivaallinen Isämme rakastaa meitä ja haluaa todella siunata meitä. Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen äärettömän sovituksen ansiosta kaikki voidaan tehdä eheäksi. Kun luotamme Jumalaan ja toimimme uskossa solmiaksemme pyhiä liittoja Hänen kanssaan ja pitääksemme ne, kuinka suuri ilomme onkaan nyt ja koko iankaikkisuuden.