Nöyrä luottamus Jumalaan

Minä olen täysin riippuvainen Herrasta. Olen ollut aina elämäni aikana ja matkoillani ja pyhiinvaelluksillani saarnatessani Kristuksen evankeliumia lähimmäisilleni.⁴

Meidän pitäisi alkaa ymmärtää, että Jumalan tiet ovat äärettömästi meidän teittemme yläpuolella, ja että Hänen neuvonsa, vaikka ne näyttävät vaativan uhrauksia, ovat meille aina parhaita ja turvallisimpia omaksua ja toteuttaa. Tuhannet keskuudessamme voivat todistaa omasta kokemuksestaan sen olevan totta. – – Meidän pitäisi myös oppia se suuri totuus, että Jumalalle kuuluu kaikki kirkkaus ja kunnia Hänen kirkkonsa ja valtakuntansa perustamisesta maan päälle. Ihminen ei voi vaatia sitä tänä eikä minään muunakaan maailmanaikana. Ainoastaan Jumalan voima on voinut tuoda esiin evankeliumin täyteyden, järjestää kirkon, koota Hänen kansansa Siioniin ilmoituksen täyttymiseksi ja tehdä työn, joka on saatu aikaan.⁵

Me haluamme pitää mielessä, että väkevyytemme, toivomme ja voimamme on Jumalan käsissä eikä ihmisten. Herra itse on ojentanut kätensä perustaakseen tämän kirkon, valtakuntansa, työnsä. – – Meillä ei ole voimaa itsessämme. Me olemme saaneet opastusta ja johdatusta tässä valtakunnassa vain kaikkivaltiaan Jumalan väliintulon kautta.⁶

Sen tosiasian, että meillä on kansa, että meillä on Siion, että meillä on valtakunta, että meillä on kirkko ja pappeus, joka on yhteydessä taivaisiin ja jolla on voima siirtää taivaita, ja että me tiedämme, että taivaat ovat kanssakäymisissä kanssamme ohjaten tämän suuren myöhempien aikojen työn kulkua, jossa myöhempien aikojen pyhät ovat mukana, tämän tosiasian yksin pitäisi täyttää sydämemme nöyryydellä Herran Jumalamme edessä, ja sen pitäisi jatkuvasti muistuttaa meitä pohtiessamme ja tuntiessamme vastuutamme sekä Häntä että toinen toistamme kohtaan, ja myös riippuvuuttamme Hänestä kaikkien niiden niin hengellisten kuin luonteeltaan ajallistenkin siunausten suhteen, joista nautimme.⁷

Tunteeni ja näkemykseni on, ettei Herralla isä Aadamista alkaen tähän aikaan asti ole koskaan ollut sellaista kansaa, joka on kutsuttu rakentamaan Hänen valtakuntaansa ja perustamaan Hänen Siioninsa maailmaan tai saarnaamaan parannuksen evankeliumia ihmislapsille, joka ei ole ollut täysin riippuvainen taivaan Jumalalta saamastaan avusta.⁸

Tiedämme ja ymmärrämme erittäin hyvin, että kohtalomme, asemamme ja siunauksemme ovat kaikki Hänen käsissään.⁹

Sanon kaikille ihmisille – juutalaisille ja pakanoille, suurille ja pienille, rikkaille ja köyhille – että kaikkivaltiaalla Herralla on kaikki voima eikä Hän ole riippuvainen kenestäkään ihmisestä työnsä tekemisessä, mutta kun Hän kutsuu ihmisiä tekemään työtään, heidän on turvattava Häneen.¹⁰

Herra on valinnut sen, mikä on heikkoa maailmassa, tekemään työtään. Mutta Hän on yhtä kykenevä opettamaan minua tai ketä tahansa veljistäni kuin Hän on ollut koskaan minään maailmanaikana. Hän on aina valinnut sen, mikä on heikkoa. Ajatelkaa Moosesta, joka johti Israelin lapsia. Mooses sanoi olevansa hidas puhumaan ja luuli, ettei pystyisi tekemään mitään. Mutta Herra sanoi nostattavansa hänelle puhemiehen. Kun Herra halusi Israelille kuninkaan, Hän valitsi Daavidin, Iisain pojan, joka oli paimentamassa lampaita. Kaikki Iisain pojat Daavidia lukuun ottamatta tuotiin profeetan eteen, mutta Samuel ei voidellut [ketään] heistä. Hän kysyi Iisailta, oliko tällä muita poikia. Iisai vastasi: Kyllä, onhan täällä nuori poika hoitamassa lampaita. Profeetta halusi nähdä hänet. Kun hän tuli, Samuel voiteli hänet Israelin kuninkaaksi. Samoin oli apostolien päivinä. Keitä he olivat? [Oppimattomia] kalastajia. Samoin on tänä päivänä. Joseph Smithistä alkaen meihin kaikkiin asti. Keitä me olemme? Me olemme köyhiä, heikkoja maan matosia. Mutta Herra on valinnut meidät, koska Hän ajatteli voivansa tehdä jotakin kanssamme. Toivottavasti Hän voi.

Oletan, että minulla on ollut apostolinvirka kauemmin kuin kenelläkään, joka on ollut maan päällä näinä viimeisinä aikoina. Pitäisikö minun kerskua siitä tai olla ylpeä tai ylemmyydentuntoinen, koska minulla on ollut pappeus niin kauan? Jos niin tekisin, olisin hyvin typerä ihminen. Meillä on velvollisuus antaa kunnia Jumalalle; meillä on velvollisuus tunnustaa Jumalan käsi. Paholainen on pyrkinyt tuhoamaan minut siitä hetkestä, kun synnyin, aina tähän päivään asti. Mutta Herra on ollut aina oikealla puolellani ja pelastanut minut. Työssä on ollut kaksi voimaa – toinen minua tuhoamassa, toinen minua pelastamassa. Ja tässä olen tänään, heikko välikappale Jumalan käsissä. Mutta niin totta kuin Jumala elää, niin jos Hän sanoo minulle, mikä velvollisuuteni on, minä aion tehdä sen!

– – Rukoilen Jumalaa antamaan meille viisautta ja auttamaan meitä olemaan nöyriä, uskollisia, lempeitä ja sydämeltämme sävyisiä.¹¹

Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut ihmisten sanovan matkoillani: Miksi Jumala valitsi Joseph Smithin, miksi Hän valitsi tuon pojan aloittamaan tämän taloudenhoitokauden ja laskemaan tämän kirkon perustuksen? Miksei Hän valinnut jotakuta suurta miestä…? Minulla on ollut eläessäni vain yksi vastaus annettavana sellaiseen kysymykseen, nimittäin että Herra Kaikkivaltias ei voinut tehdä mitään heidän kanssaan, Hän ei voinut saada heitä nöyrtymään. He eivät olleet sen luokan miehiä, että heidät olisi valittu tämänkaltaiseen työhön minään maailmanaikana. Herra Kaikkivaltias valitsi sen, mikä on heikkoa tässä maailmassa. Hän pystyi käsittelemään heitä. Hän valitsi Joseph Smithin siksi, että Joseph oli heikko ja hänellä oli riittävästi älyä ymmärtää se.¹²

Ette ole koskaan nähneet päivää, ette tule koskaan näkemään päivää, ette ajassa ettekä iankaikkisuudessa, jolloin ette tarvitsisi Jumalan varjelusta ja huolenpitoa. Tarvitsette sitä koko elämänne ajan. Kun nuoret miehemme tai vanhat miehemme tai neitomme tuntevat, että he ovat saavuttaneet vaiheen, jossa he ovat riippumattomia Herrasta, he tulevat huomaamaan, että he ovat suuresti erehtyneet.¹³

Jos kirkon presidentti tai jompikumpi hänen neuvonantajistaan tai jos apostoli tai kuka tahansa muu on sydämessään sitä mieltä, ettei Jumala tule toimeen ilman häntä ja että hän on erityisen tärkeä Herran työssä, hän seisoo kaltevalla pinnalla. Kuulin Joseph Smithin sanovan, että Oliver Cowdery, joka oli toinen apostoli kirkossa, oli sanonut hänelle: ’Jos minä lähden tästä kirkosta, se kaatuu.’

Joseph sanoi: ’Oliver, kokeilepa.’ Oliver kokeili sitä. Hän kaatui, mutta Jumalan valtakunta ei kaatunut. Olen tuntenut aikoinani muitakin apostoleja, jotka olivat sitä mieltä, ettei Herra voinut tulla toimeen ilman heitä, mutta Herra vei työtään eteenpäin ilman heitä.¹⁴

Olen nähnyt Oliver Cowderyn, kun maa tuntui järisevän hänen jalkojensa alla. En ole koskaan kuullut miehen todistavan voimakkaammin kuin hän todisti Hengen vaikutuksen alaisena. Mutta sillä hetkellä, kun hän jätti Jumalan valtakunnan, sillä hetkellä hänen voimansa hävisi. – – Häneltä riistettiin hänen voimansa niin kuin Simsonilta Delilan sylissä. Hän menetti voiman ja todistuksen, jotka hänellä olivat olleet, eikä hän koskaan enää saanut niitä täysin takaisin ollessaan lihassa, vaikka hän kuoli kirkon [jäsenenä].¹⁵

Yksi kolmannes taivaan joukoista heitettiin alas kapinoimisensa takia. – – Niitä on jokaisessa kaupungissa ja kylässä, jossa maan asukkaita asuu, ja etenkin siellä, missä on vähänkään myöhempien aikojen pyhiä. – – Luuletteko, että nuo paholaiset ovat ympärillämme yrittämättä tehdä jotakin? Nukkuvatko ne? Eikö niillä ole työtä tehtävänä? Sanon veljilleni, joilla on pappeus, että meillä on valtava sota käynnissä näiden henkien kanssa. Me emme pääse sitä pakoon. Mitä ne meille tekevät? Ne yrittävät saada meidät tekemään mitä tahansa ja kaikkea, mikä ei ole oikein. Nuo paholaiset olisivat hyvin iloisia, jos ne saisivat minut ja veljeni ajattelemaan, että me olemme suuria miehiä, älykkäämpiä kuin kukaan muu, kääntämään meidät toisiamme vastaan ja saamaan aikaan sen, että pyrimme tunnustamaan veljemme syntejä omiemme asemesta. Siksi meidän on pidettävä itseämme tarkoin silmällä. Minun pitää tehdä niin, neuvonantajieni ja apostolieni pitää, meidän kaikkien pitää. – – Ja jos silmämme ovat avoinna käsittämään sitä, mikä on Jumalan, me voimme ymmärtää tehtävämme, me voimme ymmärtää pyhän pappeuden voimia ja suhteen, joka meillä on Jumalaan. Meidän pitää todellakin nöyrtyä Herran edessä.¹⁶

Olkaa nöyriä, olkaa tarkkaavaisia, olkaa rukoilevia. Varokaa ylpeyttä, ettette kaatuisi muiden tavoin.¹⁷

Kaksi suurenmoista hyvettä – – antaa ihmiselle voimaa taivaista – nuhteettomuus ja luonteen turmeltumattomuus. Jos ihmisellä on ne, hänen sydämensä on uskollinen ja horjumaton, hänen elämänsä on puhdasta, ja jos me lisäämme niihin nöyryyden, häntä [suojellaan] monilta heikkouksilta ja hän voi vastustaa lukuisia kiusauksia. Meillä kaikilla on heikkoutemme. Jumala on sallinut ne, niin että meille voitaisiin opettaa nöyryyttä omalla kohdallamme ja rakkautta muita ihmisiä kohtaan.

Meistä kukaan ei ole täydellinen asuessamme lihassa, mutta ihminen, joka luottaessaan nöyrästi Jumalaan ei koskaan horju taistelussa oikean puolesta, ei koskaan epäröi uskollisuudessaan totuudelle eikä koskaan riko liittojaan, on ihminen, jota me kaikki voimme pysähtyä ihailemaan ja pyrkiä taivaan avulla jäljittelemään.¹⁸

Haluan sanoa myöhempien aikojen pyhille, ettei meidän tarvitse tehdä muuta kuin olla uskollisia, pitää Hänen käskynsä, olla nöyriä ja etsiä Häntä voimallisessa rukouksessa, niin kaikki on hyvin kohdallamme.¹⁹

Jumala on tämän kansan kanssa. Mutta meitä vaaditaan kuulemaan Hänen ääntänsä, pitämään Hänen käskynsä ja nöyrtymään Hänen edessään. – – Niin kutsuttujen mormonien keskuudessa vallitsee tyyneys, joka on ihme ja ihmeteko maailmalle. – – Syy tyyneyteemme on se, että Jumala on ystävämme, lainantajamme, vapauttajamme. Ellei Herra voi viedä eteenpäin työtään, emme mekään voi. Mutta Hän voi. Hän on aina tehnyt niin ja tekee niin loppuun asti. Siksi sanon pyhille: Älkää pelätkö. Turvatkaa Jumalaan. Älköön sydämenne nääntykö. Nouskoot rukouksenne Herran Sebaotin korviin päivin ja öin. Pyytäkää mitä haluatte. Kun teette niin, Herra vastaa rukouksiinne, jos pyydätte sitä, mikä on oikein. Siinä on meidän voimamme. Se on Jumalassamme.²⁰