Ikuinen pappeus

”Melkisedekin pappeus – – on kanava, jonka kautta kaikki tieto, oppi, evankeliumin suunnitelma ja jokainen tärkeä asia ilmoitetaan taivaasta.”

Joseph Smithin elämänvaiheita

Saatuaan Aaronin pappeuden ja kastetoimituksen Joseph Smith ja Oliver Cowdery saivat siunauksia, joista he eivät olleet aiemmin edes tienneet. Profeetta kirjoitti: ”Kun mielemme oli nyt valaistu, kirjoitukset alkoivat avautua ymmärryksellemme ja niiden hämärien kohtien todellinen merkitys ja tarkoitus paljastua meille tavalla, joka ei ollut koskaan aikaisemmin ollut tavoitettavissamme ja jota emme olleet milloinkaan ennen ajatelleetkaan” (JS–H 74). Tämän uuden ymmärryksen myötä he jatkoivat työtään Mormonin kirjan kääntämiseksi. Mutta profeetta ei ollut vielä saanut erästä tärkeää siunausta – sitä, joka oli välttämätön, ennen kuin hän voisi perustaa kirkon, järjestää pappeuden virat ja koorumit ja antaa Pyhän Hengen lahjan. Hänen oli saatava Melkisedekin pappeus.

Kuten Johannes Kastaja lupasi, Joseph ja Oliver saivat tämän siunauksen vähän sen jälkeen kun he olivat saaneet Aaronin pappeuden. Muinaiset apostolit Pietari, Jaakob ja Johannes ilmestyivät heille syrjäisessä paikassa lähellä Susquehannajokea ja antoivat heille Melkisedekin pappeuden. Joseph julisti myöhemmin kuulleensa ”Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen äänen erämaassa Susquehannan piirikunnan Harmonyn ja Broomen piirikunnan Colesvillen välillä Susquehannajoen rannalla julistavan, että heillä on hallussaan valtakunnan ja aikojen täyttymisen taloudenhoitokauden avaimet!” (OL 128:20.)

Seuraavina vuosina Joseph Smithin luona kävi monia muita muinaisten aikojen pappeudenhaltijoita. Nämä Jumalan lähettämät sanansaattajat tulivat palauttamaan pappeuden avaimet, jotka olivat välttämättömiä, jotta Jumalan lapset voisivat saada evankeliumin täydet siunaukset. He tulivat myös kouluttamaan profeettaa, joka johtaisi aikojen täyttymisen taloudenhoitokautta.

Presidentti John Taylor, kirkon kolmas presidentti, selitti: ”Mooses, Elia, Elias ja monta muuta pyhissä kirjoituksissa mainittua johtohenkilöä, jotka olivat palvelleet eri taloudenhoitokausina, – – tulivat ja antoivat Josephille erilaisia avaimia, voimia, oikeuksia, etuoikeuksia ja [lupia], joita heillä oli aikoinaan. – – Kaikki se tieto, äly, pappeus, voimat ja ilmoitukset, joita noille miehille eri aikoina oli annettu, palautettiin jälleen maan päälle niiden palveluksen kautta ja niiden välityksellä, joilla oli hallussaan Jumalan pyhä pappeus eri taloudenhoitokausina, joiden aikana he elivät.”¹

Presidentti Taylor julisti myös: ”Jos olisitte kysyneet Josephilta, minkä näköinen mies Aadam oli, hän olisi sanonut sen heti. Hän olisi sanonut, kuinka pitkä hän oli, millainen ulkomuoto hänellä oli ja kaiken hänestä. Olisitte voineet kysyä häneltä, millaisia miehiä Pietari, Jaakob ja Johannes olivat, ja hän olisi sanonut sen teille. Kuinka niin? Koska hän oli nähnyt heidät.”²

Syyskuussa 1842 mietiskellessään tietoa ja pappeuden avaimia, jotka oli nyt palautettu maan päälle, profeetta kirjoitti kirkolle kirjeen ilmaisten ilonsa: ”Ja vielä, mitä me kuulemme? Ilosanoman Kumoralta! Moronin, enkelin taivaasta, julistavan profetioiden täyttymistä – kirjan ilmoittamista. – – Ja Mikaelin, ylienkelin, äänen; Gabrielin ja Rafaelin ja monien enkelien äänen Mikaelista eli Aadamista aina nykyiseen aikaan asti kaikkien julistaessa taloudenhoitokautensa, oikeutensa, avaimensa, kunniansa, ylhäisyytensä ja kirkkautensa ja pappeutensa voiman; antaen rivin rivin päälle, käskyn käskyn päälle; täällä vähän ja tuolla vähän; lohduttaen meitä julistamalla sitä, mikä on tuleva, vahvistaen toivomme!” (OL 128:20–21.)

Joseph Smithin opetuksia

Pappeus on ikuinen, ja se on ollut profeetoilla jokaisella taloudenhoitokaudella.

”Valtuuden ja voiman ketju on jatkunut Aadamista aina nykyaikaan asti.”³

”Pappeus annettiin ensin Aadamille. Hän oli ensimmäinen, joka kutsuttiin johtamaan taloudenhoitokautta, ja hänellä oli johtamisen avaimet sukupolvesta toiseen. Hän sai sen luomisessa, ennen kuin maailmaa olikaan, kuten sanotaan Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa luvussa yksi jakeissa 26, 27 ja 28. Hänen vallittavakseen annettiin kaikki elävät olennot. Hän oli ylienkeli Mikael, josta puhutaan pyhissä kirjoituksissa. Sitten avaimet annettiin Nooalle, joka oli Gabriel; hän on pappeuden valtuudessa seuraava Aadamin jälkeen. Jumala kutsui hänet tähän virkaan, ja hän oli kaikkien hänen aikanaan eläneiden isä, ja hänelle annettiin valta-asema. Näillä miehillä oli avaimet aluksi maan päällä ja sitten taivaassa.

Pappeus on iankaikkinen periaate, ja se on Jumalan tavoin ollut olemassa hamasta iankaikkisuudesta ja on oleva hamaan iankaikkisuuteen ilman päivien alkua tai vuosien loppua [ks. JSR Hepr. 7:3]. Avaimet on tuotava taivaasta aina kun evankeliumi lähetetään. Silloin kun ne ilmoitetaan taivaasta, se tapahtuu Aadamin valtuudella.

Daniel puhuu kirjansa seitsemännessä luvussa Ikiaikaisesta. Hän tarkoittaa sillä vanhinta ihmistä, isäämme Aadamia, Mikaelia, joka on kutsuva lapsensa koolle ja pitävä neuvoa heidän kanssaan valmistaakseen heidät Ihmisen Pojan tulemiseen [ks. Dan. 7:9–14]. Hän (Aadam) on ihmissuvun isä, ja hän on kaikkien ihmisten henkien johdossa, ja kaikkien niiden, joilla on ollut avaimet hallussaan, on seistävä hänen edessään tässä suuressa neuvonpidossa. – – Ihmisen Poika seisoo hänen edessään, ja Hänelle annetaan kirkkaus ja valta-asema. Aadam luovuttaa Kristukselle taloudenhoitonsa, joka hänelle oli annettu koko maailman avainten hallussapitäjänä, mutta hänelle jää silti asemansa ihmissuvun päänä.

– – Isä kutsui eteensä kaikki henget silloin kun ihminen luotiin, ja Hän järjesti heidät. Hän (Aadam) on johtaja, ja hänen käskettiin lisääntyä. Avaimet annettiin ensin hänelle ja hänen kauttaan muille. Hänen on tehtävä tili taloudenhoidostaan, ja he tekevät tilin hänelle.

Pappeus on ikuinen. Vapahtaja, Mooses ja Elias [Elia] antoivat avaimet Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle vuorella, missä heidän muotonsa muuttui Hänen edessään. Pappeus on ikuinen – vailla päivien alkua tai vuosien loppua, vailla isää, äitiä jne. Jos toimituksissa ei tapahdu muutosta, ei pappeudessakaan tapahdu muutosta. Pappeus on kaikkialla, missä evankeliumin toimituksia suoritetaan.

Miten olemme saaneet pappeuden näinä viimeisinä päivinä? Se tuli meille säännönmukaisena pappeuden seuraantona. Se annettiin Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle, ja he antoivat sen muille. Kristus on suuri Ylipappi; Aadam on seuraava. Paavali puhui kirkosta, joka on tullut lukemattomien enkelien luo – Jumalan, kaikkien Tuomarin, luo – vanhurskaiden ihmisten henkien luo, jotka on tehty täydellisiksi, ja uuden liiton välimiehen Jeesuksen luo [ks. Hepr. 12:22–24].”⁴

Profeetat, joilla oli pappeuden avaimet muinaisina aikoina, ovat liittyneet yhteen toteuttaakseen viimeisen taloudenhoitokauden työn.

”Näin Aadamin Aadam-ondi-Ahmanin laaksossa. Hän kutsui kokoon lapsensa ja siunasi heidät patriarkallisella siunauksella. Herra ilmestyi heidän keskelleen ja hän (Aadam) siunasi kaikki lapsensa ja ennusti, mitä heille tapahtuisi aina viimeiseen sukupolveen asti.

Aadam siunasi jälkeläisensä siksi, että hän halusi saattaa heidät Jumalan eteen. He odottivat sitä kaupunkia jne., [’jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt’ (Hebr. 11:10)]. Mooses yritti pappeuden voimalla tuoda Israelin lapset Jumalan eteen, mutta hän ei voinut. Ensimmäisinä maailmanaikoina ihmiset yrittivät samaa, ja nousi eliaksia, jotka yrittivät palauttaa nämä samat kirkkaudet, mutta eivät yltäneet niihin. He profetoivat kuitenkin ajasta, jolloin tämä kirkkaus ilmoitettaisiin. Paavali puhui aikojen täyttyessä toteutettavasta taloudenhoitokaudesta, jolloin Jumala yhdistäisi yhdeksi kaiken jne. [ks. Ef. 1:10], ja silloin täytyy olla niitä miehiä, joille nämä avaimet on annettu, ja ilman meitä he eivät pääse täydellisyyteen.

Nämä miehet ovat taivaassa, mutta heidän lapsensa ovat maan päällä. Heidän sydämensä kaipaavat meitä. Jumala lähettää miehiä tätä tarkoitusta varten. ’Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka viettelevät pahaan ja harjoittavat vääryyttä’ [Matt. 13:41]. Kaikki nämä määräävässä asemassa olevat henkilöt tulevat alas ja tekevät yhdessä tätä työtä.

Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen. Sinapinsiemen on pieni, mutta siitä kasvaa suuri puu ja linnut pesivät sen oksilla. [Ks. Mark. 4:30–32.] Linnut ovat enkeleitä. Niinpä enkelit tulevat alas ja liittyvät yhteen kootakseen lapsensa, ja he kokoavat heidät. Me emme pääse täydellisyyteen ilman heitä eivätkä he ilman meitä. Kun tämä on tehty, Ihmisen Poika astuu alas, Ikiaikainen istuutuu ja me voimme tulla tuhansien enkelien luo, olla yhteydessä heihin ja saada heiltä opetusta.”⁵

Pappeuden toimitukset on säädetty alusta asti, ja ne on pidettävä sellaisina kuin Jumala on määrännyt.

”Aadam oli ensimmäinen ihminen, josta Danielissa puhutaan ’Ikiaikaisena’ [Dan. 7:9], toisin sanoen kaikista ensimmäisenä ja vanhimpana, suurena, jalona kantaisänä, josta toisessa kohden sanotaan, että hän on Mikael, koska hän oli ensimmäinen ja kaikkien isä. Hän ei ollut kantaisä ainoastaan jälkeläistensä ansiosta, vaan koska hän oli ensimmäinen, jolla oli hengelliset siunaukset, jolle tehtiin tiettäväksi suunnitelma toimituksista hänen jälkeläistensä pelastamiseksi aina loppuun asti, jolle Kristus ensimmäiseksi ilmoitettiin ja jonka kautta Kristus on ilmoitettu taivaasta ja jonka kautta Hänet tästedes ilmoitetaan. Aadamilla on hallussaan aikojen täyttymisen taloudenhoitokauden avaimet, ts. kaikkien aikakausien taloudenhoitokaudet on ilmoitettu ja ilmoitetaan hänen kauttaan aikojen alusta Kristuksen aikaan asti ja Kristuksen ajasta niiden taloudenhoitokausien loppuun asti, jotka on määrä ilmoittaa. – –

– – [Jumala] määräsi toimitukset samoiksi aina ja iankaikkisesti ja asetti Aadamin valvomaan niitä, ilmoittamaan ne taivaasta ihmiselle tai lähettämään enkelit ilmoittamaan niitä. ’Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.’ [Hebr. 1:14.]

Nämä enkelit ovat Mikaelin eli Aadamin johdossa, joka puolestaan toimii Herran johdolla. Yllä esitetystä lainauksesta huomaamme, että Paavali ymmärsi täysin Jumalan aivoitukset Hänen suhteestaan ihmiseen sekä sen täydellisen kirkkauden järjestyksen, jonka Hän oli itsessään perustanut ja jonka kautta Hän lähetti voimaa, ilmoituksia ja kirkkautta.

Jumala ei tunnusta sitä, mitä Hän ei ole kutsunut, asettanut ja valinnut. Alussa Jumala kutsui Aadamin omalla äänellään: ’Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: ”Missä sinä olet?” Mies vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi minä piilouduin.” [1. Moos. 3:9–10.]’ Aadam sai Jumalalta käskyjä ja opetusta; tällainen oli järjestys alusta lähtien.

On aivan ilmeistä, että hän sai alussa ilmoituksia, käskyjä ja toimituksia. Miksi he muutoin olisivat alkaneet uhrata Jumalalle otollisia uhreja? Ja jos he kerran uhrasivat uhreja, heidän on täytynyt saada valtuus asettamisen kautta. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa [4:4] sanotaan, että Abel toi lampaidensa esikoiset ja niiden rasvaa ja että Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa. – –

Tällainen on siis pappeuden luonne: kullakin miehellä on oman taloudenhoitokautensa johtamisen avaimet, ja yksi mies eli Aadam johtaa niitä kaikkia. Aadam sai johtamistehtävän ja valtuuden Herralta, mutta ei voi saada täyteyttä, ennen kuin Kristus luovuttaa valtakunnan Isälle, mikä luovuttaminen tapahtuu viimeisen taloudenhoitokauden lopussa.

Pappeuden voima, kirkkaus ja siunaukset saattoivat säilyä asettamisen vastaanottaneilla ainoastaan siinä tapauksessa, että he pysyivät vanhurskaudessa, sillä vaikka Kainillakin oli valtuus uhrata, hänet kirottiin, kun hän ei uhrannut vanhurskaudessa. Tämä merkitsee sitä, että toimitukset on säilytettävä juuri sellaisina kuin Jumala on ne säätänyt, muutoin näiden ihmisten pappeus osoittautuu siunauksen sijasta kiroukseksi.”⁶

Melkisedekin pappeus on kanava, jonka kautta Jumala ilmoittaa itsensä ja tarkoituksensa.

”Pyhissä kirjoituksissa puhutaan kahdesta pappeudesta, nimittäin Melkisedekin pappeudesta ja Aaronin eli leeviläisestä pappeudesta. Vaikka on olemassa kaksi pappeutta, niin Melkisedekin pappeuteen sisältyy kuitenkin Aaronin pappeus eli leeviläinen pappeus. Se on kaiken perusta, ja siihen sisältyy korkein pappeuteen kuuluva valtuus ja Jumalan valtakunnan avaimet kaikkina maailman aikoina maan viimeiseen sukupolveen saakka. Se on kanava, jonka kautta kaikki tieto, oppi, evankeliumin suunnitelma ja jokainen tärkeä asia ilmoitetaan taivaasta.

Se oli olemassa ennen tämän maan perustamista eli ennen kuin ’aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan’ [ks. Job 38:4–7], ja se on korkein ja pyhin pappeus, Jumalan Pojan järjestyksen mukaan. Ja kaikki muut pappeudet ovat vain sen osia tai haarautumia tai siihen kuuluvia voimia ja siunauksia, joita pidetään hallussa, valvotaan ja johdetaan sen kautta. Se on kanava, jonka kautta Kaikkivaltias tämän maan luomisen alkaessa aloitti kirkkautensa ilmaisemisen, jonka kautta Hän on edelleen ilmoittanut itsensä ihmislapsille tähän päivään asti ja jonka kautta Hän tekee tarkoituksensa tiettäväksi hamaan ajan loppuun asti.”⁷

”Melkisedekin pappeuden voimana on ’häviämättömän elämän voima’, sillä iankaikkista liittoa ei voida rikkoa. – – Mikä oli Melkisedekin voima? Se ei ollut Aaronin pappeus, joka huolehtii ulkonaisista toimituksista ja uhrien uhraamisesta. Ne, joilla on Melkisedekin pappeuden täyteys, ovat Korkeimman Jumalan kuninkaita ja pappeja, sillä heillä on voiman ja siunausten avaimet. Itse asiassa tämä pappeus on teokratian täydellinen laki, ja se on Jumalan asemassa antamassa lakeja kansalle tarjoamalla loppumattomat elämät Aadamin pojille ja tyttärille. – –

’Hänellä ei ole isää, ei äitiä eikä sukuluetteloa, hänen elinpäivillään ei ole alkua eikä loppua. Hänet on kuvattu Jumalan Pojan kaltaiseksi, ja hän pysyy pappina ainaisesti.’ [Hepr. 7:3.] Melkisedekin pappeudella on oikeus, joka on saatu iankaikkiselta Jumalalta eikä perintönä isältä ja äidiltä, ja tämä pappeus on yhtä iankaikkinen kuin Jumala itse; sillä ei ole päivien alkua eikä elämän loppua. – –

– – Leeviläinen [Aaronin] pappeus koostuu papeista, jotka huolehtivat ulkonaisista toimituksista, jotka suoritetaan ilman valaa, mutta Melkisedekin pappeus perustuu valaan ja liittoon.”⁸

”Melkisedekin ylipappeus ei ole mitään muuta kuin Jumalan Pojan pappeus; pappeuteen kuuluu tiettyjä toimituksia, joista on tietyt seuraukset. – – Pappeuden yhtenä suurena periaatteena on saada Jumalan mieltä ja tahtoa koskevia ilmoituksia. Melkisedekin pappeuden etuoikeutena on myös nuhdella, moittia ja kehottaa sekä saada ilmoituksia.”⁹

”Kaikki pappeus on Melkisedekin pappeutta, mutta siinä on eri osia eli asteita. – – Kaikilla profeetoilla oli Melkisedekin pappeus.”¹⁰

”Neuvon teitä kaikkia kulkemaan edelleen kohti täydellisyyttä ja paneutumaan yhä syvemmälle jumalisuuden salaisuuksiin. Ihminen ei voi tehdä mitään omaksi hyväkseen, ellei Jumala ohjaa häntä oikeaan suuntaan, ja pappeus on tätä tarkoitusta varten.”¹¹

Suorittaakseen pelastuksen toimituksia miehen täytyy olla Jumalan valtuuttama ja pappeuteen asetettu.

UK 5: ”Me uskomme, että saarnatakseen evankeliumia ja suorittaakseen sen toimituksia miehen täytyy olla Jumalan kutsuma profetian kautta ja niiden kätten päällepanemisella, joilla on toimivalta.”¹²

”Me uskomme, ettei yksikään ihminen voi tuoda pelastusta evankeliumin kautta ihmissieluille Jeesuksen Kristuksen nimessä, ellei hän ole Jumalan valtuuttama ilmoituksen kautta tai ellei häntä ole asettanut joku, jonka Jumala on lähettänyt ilmoituksen kautta, kuten Paavali kirjoitti kohdassa Room. 10:14: ’Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty?’ Ja minä kysyn, kuinka heidät voidaan lähettää ilman ilmoitusta tai jotakin muuta näkyvää Jumalan ilmoituksen osoitusta. Ja jälleen, Heprealaiskirje 5:4: ’Kukaan ei itse ota tätä arvoa itselleen, vaan [hänet] kutsuu Jumala, joka kutsui jo Aaronin.’ Ja minä kysyn, kuinka Aaron kutsuttiin, ellei ilmoituksen kautta?”¹³

”Enkeli ilmoitti vanhalle kunnon Corneliukselle, että tämän oli lähetettävä hakemaan Pietaria saadakseen tietää, miten hän voi pelastua [ks. Ap. t. 10:21–22]. Pietari saattoi kastaa, mitä enkelit eivät voineet tehdä niin kauan kuin oli olemassa lihassa laillisia virkamiehiä, joilla oli valtakunnan avaimet eli pappeuden valtuus. On olemassa vielä yksi tätä seikkaa koskeva todiste, nimittäin se, ettei Jeesus ilmestyessään Paavalille tämän matkalla Damaskoon sanonut itse hänelle, miten hän pelastuisi. Hän oli asettanut seurakuntaan ensiksi apostoleita ja toiseksi profeettoja palvelustyöhön pyhien täydellisiksi tekemiseksi jne. [ks. Ef. 4:11–12]. Ja koska taivaan perussääntönä on, ettei maan päällä koskaan tehtäisi mitään ilmoittamatta salaisuutta Herran palvelijoille, profeetoille, kuten Aamoksen kirjan kolmannen luvun seitsemännessä jakeessa sanotaan, niin Paavali ei voinut Herralta oppia niin paljon velvollisuuksistaan ihmisen yleisestä pelastuksesta kuin hän voi yhdeltä Kristuksen sanansaattajalta, joka oli kutsuttu samalla Herran taivaallisella kutsumisella ja jonka päälle oli vuodatettu sama voima korkeudesta. Niinpä se, mitä he vapauttivat maan päällä, oli oleva vapautettu taivaassa, ja se, mitä he sitoivat maan päällä, oli oleva sidottu taivaassa [ks. Matt. 16:19].”¹⁴

On suuri etuoikeus pitää kunniassa mitä tahansa pappeuden virkaa.

”[Pappeutta] voidaan verrata ihmisruumiiseen, jossa on eri jäseniä, ja niillä on eri tehtävät hoidettavanaan. Kaikki ovat tarpeen paikallaan, eikä ruumis ole täydellinen ilman kaikkia jäseniään. – – Jos pappi ymmärtää velvollisuutensa, kutsumuksensa ja palvelutehtävänsä sekä saarnaa Pyhän Hengen voimalla, hänen ilonsa on yhtä suuri kuin jos hän olisi yksi presidenttikunnasta, ja hänen palveluksensa ovat kokonaisuuden kannalta yhtä tarpeellisia kuin opettajan ja diakonin.”¹⁵

Eliza R. Snow kirjoitti: ”[Joseph Smith antoi] eri virkoja koskevia ohjeita opettamalla, miten välttämätöntä on, että jokainen toimii hänelle uskotulla paikalla ja täyttää ne virat, joihin hänet on määrätty. Hän puhui siitä, että monet ihmiset ovat taipuvaisia pitämään alempia kirkon virkoja vähemmän kunniakkaina ja katsomaan kateellisina niiden asemaa, jotka on kutsuttu johtamaan heitä, että ihmissydämen mielettömyys ja järjettömyys ilmeni siinä, että joku tavoitteli muita asemia kuin niitä, jotka Jumala oli määrännyt hänen haltuunsa, ja että ihmisten oli parempi pitää kunniassa omaa kutsumustaan. – – Jokaisen tuli vain pyrkiä pitämään oma virkansa ja kutsumuksensa kunniassa.”¹⁶

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–XI.

Käy läpi kertomus siitä, kuinka Pietari, Jaakob ja Johannes antoivat Melkisedekin pappeuden Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle (s. 105). Mitä siunauksia sinä ja perheesi olette saaneet Melkisedekin pappeuden palauttamisen ansiosta?
Kautta koko tämän luvun Joseph Smith todistaa pappeuden valtuuden ketjusta profeettojen seuratessa toistaan. Miksi arvelet hänen pitäneen tärkeänä opettaa tätä oppia omana aikanaan? Miksi meidän on ymmärrettävä tämä oppi nykyään? Kuinka valtuusketju, jota Joseph Smith kuvaa, liittyy kunkin miehen saamaan pappeuden valtuuden seuraantoon?
Kun luet tätä lukua, kiinnitä huomio siihen, miten profeetta Joseph Smith käyttää sanoja ikuinen, iankaikkinen ja iankaikkisuus. Mitä nämä sanat kertovat sinulle pappeuden luonteesta ja tärkeydestä?
Joseph Smith opetti, että Jumala ”määräsi toimitukset samoiksi aina ja iankaikkisesti” ja että ”toimitukset on säilytettävä juuri sellaisina kuin Jumala on ne säätänyt” (s. 110–112). Kuinka nämä opetukset lisäävät ymmärrystäsi evankeliumin toimituksista?
Käy läpi profeetta Joseph Smithin opetukset Melkisedekin pappeudesta (s. 112–113). Mieti, kuinka Melkisedekin pappeus on välttämätön kaikilla evankeliumin alueilla. Mitä ajattelet ja tunnet tarkastellessasi Melkisedekin pappeutta tällä tavoin?
Käy läpi luvun kaksi viimeistä kappaletta (s. 115–116). Kuinka olet nähnyt kunkin kirkon jäsenen olevan tärkeä osa Herran työtä? Mitä voi tapahtua, jos me katsomme ”kateeellisina” niitä, jotka on kutsuttu palvelemaan johtajina kirkossa? Mieti, miten sinä voit pitää oman kutsumuksesi kunniassa.

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Alma 13:1–12; OL 27:5–14; 84:33–44, 109–110; 107:6–20; 121:34–46.