”Presidentti M. Russell Ballard: omistautunut kertomaan evankeliumista”, Liahona, tammikuu 2024.
Muistokirjoitus
Presidentti M. Russell Ballard: omistautunut kertomaan evankeliumista
”Jeesus Kristus, koko ihmiskunnan Vapahtaja ja Lunastaja, ei ole kuollut. Hän elää – ylösnoussut Jumalan Poika elää – se on todistukseni, ja Hän ohjaa kirkkonsa asioita nykyisinkin.”1
Valokuva Ravell Call, Deseret News
Kun Russell Ballard oli nuori Aaronin pappeuden haltija, hän ja eräs ystävä osallistuivat yleiseen pappeuskokoukseen Suolajärven tabernaakkelissa. ”[Me] huomasimme olevamme – – portaiden luona, minne emme kuuluneet”, hän selitti myöhemmin. ”Presidentti George Albert Smith [1870–1951] näki tukalan tilanteemme ja pyysi meitä ystävällisellä tavallaan istumaan portaille. Kun istuimme siinä ja seurasimme kokouksen kulkua, en uskonut, että pääsisin enää milloinkaan niin lähelle tätä puhujakoroketta. Muistan, että sanoin ystävälleni, kun lähdimme tabernaakkelista: ’Olisi tosi hienoa olla johtava auktoriteetti; silloin saisi istua tuollaisella tuolilla korokkeella.’
– – Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että minä palvelisin jossakin elämäni vaiheessa piispana, lähetysjohtajana, seitsemänkymmenen koorumin jäsenenä ja – – apostolina. Me emme voi nähdä etukäteen, mitä Herralla on varattuna meitä varten. Me voimme vain olla valmiita ja kelvollisia kaikkeen, mitä Hän vaatineekin.”2
Presidentti M. Russell Ballard valmistautui koko elämänsä ajan ja täytti ne palvelutehtävät, jotka hänet kutsuttiin tekemään. Koska hänellä oli erityinen palo ja into lähetystyöhön, hänen esimerkkinsä ja todistuksensa tavoittivat lukemattomia ihmisiä kannustaen kaikkia ”tulemaan esiin, kasvamaan täyteen mittaansa ja valmistautumaan täysin palvelemaan Herraa”3.
Ahkera työnteko ja johtaminen
Melvin Russell Ballard jr. syntyi Salt Lake Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa 8. lokakuuta 1928 Melvin Russell Ballard sr:n ja Geraldine Smith Ballardin perheeseen. Russell oli neljästä lapsesta ainoa poika, ja jo varhaisella iällä hän oppi kunnioittamaan naisia.
M. Russell Ballard pikkulapsena.
Hänen isänsä, joka oli taitava yrittäjä, omisti autoliikkeen, Ballard Motor Companyn. Vaikka Russellin isä ei ollut aktiivinen kirkossa Russellin lapsuudessa, tämä huomautti silti: ”Hänellä oli syvällinen vaikutus elämääni. Hän juurrutti minuun halun tehdä ahkerasti työtä.”4
Russellin isän ammattiura ei ollut ainoa esimerkki ahkerasta työnteosta, jonka isä antoi pojalleen. Isä omisti Holladayssa Utahissa pienen persikkatarhan, jossa hän piti mehiläisiä pölyttämässä persikankukkia. ”Isä rakasti sävyisiä mehiläisiään. – – [Hän] yritti aina saada minut mukaan työhönsä mehiläispesiensä parissa, mutta minä annoin oikein mielelläni hänen hoitaa itse mehiläisiään.”5
Tuon isältä opitun ahkeran työnteon perinnön vaikutus jatkui läpi Russell Ballardin elämän. Hänen siskonsa Ann Keddington muisteli: ”Hänellä oli aina työpaikka, silloinkin kun hän oli pieni.” Hänen ensimmäisiä työtehtäviään oli nurmikoiden leikkaaminen ja pihanhoito, mutta ennen pitkää hän alkoi työskennellä lauantaisin ja koulun jälkeen isänsä autoliikkeessä.6
Lukiossa Russellilla oli tilaisuuksia kehittää johtamistaitojaan, muun muassa osallistumalla oppilaskunnan hallitukseen East High Schoolissa Salt Lake Cityssä ja toimimalla viimeisenä vuotenaan East High’n seminaarin oppilasjohtajana.7 Lukion jälkeen hän opiskeli Utahin yliopistossa, jossa hän liittyi Sigma Chi -veljeskuntaan ja sai veljeskuntaveljiensä keskuudessa lempinimen ”piispa” esimerkistään olla uskollinen uskolleen.8
Lähetystyöpalvelun siunauksia
Kuva M. Russell Ballardista nuorena lähetyssaarnaajana.
Vuonna 1948 Russell kutsuttiin palvelemaan Britannian lähetyskentällä, missä hän toimi neuvonantajana lähetyskentän johtokunnassa kahden eri lähetysjohtajan alaisuudessa. Hän palveli heti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, ja myöhemmin hän selitti, että siihen aikaan ”mormoneille vihellettiin ja heitä pilkattiin (ks. 3. Nefi 16:9) ja lähetyssaarnaajille naurettiin ja heitä ivattiin”. Hän muisteli: ”Ihmiset jopa heittivät meitä tavaroilla, ja jotkut sylkivät päällemme. Me emme kuitenkaan perääntyneet.”9 Hän oppi kokemuksistaan, ja kuten hän sanoi, ”oli hyvin mielellään lähetyssaarnaaja Englannissa”10.
Yksi suurimmista siunauksista, mitä Russell sai palvellessaan lähetystyössä, oli horjumaton todistus. Hän muisteli: ”Lähetystyökokemukseni ansiosta minuun ankkuroitui todistus siitä, että Jeesuksen Kristuksen kirkko on todella palautettu profeetta Joseph Smithin kautta. Seisoin Hyde Parkissa ja monissa muissa kadunkulmissa Britteinsaarilla ja todistin siitä, että Joseph Smith on Jumalan profeetta, että evankeliumi oli palautettu täyteydessään ja että pappeus ja valtuus ihmiskunnan siunaamiseksi on jälleen kerran maan päällä. Mitä useammin lausuin todistukseni, sitä enemmän siitä tuli osa minua.”11
Vanhin Ballard saarnaa torilla Nottinghamissa Englannissa vuonna 1949.
Todellakin hänen lähetystyöpalvelunsa auttoi häntä valmistautumaan moniin tuleviin tehtäviin. Juuri ennen kutsuaan kahdentoista apostolin koorumiin presidentti Ballard huomautti: ”Kaikesta siitä koulutuksesta, jota minä olen saanut kirkon tehtävissäni, mikään ei ole ollut tärkeämpää kuin se koulutus, jota sain 19-vuotiaana vanhimpana palvellessani kokoaikaisena lähetyssaarnaajana Britteinsaarilla. Kun muistelen sitä nyt, ymmärrän, ettei mikään koulutus elämässäni ole ollut tärkeämpää sen kannalta, mitä nyt teen kirkossa, kuin koulutus, jota sain kokoaikaisena lähetyssaarnaajana.”12
Omistautunut perhe-elämälle
Lähetystyönsä jälkeen Russell jatkoi opiskeluaan Utahin yliopistossa. Pian kotiin palattuaan hän meni tervetuliaistansseihin. Hän selitti: ”[Eräs ystäväni] kertoi minulle eräästä kauniista toisen vuoden opiskelijasta nimeltä Barbara Bowen, joka minun pitäisi hänen mielestään tavata. Hän toi Barbaran luokseni ja esitteli meidät, ja me aloimme tanssia.
Valitettavasti ne olivat ’parinvaihtotanssit’, eli niissä sai tanssia tytön kanssa vain niin pitkään kunnes joku toinen nuorukainen taputti olalle, minkä jälkeen tanssia sai jatkaa se toinen nuorukainen. Barbara oli vilkas ja suosittu, joten sain tanssia hänen kanssaan alle minuutin, ennen kuin toinen nuori mies taputti minua olalle.
Sehän ei taas minulle sopinut. Koska olin lähetystyössäni oppinut, miten tärkeää ponnistelujen jatkaminen on, pyysin Barbaran puhelinnumeron ja soitin hänelle heti seuraavana päivänä ja pyysin häntä ulos. Hänellä oli kuitenkin kouluun liittyviä kiireitä ja ystävien kanssa sovittuja tapaamisia. Onneksi olin lähetystyössä oppinut olemaan sinnikäs jopa lannistumisen uhatessa, ja lopulta onnistuin sopimaan treffit. Ja ne treffit johtivat seuraaviin. Jollakin tavoin niiden treffien aikana onnistuin saamaan hänet vakuuttuneeksi siitä, että minä olin ainoa tosi ja elävä kotiin palannut lähetyssaarnaaja – ainakin hänen kohdallaan.”13
Russell ja Barbara vihittiin 28. elokuuta 1951.
Russellin sinnikkyys ja omistautuminen kannattivat, ja hänet ja Barbara vihittiin Suolajärven temppelissä 28. elokuuta 1951. Heillä on seitsemän lasta: Clark, Holly, Meleea, Tamara, Stacey, Brynn ja Craig.
Presidentti Ballard kertoi kokemuksesta, joka hänellä oli nuorena isänä ja jossa hän oppi, kuinka vaativa äidin tehtävä voi olla. ”Palvelin neuvonantajana ja sitten piispana kymmenen vuoden ajan. Sinä aikana meitä siunattiin kuudella seitsemästä lapsestamme. Barbara oli usein lopen uupunut siihen mennessä kun tulin sunnuntai-iltana kotiin. Hän yritti selittää, millaista oli istua takarivissä sakramenttikokouksessa nuoren perheemme kanssa. Sitten tuli päivä, jolloin minut vapautettiin. Istuttuani korokkeella kymmenen vuoden ajan istuin nyt perheeni kanssa takarivissä.
Seurakunnan laulavien äitien kuoro esiintyi, ja minä huomasin istuvani yksin kuuden lapsemme kanssa. Koskaan elämässäni minulla ei ole ollut yhtä paljon puuhaa. Molemmissa käsissäni oli käsinukke, eikä se tepsinyt kovinkaan hyvin. [Välipalat] levisivät ympäriinsä, ja se oli noloa. Värityskirjat eivät näyttäneet viihdyttävän niin hyvin kuin niiden pitäisi.
Yrittäessäni selvitä jotenkuten kokouksen loppuun saakka nostin katseeni Barbaraan. Hän katseli minua hymyillen. Opin silloin täydemmin arvostamaan sitä, mitä kaikki – – rakkaat äidit [tekevät] niin hyvin ja niin uskollisesti!”14
Vanhin Ballard perheensä kanssa 80-vuotispäivänään lokakuussa 2008.
Hänen vaimonsa muisteli myös, kuinka paljon aikaa hän oli omistanut perheelleen. Russell oli ”äärimmäisen omistautunut perheelleen, joka on aina ollut tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä”, hän sanoi. ”Hän oli piispa monta vuotta ja hänellä oli paljon kirkon tehtäviä, mutta nuo vastuut eivät ole koskaan olleet hänen perheensä vahingoksi. Kun hän oli kotona, hän käytti sen ajan viisaasti.”15
Myöhemmin elämässä presidentti ja sisar Ballard viettivät mielellään aikaa lastensa, lastenlastensa ja lastenlastensa lasten kanssa. Hänen lapsensa ja lastenlapsensa vaalivat muistoja perhelomista heidän käydessään kirkon historian paikoilla kuten Palmyrassa, Kirtlandissa ja Nauvoossa, osallistuessaan Prestonin temppelin vihkimistilaisuuteen Englannissa vuonna 1998, matkatessaan Pyhässä maassa ja vaeltaessaan osan pioneeripolkua.
Kun presidentti Ballardin vaimo oli kuollut lokakuussa 2018, hän sanoi: ”Kuinka kiitollinen olenkaan tietäessäni, missä kallisarvoinen Barbarani on ja että tulemme olemaan yhdessä jälleen perheemme kanssa koko iankaikkisuuden.”16
Uskon perinnön vahvistamana
Profeetta Joseph Smithin veljen Hyrumin jälkeläisenä Russell Ballard oli aina ylpeä pioneeriesivanhemmistaan. Kaksi hänen isoisistään ja hänen isoisänsä isä palvelivat kahdentoista apostolin koorumissa. Kun presidentti Ballard oli itse kutsuttu tuohon virkaan, hän sanoi: ”Pidän siunauksena sitä, että olen nyt Josephin ja Hyrumin perheen edustaja ja tunnustan julkisesti, että isoisoisäni Joseph F. Smithin sekä molempien isoisieni Hyrum Mack Smithin ja Melvin J. Ballardin seuraaminen kahdentoista apostolin neuvostoon on suuri kunnia ja vastuu. Teen aivan parhaani ollakseni sellainen palvelija, joka on sellaisen syntymäoikeuden arvoinen.
Useaan otteeseen johtavat veljeni ovat vakuuttaneet minulle, että heidän mielestään esi-isäni verhon toisella puolella olevissa neuvostoissa sekä ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista neuvosto verhon tällä puolen ovat varmasti hyväksyneet kutsuni.”17
Näky, jonka hänen isoisänsä Melvin J. Ballard sai Vapahtajan kohtaamisesta Suolajärven temppelissä, auttoi presidentti Ballardia läpi vaikeiden aikojen18, ja laatta, jossa on isoisän viimeiset sanat kuolevaisuudessa – ”Ja ennen kaikkea muuta, veljet, ajatelkaamme selkeästi” – riippui seinällä hänen toimistossaan. ”En mene toimistooni yhtenäkään päivänä viikossa, etten näkisi niitä sanoja”, presidentti Ballard selitti. ”Huomaan niiden auttavan minua paljon.”19 Todellakin noista kahdesta yksinkertaisesta sanasta, ”ajatelkaamme selkeästi”, tuli perheen tunnuslause presidentti Ballardille, kun hän kannusti perheensä jäseniä ajattelemaan selkeästi tehdessään hyviä päätöksiä ja muistamaan evankeliumin yksinkertaisuuden.20
Presidentti Ballard oli suurenmoinen esimerkki uskon perintöön luottamisesta ja sen jatkumisesta perheiden kautta. Hänen kohdallaan kirkon historia ja varhaisten pyhien usko liittyivät erottamattomasti hänen omaan sukuhistoriaansa. Hän muistutti meille, että me kaikki ”ja etenkin nuoremme voimme saada suurta [voimaa] kirkkomme historian ymmärtämisestä”21. Ja vaikka monien pyhien uskoa koeteltiin 1800-luvun mormonipioneerien taipaleella, ”meidän pitää muistaa, että taival elämän halki jatkuu meidän jokaisen kohdalla, kun osoitamme omaa uskoamme joka askeleella!”22
Vanhin Ballard heitti seremoniallisen ensimmäisen syötön ennen Los Angeles Dodgersien peliä elokuussa 2009.
Valokuva Lori Shepler / AP
Liiketoiminnassa menestymiset ja epäonnistumiset
Työurallaan Russell Ballard työskenteli auto-, kiinteistö- ja sijoitusalalla. Tärkeitä elämän opetuksia Russell sai odottamattomista lähteistä, ja hän oppi omakohtaisesti, miten tärkeää on kuunnella isänsä neuvoja ja Hengen kehotuksia sekä hengellisissä että ajallisissa asioissa.
”Ford Motor -yhtiö etsi autokauppiaita myymään sen uutta autosarjaa”, hän muisteli. ”Fordin johtohenkilöt kutsuivat isän ja minut tilaisuuteen, jossa esiteltiin tuote, jonka he uskoivat menestyvän täydellisesti. Kun näimme autot, isäni, jolla oli yli 35 vuoden kokemus alalla, varoitti minua ryhtymästä jälleenmyyjäksi.”
Presidentti Ballard selitti: ”Kun painiskelin tämän kanssa, kysyin siitä myös Herralta ja pyysin ohjausta. Se oli iso päätös. Se veisi paljon rahaa, paljon sitoutumista minun osaltani. Sillä hetkellä, kun isä ja minä näimme autot, sain selkeän vaikutelman olla ryhtymättä edustajaksi.”
Silti presidentti Ballard sanoi: ”Fordin myyntihenkilöstö oli kuitenkin hyvin suostuttelukykyistä, ja päätin, että minusta tulisi Salt Lake Cityn ensimmäinen – ja itse asiassa viimeinen – Edsel-mallin jälleenmyyjä. Ja ellette tiedä, mikä Edsel on, kysykää isoisältänne. Hän kertoo teille, että Edsel oli täydellinen susi.”
Ford Edsel, jonka Russell Ballard myi autoliikkeessään Salt Lake Cityssä.
Valokuva Getty Images
Presidentti Ballard totesi: ”Annoin itseni ajautua pois Hengen kehotuksista, jotka olin saanut aiemmin. Olin noudattanut Opin ja liittojen yhdeksännen luvun neuvoja, mutta horjuin siitä vaikutelmasta, jonka Herra oli antanut minulle.” Tässä on saatu opetus: ”Kun on halukas kuuntelemaan ja oppimaan, jotkin elämän merkityksellisimmistä opetuksista tulevat niiltä, jotka ovat eläneet aikaisemmin. – – Jos kuuntelette ja toimitte heidän neuvojensa mukaan, he voivat olla avuksi ja opastaa teitä kohti valintoja, jotka ovat teidän hyväksenne ja siunaukseksenne, sekä ohjata teitä pois niistä valinnoista, jotka voivat tuhota teidät.”23
Vaikka Russell muutoin menestyikin varsin hyvin kaikissa liikehankkeissaan, hän piti tätä epäonnistumista oppimiskokemuksena, joka auttoi häntä ”ajattelemaan selkeästi” senkaltaisia tulevia päätöksiä.24
Herran palveleminen
Palveltuaan kahdesti piispana Russell Ballard palveli korkeissa neuvostoissa ja pappien koorumin neuvojana ennen kuin hänet kutsuttiin heinäkuussa 1974 johtamaan Toronton lähetyskenttää Kanadassa. Tuo tehtävä osoittautui korvaamattomaksi valmistautumiseksi hänen tuleviin kokoaikaisiin palvelutehtäviinsä kirkossa. Kaksi vuotta myöhemmin, 3. huhtikuuta 1976, hänet hyväksyttiin seitsemänkymmenen ensimmäisen koorumin jäseneksi. Hänet kutsuttiin tuon koorumin johtokuntaan 21. helmikuuta 1980. Lokakuun 6. päivänä 1985 hänet kutsuttiin kahdentoista apostolin koorumin jäseneksi 57-vuotiaana. Tuohon tehtävään hänet asetti 10. lokakuuta 1985 presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985), ja se oli viimeinen pappeuden toimitus, jonka presidentti Kimball suoritti ennen kuolemaansa.
Presidentti Thomas S. Monsonin (1927–2018) poismenon ja presidentti Russell M. Nelsonin kirkon 17. presidentiksi erottamisen jälkeen presidentti Ballard erotettiin tammikuun 14. päivänä 2018 kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittavaksi presidentiksi.
Presidentti Russell M. Nelson ja presidentti Ballard Vatikaanin ulkopuolella Roomassa Italiassa maaliskuussa 2019.
Valokuva Jeffrey D. Allred, Deseret News
Tehtävässään johtavana auktoriteettina presidentti Ballardilla oli tilaisuus olla mukana Herran työssä monin eri tavoin. Hän palveli lähetystyöosaston toimialajohtajana ja johti myös opetusaineisto- ja korrelaatio-osastoja. Hän myös valvoi osaltaan kirkon tiedotuskomiteaa.
Vuonna 1980 vanhin Ballard valtuutti ensimmäisen seurakuntakeskuksen rakentamisen Nigeriaan. Neljä vuotta myöhemmin hän palasi Afrikkaan ja matkasi nälänhädän jälkeen Etiopiaan päättämään, kuinka jakaa varoja, jotka oli saatu erityisestä kirkonlaajuisesta paastosta. Glenn L. Pacen kanssa, joka oli tuolloin kirkon huoltotyöpalvelujen osaston johtaja, he tapasivat siihen aikaan ainoan kirkon jäsenen Etiopiassa, Melkisedekin pappeuden haltijan. Tuossa tapaamisessa presidentti Ballard piti Etiopian hyväksi rukouksen ja antoi siunauksen, jossa hän veli Pacen mukaan ”vetosi pyhän Melkisedekin pappeuden voimaan ja valtuuteen käskien luonnonvoimia kokoontumaan yhteen tuomaan sadetta maahan ja aloittamaan siten niiden hädän lievittämisen, jotka olivat kärsineet niin monia vuosia. Ei ollut satanut vuoteen, ja rukous pidettiin kirkkaana ja aurinkoisena sunnuntaiaamuna.”
Veli Pace huomautti, että myöhemmin samana päivänä ”istuin pienen työpöytäni ääressä kirjoittamassa päiväkirjaani, kun kuulin ukkosen jyrähdyksen. Menin patiolle juuri ajoissa katsomaan kaatosateen alkua. – – Menin käytävään ja koputin vanhin Ballardin oveen. Kun hän tuli ovelle, huomasin, että hän oli ollut häkeltynyt [kuten minä olin ollut]. Pidimme kiitosrukouksen ja palasimme omien huoneidemme ja ajatustemme rauhaan. Siitä päivästä eteenpäin, minne sitten kuljimmekin, satoi.”25 Presidentti Ballardille se oli elämää mullistava kokemus.
Vanhin Ballard vieraili Etiopiassa nälänhädän aikana vuonna 1985 päättääkseen, kuinka parhaiten käyttää yli kuusi miljoonaa dollaria, jotka kirkon jäsenet lahjoittivat erityispaaston aikana.
Toinen mieleenpainuva kokemus oli vuonna 1988, jolloin presidentti Ballard järjesti yhden viikonlopun aikana seitsemän uutta vaarnaa Limassa Perussa. Hänen isoisänsä vanhin Melvin J. Ballard oli pyhittänyt Etelä-Amerikan evankeliumin saarnaamiselle vuonna 1925 ennakoiden kirkon merkittävää kasvua siellä. Presidentti Ballard sanoi: ”[Tämä kokemus] antoi minulle – – erityisen tunteen, koska tunsin isoisän vaikutuksen melkoisen voimakkaasti tietäessäni, että toteutin osittain hänen merkittävää profetiaansa.”26
Opetuksia
Kaikissa opetuksissaan presidentti Ballard tähdensi sitä, miten tärkeää on saada todistus ja kertoa palautetun evankeliumin sanomasta: ”Ellemme me ymmärrä ja opeta auliisti muille, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on palautettu profeetta Joseph Smithin kautta, niin kuka sitten?”27 Hän haastoi usein jäseniä asettamaan päivämäärän, johon mennessä he löytäisivät jonkun, jolle he voisivat kertoa evankeliumista, ja hän piti huolen siitä, että he seurasivat edistymistä noissa haasteissa.
Hän myös ylisti naisten keskeistä roolia kotona ja kirkossa, opetti, kuinka käyttää tehokkaasti neuvostoja, ja puolusti kokoaikaisten lähetyssaarnaajien ja jäsenlähetyssaarnaajien työtä niin paljon, että yksi hänen apostolitovereistaan kerran sutkautti, että hänen nimessään oleva ”M” tarkoittaa ”lähetyssaarnaajaa” [englanniksi missionary].28
Presidentti Ballard kannusti lähetyssaarnaajia ja jäseniä kaikkialla maailmassa suhtautumaan myönteisesti lähetystyöhön. Brigham Youngin yliopistossa hän muistutti opiskelijoille, joista monet olivat entisiä tai tulevia lähetyssaarnaajia, että ”kirkon kasvu – – on todella teidän käsissänne ja minun käsissäni ja kirkon aktiivisten jäsenten käsissä”. Hän sanoi, että kun hän oli tottunut kuulemaan, että evankeliumista pitäisi kertoa jokaiselle elävälle sielulle, ”sanoin itselleni, että – – Herra on pyytänyt meitä tekemään jotakin, mikä on mahdotonta. [Mutta] se ei ole mahdotonta. Se ei ole mahdotonta, jos kirkon jäsenet yltäisivät siihen, mitä Hän on pyytänyt heitä tekemään, ja se on olla määrätietoisesti mukana evankeliumin eteenpäin viemisessä maan päällä.
Meidän ei tarvitse kantaa huolta siitä, että annamme tämän kirkon kasvaa”, hän sanoi. ”Herra huolehtii ja Herra kohottaa ja Herra innoittaa ja Herra tekee mahdolliseksi sen, että Hänen työnsä etenee. – – Jumala siis siunatkoon teitä ja siunatkoon minua, niin että meillä on rohkeutta, hyvää arvostelukykyä, henkilökohtaista itsekuria ja valmistautumista, että olemme kaikin tavoin valmiita tekemään oman osamme, mikä se sitten onkin, Jumalan valtakunnan rakentamisessa kaikkialle maailmaan.”29
Skotlannissa presidentti Ballard kävi lokakuussa 2021 tapaamassa valtiovallan edustajia hautausmaalla, jonka luona hänen isovanhempiensa isovanhempien vanhemmat kävivät kirkossa ja jonka maille heidät on haudattu.
Valokuva Jeffrey D. Allred, Deseret News
Todistus palautetusta evankeliumista
Todistus, joka kylvettiin presidentti Ballardin lapsuudessa, joka lujittui hänen lähetystyönsä aikana ja joka vahvistui koko hänen elinikäisen palvelemisensa ajan, perustui aina evankeliumin totuuksien yksinkertaisuuteen. ”Minä vakuutan koko maailmalle antaen todistukseni siitä, että tiedän varauksitta tai epäilyittä, että Joseph Smith avasi tämän taloudenhoitokauden jumalallisen ilmoituksen kautta ja aloitti Jeesuksen Kristuksen tosi kirkon palauttamisen maan päälle.”30
Ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin kanssa Rooman temppelin vihkimisestä Italiassa vuonna 2019.
Hän julisti, että meidän uskomme ”täytyy keskittyä Jeesukseen Kristukseen, Hänen elämäänsä, Hänen sovitukseensa ja Hänen evankeliuminsa palauttamiseen maan päälle viimeisinä aikoina. – –
Mikään ei ole merkittävämpää tai tärkeämpää tässä elämässä kuin tietää, että Jumala, iankaikkinen Isämme, ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ovat puhuneet jälleen taivaista ja ovat kutsuneet profeettoja ja apostoleja opettamaan iankaikkisen evankeliumin täyteyttä jälleen kerran maan päällä.”31
Varmastikin presidentti Ballardin elinikäinen palveleminen ja omistautuminen Herran työn jouduttamiseen auttoi häntä tulemaan sellaiseksi, jollaisena Herra häntä tarvitsi. ”Ymmärrykseni evankeliumista on antanut minulle johdatusta siihen, millainen isä ja nyt isoisä minun pitäisi olla. Todistukseni, jonka sain nuoruudessani, on auttanut minua vastaamaan jokaiseen kirkon kutsuun, mukaan lukien tähän valtavaan kutsuun olla kahdentoista apostolin koorumin jäsen. Todistukseni, jonka sain kauan sitten Englannin kadunkulmissa, on kasvanut rivi rivin päälle ja opetus opetuksen päälle, kunnes voin seisoa teidän edessänne – – ja todistaa Herran Jeesuksen Kristuksen erityisenä todistajana siitä, että Vapahtajamme elää ja Hän on Jumalan, iankaikkisen Isämme, Poika. Elämäni ei ole koskaan ollut entisellään sen jälkeen kun ankkuroin sieluni Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin totuuksiin.”32