Jumalan valtakunta ja Israelin kokoaminen

Edessäni istuva kansa yhdessä monien tuhansien maan päällä olevien kanssa on Jumalan kansaa. – – Niin pian kuin me kykenemme oikeutetusti hallitsemaan vallan, valkeuden, tiedon, älyn, vaurauden, taivaan ja maan periaatteita, ne annetaan tälle kansalle. (DBY, s. 438)

Tästä kirkosta kasvaa se valtakunta, jonka Daniel näki. Tämä on se kansa, jonka Daniel näki jatkuvasti kasvavan ja levittäytyvän ja menestyvän, ja ellemme me ole uskollisia, toiset ottavat meidän paikkamme, sillä tämä on se kirkko ja se kansa, joka omistaa valtakunnan iankaikkisesti. (DBY, s. 438)

Meidän työmme on Siionin esiin tuominen ja Jumalan valtakunnan aikaansaaminen sen täyteydessä ja kauneudessa maan päälle. (DBY, s. 443)

Se valtakunta, josta me puhumme ja saarnaamme ja jota me yritämme rakentaa, on Jumalan valtakunta maan päällä, ei tähtitaivaissa eikä auringossa. Me yritämme perustaa maan päälle Jumalan valtakunnan, johon kaikki ihmiseen liittyvä – heidän tunteensa, heidän uskonsa, heidän kiintymyksensä, heidän halajamisensa ja jokainen heidän elämänsä teko – todella ja oikeutetusti kuuluu, jotta se hallitsisi heitä hengellisesti ja ajallisesti. (DBY, s. 439)

Kun Jumalan valtakunta on täysin perustettu ja vakiintunut maan päälle ja kun se ottaa etusijan kaikkien muiden kansakuntien ja valtakuntien joukossa, se suojelee ihmisiä kaikkien heidän oikeuksiensa nauttimisessa riippumatta siitä, mitä he uskovat, mitä he tunnustavat tai mitä he kumartaen rukoilevat. (DBY, s. 440)

Olen vuosia sitten oppinut tietämään, että Herra on Siionin purtta ohjaavan peräsimen haltija. – – Ellemme me työskentele täysin Hänen viitoittamaansa suuntaan, meidän työmme on turhaa. Tämä on alusta asti ollut kokemukseni. Meidän on opittava jokaisella elämämme alalla ja suunnalla työskentelemään totuuden mukaisesti. Meidän tehtävänämme on tietää, mitä tehdä, ja sitten tehdä se. Vaikka sen suorittamiseen ei näyttäisikään olevan mitään maallisia mahdollisuuksia, me voimme ainakin yrittää, ja jos yritämme kaikin voimin, tämä teko todistaa ainakin lujaa ja päättäväistä mieltä, jota kärsivällisyys ja kestävyys kaunistavat. Ja jos me kaikista päättäväisistä ponnistuksistamme huolimatta emme sittenkään kykene saavuttamaan tavoitettamme, Herra sangen todennäköisesti ojentaa kätensä ja antaa voiton. (DBY, s. 441)

Jos tämä kansa elää niiden periaatteiden mukaisesti, jotka se on omaksunut, se kykenee neuvomaan kansakuntia, sillä me rakennamme oikeudenmukaiselle perustalle ja meidän periaatteemme ovat totuus, vanhurskaus ja pyhyys. Pysykäämme niissä periaatteissa, kunnes ne kukistavat mielettömyyden – – ja meistä tulee viisauden opettajia kansakunnille. (DBY, s. 441)

Mikä on evankeliumin palautuksen lopullinen seuraus ja myöhempien aikojen pyhien kohtalo? Jos he ovat uskolliset Jumalan meille antamalle pappeudelle, evankeliumi mullistaa ihmiskunnan koko maailman. Maa pyhitetään ja Jumala kirkastaa sen ja pyhät asuvat sen päällä Isän ja Pojan kasvojen edessä. (DBY, s. 438)

Meillä on tavoite näkyvissämme, ja sen tarkoituksena on saada vaikutusvaltaa maan kaikkien asukkaiden keskuudessa Jumalan valtakunnan perustamiseksi vanhurskaudessaan, voimassaan ja kirkkaudessaan, ja ylistää Jumalan nimeä ja aikaansaada se, että tämä nimi, jonka kautta me elämme, pidettäisiin kunniassa kaikkialla maailmassa, jotta Häntä kunnioitettaisiin, jotta Hänen tekojaan kunnioitettaisiin, jotta meitä itseämme kunnioitettaisiin ja jotta me käyttäytyisimme Hänen lastensa aseman arvoisesti. (DBY, s. 438–439)

Meidän on vahvistettava Siionia – – koottava Israelin huone ja lunastettava maan kansakunnat [ks. LK 115:4–6]. Tämä työ on tämän kansan tehtävä, elämmepä niin kauan, että näemme sen tai emme. Tämä kaikki on meidän käsissämme. (DBY, s. 437)

Meidän on huolehdittava siitä, että evankeliumi saarnataan Israelin huoneelle. (DBY, s. 437)

Kokoamme nyt [1863] Abrahamin lapsia, jotka ovat lähteneet Joosefin ja hänen poikiensa kupeista, varsinkin Efraimin kautta, jonka lapset ovat sekoittuneina kaikkien maan kansojen keskuuteen. (DBY, s. 437)

Ketkä ovat Israelia? Ne, jotka ovat Abrahamin siementä, jotka saivat lupauksen esi-isiensä kautta [ks. 1. Moos. 22:17–18], ja kaikki muut ihmislapset, jotka vastaanottavat totuuden, ovat myös Israelia. Tunnen huolta heistä aina kun astun armon istuimen eteen. (DBY, s. 437)

Israel on hajotettuna kaikkien maan kansojen keskuuteen. Efraimin veri on sekoittuneena ihmisten vereen kaikkialla maan päällä. Abrahamin siemen on yhtyneenä uppiniskaisten siemeneen kaikkialla maailmassa. (DBY, s. 437)

Nuo [Tyynenmeren] saarten asukkaat ja [Amerikan] alkuperäiset asukkaat ovat Israelin huonetta, Abrahamin siementä, ja heille kuuluu lupaus. Ja jokainen sielu heistä pelastuu ennemmin tai myöhemmin Jumalan valtakuntaan tai hävitetään juurta ja oksaa myöten. (DBY, s. 437)

Ensisijaisesti ja ennen kaikkea meidän on pyrittävä saamaan ja pitämään hallussamme evankeliumin henki, huolehtimaan Israelin kokoamisesta, Siionin lunastamisesta ja maailman pelastamisesta, ja sen tulisi olla ensimmäisen presidenttikunnan, Israelin vanhinten ja kirkon ja Jumalan valtakunnan jokaisen virkamiehen sydämen ylimpänä haluna. (DBY, s. 137)

Jumala on alkanut perustaa valtakuntaansa maan päälle, ja koko helvetti paholaisineen on käymässä sitä vastaan. Helvetin portit ovat selällään ja työntävät esiin paholaisia pikkupiruineen. Mitäkö varten? Jumalan valtakunnan tuhoamiseksi maan päältä. Mutta ne eivät pysty siihen. (DBY, s. 442)

Jos tässä kaupungissa tai muualla on niitä, jotka sydämessään tai hengessään pelokkaasti kyselevät, tuhotaanko meidät vai ei tai kestääkö tämä kirkko ja muodostuuko siitä mahtava voima maan päällä Jumalan palvelijoiden ennustusten mukaisesti, minä sanon kaikille tällaisille vapiseville sieluille, ettei teidän tarvitse elättää tällaisia pelkoja. Teidän ei tarvitse pelätä muuta kuin yhtä asiaa, ja se pelko koskee teitä itseänne: ettette jättäisi sitä valkeutta, jonka Herra on teille suonut, ja eksyisi pimeyteen, palaisi maailman kurjien joukkoon ja jälleen himoitsisi kaikkea maailmallista synnillisessä tilassa. (DBY, s. 442)

Kun jumalattomilla on valta puhaltaa aurinko sammuksiin niin ettei se enää paista; kun heillä on valta saattaa luonnonvoimien toiminta päätökseen, lakkauttaa koko luonnon järjestelmä ja saattaa Kaikkivaltiaan valtaistuin astinlaudaksi, he saattavat silloin luulla voivansa pysähdyttää ”mormonismin” kulun ja ehkäistä taivaan muuttumattomat tarkoitusperät [ks. LK 121:33]. Ihmiset saattavat vainota kansaa, joka uskoo sen oppeihin, saattavat esittää ja levittää valheita aiheuttaakseen koettelemuksia sen pään päälle. Maa ja helvetti saattavat yhtyä suureksi vastustavaksi liitoksi sitä vastaan ja harjoittaa häijyä valtaansa äärimmilleen, mutta se pysyy kaiken tämän keskellä lujana ja liikkumattomana niin kuin iankaikkisuuden pylväät. Ihmiset saattavat vainota profeettaa ja niitä, jotka uskovat häneen ja tukevat häntä; he saattavat ajaa pyhiä takaa ja tappaa heidät, mutta tämä ei vaikuta piirtoakaan ”mormonismin” totuuksiin, sillä ne pysyvät silloinkin, kun alkuaineet kuumuudesta hajoavat ja taivaat kääritään kokoon niin kuin kirjakäärö ja luja maa hajoaa [ks. Jes. 34:4; LK 88:95]. ( DBY, s. 442–443)

Tuossa äitinsä povella olevassa avuttomassa pienokaisessa me näemme miehen, apostolin, pyhän – niin, näemme sukupolvien ketjun miehiä ja valtakuntia, valtaistumia ja herrauksia. Siten tämän pienen heiveröisen kuolevaisen elämä on tulvillaan suuria ja mahtavia seurauksia, ja sen arvo on mittaamaton. Jos näin voidaan sanoa pienokaisesta, niin mitä me saatammekaan odottaa kasvavan tästä pienokaisen asteella olevasta valtakunnasta? Saatamme odottaa kaikkea sitä, mikä liittyy suuruuteen ja hyvyyteen, voimaan ja valtaan, herrauteen ja kirkkauteen. Kuinka tarkoin meidän siis tulisikaan varjella tämän alullaan olevan vallan oikeuksia! Miten innokkaita ja vakaita meidän tulisikaan olla ylläpitäessämme sen etuja ja kannat- taessamme sen lakeja ja pyhiä laitoksia! (DBY, s. 439)

Sydämeni on lohdutettu. Näen Jumalan kansan, näen, että sitä on ajettu takaa, se on karkotettu, häädetty ihmisten keskuudesta. Maan ja helvetin vallat ovat pyrkineet tuhoamaan tämän valtakunnan maan päältä. Jumalattomat ovat varhempina aikoina onnistuneet siinä, mutta tätä valtakuntaa he eivät voi tuhota. (DBY, s. 442)

Jumalan valtakunta on se ainoa, jolla on todellista arvoa [ks. Matt. 6:33]. Mikään muu ei ole omistamisen arvoista, ei täällä eikä tämän jälkeen. Ilman sitä kaikki muu olisi kuin kuiva puu, joka on valmis poltettavaksi. Se palaa loppuun, ja sen tuhka hajaantuu neljään tuuleen. (DBY, s. 444)

Minulle on olemassa vain Jumalan valtakunta tai ei mitään maan päällä. Ilman sitä en antaisi penniäkään koko maailman varallisuudesta, loistosta, arvovallasta ja voimasta, sillä niin kuin kaste nurmella se katoaa ja joutuu unohduksiin, ja kuin ruohon kukka se katoaa eikä sitä enää ole. Kuolema saattaa mahtavimmankin hallitsijan samalle tasolle köyhimmän nälkää näkevän kerjäläisen kanssa, ja molempien on seistävä Kristuksen tuomioistuimen edessä vastaamassa ruumiissa ollessaan tekemistään teoista. (DBY, s. 444–445)

Meillä on joko Jumalan valtakunta tai ei mitään, ja me haluamme säilyttää sen tai kuolemme sitä yrittäessämme – vaikka emme me kuole sitä yrittäessämme. Monelle on lohdullista kuulla vakuutettavan, että emme me kuole sitä yrittäessämme, vaan me elämme sitä yrittäessämme. Me säilytämme Jumalan valtakunnan hengissä, ja ellemme me sitä säilytä, meidän havaitaan kuolevan paitsi ajallinen kuolema myös iankaikkinen kuolema. Valitkaa siis tieksenne elämä. (DBY, s. 445)

Jos annatte jotakin Jumalan valtakunnan rakentamiseksi, niin antakaa parasta, mitä teillä on. Mikä on parasta, mitä voitte omistaa Jumalan valtakunnalle? Ne kyvyt, jotka Jumala on teille antanut. Montako niistä? Kaikki. Mitä erinomaisia kykyjä! Mikä erinomainen lahja! – – Omistakaamme jokainen hallussamme oleva kyky Jumalan valtakunnan rakentamiseen, niin aikaansaatte kaiken. (DBY, s. 445)

• Miltä teistä tuntuu tietäessänne, että kirkon jäsenenä te olette osa ponnistuksia rakentaa Jumalan valtakunta maan päälle? Mitä velvollisuuksia siihen kuuluu? Mitä siunauksia tulee, kun Jumalan valtakunta on täydellisenä maan päällä?

• Kuinka me voimme varmistaa, että meidän tekomme ovat täysin Herran viitoittaman suunnan mukaisia? Mitä tapahtuu, jos me toimimme siten?

• Kuinka kirkon jäsenistä voi tulla yksilöinä tai yhdessä ”viisauden opettajia kansakunnille”?

• Mikä on ”myöhempien aikojen pyhien kohtalo”, jos me olemme uskollisia?

• Kuinka me voimme käyttäytyä Jumalan lasten aseman arvoisesti? Kuinka teidän tekonne voivat tuottaa kunniaa ja kunnioitusta Herraa ja Hänen tekojaan kohtaan?

• Ketkä kuuluvat Israelin huoneeseen? Kuinka te voitte osallistua Israelin huoneen kokoamiseen?

• Mitä todisteita voitte havaita siitä, että Saatana ja hänen seuraajansa todellakin yrittävät tuhota Jumalan valtakunnan tänä aikana? Kuinka me voimme vahvistaa perhettämme vastustamaan näitä yrityksiä? Kuinka tieto siitä, että Jumalan valtakuntaa ei voi tuhota, antaa meille voimaa vastustaa kiusauksia ja kestää koettelemuksia?

• Mikä presidentti Youngin mukaan on sellainen pelko, josta meidän täytyy olla tietoisia kirkon jäseninä? Kuinka me voimme varmistua siitä, että tuo pelko ei toteudu? Kuinka teidän uskonne Jumalaan ja evankeliumin tutkimisenne auttaa teitä poistamaan muita mahdollisia pelkojanne?

• Miksi arvelette presidentti Youngin sanoneen, että Jumalan valtakunta on ainoa omistamisen arvoinen asia? Mikä merkitys sanoilla ”Joko Jumalan valtakunta tai ei mitään” on teille?

• Mitä kykyjä tai lahjoja te olette halukkaat omistamaan Jumalan valtakunnan vahvistamiseen?