Kuoleman ja ylösnousemuksen ymmärtäminen

Hyvin monet [ihmiset] uskovat, että kun ihminen kuolee, se on hänen loppunsa, että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Voiko yksikään järkevä ihminen uskoa, että taivaan Jumala on luonut kaksi- tai kolmesataatuhatta miljoonaa henkeä ja antanut heille tomumajat [fyysiset ruumiit] vain siksi, että he tulisivat ja eläisivät maan päällä ja sitten vaipuisivat unholaan tai häviäisivät olemasta? Minusta vaikuttaa siltä, ettei kukaan ajatteleva ihminen voi uskoa sellaista. Se on vastoin tervettä järkeä ja vakavaa pohdintaa.¹⁰

Kun suremme edesmenneiden ystäviemme menetystä, en voi olla ajattelematta, että jokaiseen kuolemaan sisältyy syntymä. Henki jättää meille kuolleen ruumiin ja siirtyy elävänä toiselle puolen verhoa niiden suurten ja jalojen seuraan, jotka myös tekevät työtään Jumalan tarkoitusten toteuttamiseksi, langenneen maailman lunastukseksi ja pelastukseksi.¹¹

Silloin iloitaan, kun elävän Jumalan pyhän henki menee henkimaailmaan ja tapaa pyhät, jotka ovat eläneet ennen häntä.¹²

Toiset tekevät työtä tällä puolen verhoa, toiset toisella puolen verhoa. Jos viivymme täällä, odotamme tekevämme työtä pelastuksen asiassa, ja jos menemme sinne, odotamme jatkavamme työtämme Ihmisen Pojan tulemiseen asti.¹³

Me tiedämme, että Aadamin kautta kaikki kuolevat, että lankeemuksen kautta tulleen kuoleman on kohdattava koko ihmissukua, myös maan päällä eläviä eläimiä, meren kaloja ja ilman lintuja ja kaikkia Jumalan luomistöitä, mitä tähän maailmaan tulee. Se on laki, joka on muuttumaton ja peruuttamaton. – – Vapahtaja itse kärsi kuoleman. Hän kuoli lunastaakseen maailman. Hänen ruumiinsa laskettiin hautaan, mutta se ei maatunut, ja kolmen päivän päästä se nousi haudasta ja pukeutui kuolemattomuuteen. Hän oli ylösnousemuksen ensihedelmä.¹⁴

Olen varma, kuten olen aina ollut, ylösnousemuksesta. Minä riemuitsen siitä. Tie avautui meille Jumalan Pojan veren kautta.¹⁵

Kun ylösnousemus tulee, me tulemme esiin kuolemattomaan ruumiiseen puettuina, ja vainot, kärsimys, suru, tuska ja kuolema, jotka liittyvät kuolevaisuuteen, ovat iäksi poissa.¹⁶

Tämä oppi kuolleiden ylösnousemuksesta on mitä loistavin. Ainakin minun hengelleni on lohdullista ajatella, että ylösnousemuksen aamuna hengelläni on etuoikeus asua aivan samassa ruumiissa kuin se asui täällä. Israelin vanhimpina me olemme matkustaneet hyvin monia tuhansia maileja uupuneina ja väsyksissä, tehden työtä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin saarnaamiseksi ihmislapsille. Olisin hyvin iloinen, jos saisin ylösnousemuksessa saman ruumiin, jonka kanssa kahlasin soita, uin joissa ja matkustin ja tein työtä Jumalan valtakunnan rakentamiseksi täällä maan päällä.¹⁷

Ilman Kristuksen evankeliumia kuoleman tuoma ero on yksi synkimmistä aiheista, joita ajatella saattaa, mutta heti kun me otamme vastaan evankeliumin ja kuulemme ylösnousemuksen periaatteesta, niin synkkyys, suru ja kärsimys, joita kuolema tuo, suurelta osin häviävät. Olen usein ajatellut, että yksi synkimmistä asioista maailmassa on nähdä vainaja ja nähdä, kuinka ruumis lasketaan hautaan ja peitetään mullalla. Ilman evankeliumia se on kuin hyppäys pimeään. Mutta heti kun me otamme vastaan evankeliumin, heti kun ihmisen henkeä valaisee Kaikkivaltiaan innoitus, hän voi huudahtaa kuten eräs entisaikoina: ”Missä on voittosi, hauta? Missä on pistimesi, kuolema? Kuoleman pistin on synti, ja Jumalan lahja on iankaikkinen elämä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” [Ks. 1. Kor. 15:55–57.] Ihmisen valistunut mieli käsittää kuolleiden ylösnousemuksen, ja hänen hengellään on perusta, johon turvata. Siinä asemassa myöhempien aikojen pyhät ovat tänä päivänä. Me tiedämme itse, me emme ole pimeässä tässä asiassa. Jumala on ilmoittanut sen meille, ja me ymmärrämme kuolleiden ylösnousemuksen periaatteen ja sen, että evankeliumi tuo valoon elämän ja katoamattomuuden [ks. 2. Tim. 1:10].¹⁸

On tietenkin vaikeaa erota ystävistämme. – – On luonnollista, että me ilmaisemme tunteemme kyynelinä laskiessamme hautaan rakkaiden ystäviemme ruumiit, ja niin voimme tehdäkin siinä määrin kuin on sopivaa ja oikein. Mutta usein antaudutaan äärimmäisyyksiin, joita myöhempien aikojen pyhien ei ole sopivaa eikä oikein jäljitellä.¹⁹

Jostakin minulle tuntemattomasta syystä tai seikasta johtuen olen elänyt niin kauan, että olen osallistunut sangen monien sellaisten profeettojen ja apostolien ja monien pyhien hautajaisiin, jotka ovat tehneet työtä tässä kirkossa omana aikanaan ja oman sukupolvensa keskuudessa, ja saattanut heidät hautaan. – – En ole koskaan hautajaisissa tuntenut hengessäni murhetta kenenkään sellaisen elävän Jumalan profeetan, kenenkään apostolin, kenenkään pyhän vuoksi, joka on ollut tosi ja uskollinen liitoilleen, joka on ottanut vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja sen toimitukset sekä pyhän pappeuden. Sellaiset miehet ja naiset ovat täyttäneet tehtävänsä täällä maan päällä kunniakkaasti, uutterasti ja rakastaen, kunnes heidät on kutsuttu kotiin. He ovat kuolleet uskossa, ja he saavat kirkkauden kruunun.

Sellaiset ovat olleet tunteeni presidentti [Brigham] Youngin, veli [Heber C.] Kimballin, veli [John] Taylorin, kahdentoista apostolin ja kaikkien niiden miesten kuoltua, jotka ovat ottaneet vastaan Kristuksen evankeliumin ja olleet tosia ja uskollisia siinä tehtävässä. Elämään liittyy iankaikkinen todellisuus, jonka koko maailma tulee saamaan selville. Kuolemaan liittyy iankaikkinen todellisuus. Iankaikkinen todellisuus liittyy myös ylösnousemukseen ja tuleviin tuomioihin sekä siihen, miten Jumala toimii kaikkien ihmisten kanssa tulevaisuudessa sen mukaan, mitä he ovat tehneet ruumiissa ollessaan. Ja kun mies tai nainen, joka on solminut liiton Herran kanssa, joka on saanut evankeliumin ja sen toimitukset ja ollut tosi ja uskollinen omana aikanaan ja omassa sukupolvessaan, on kutsuttu kotiin henkimaailmaan, niin missä on se ihminen, joka käsittäessään nämä periaatteet voi surra tuon veljen tai sisaren tähden?²⁰

Jokainen sellainen vauva tai lapsi, joka on kuollut ennen kuin on saavuttanut vastuullisen iän, lunastetaan ja on siten täysin helvetin piinan ulottumattomissa. – – Haastan kenet tahansa etsimään jumalallisen totuuden aikakirjoista yhdenkin kohdan, joka säätää jonkin toimituksen viattomien pienten lasten pelastamiseksi. Se olisi ilmeisen tarpeetonta, ja ainoa kohta, joka voidaan löytää, on se, missä Jeesus otti pienokaiset syliinsä ja siunasi heitä, mikä on ja olisi täysin oikea teko Jumalan järjestyksen mukaan. Mutta pienten lasten pirskottaminen tai oppi siitä, että pienet lapset joutuvat jossakin tilanteessa helvettiin, on ihmisen eikä Jumalan esittämä oppi, ja siksi se on tarpeeton ja täysin väärä ja vastenmielinen Jumalan silmissä. Se pienistä lapsista. – – Heidät on lunastettu Jeesuksen Kristuksen verellä.²¹

Lapset ovat viattomia Herran edessä, ja mitä heidän kuolemaansa ja sen syyhyn tulee, ne ovat Jumalan käsissä, emmekä me saa napista Herraa tai Hänen toimintaansa vastaan sen enempää kuin Job. – – Asiaan liittyy tämä lohtu: he ovat viattomia, he eivät ole syntisiä. He ovat maksaneet kuoleman lain rangaistuksen, jonka Jumala langetti Aadamille ja kaikille hänen jälkeläisilleen, mutta kun heidän henkensä jättää heidän ruumiinsa ja menee henkimaailmaan, heidän vaivansa ja kärsimyksensä ovat ohi. – – He tulevat esiin haudoistaan ylösnousemuksen aamuna – – puettuina kirkkauteen, kuolemattomuuteen ja iankaikkiseen elämään, iankaikkisessa kauneudessa ja kukoistuksessa, ja heidät annetaan vanhempiensa käsiin ja vanhemmat ottavat heidät vastaan selestisen maailman perheorganisaatioon, ja heidän vanhempansa saavat pitää heidät ikuisesti. He elävät yhtä kauan kuin heidän Jumalansa elää. Tämän pitäisi antaa tukea ja lohtua myöhempien aikojen pyhille, jotka uskovat ylösnousemukseen.

– – Teille ja minulle saattaa herätä kysymys – ”Miksi Herra on ottanut pois lapseni?” Mutta ei ole minun tehtäväni kertoa sitä, koska minä en tiedä. Se on Herran käsissä, ja niin on ollut maailman luomisesta aina tähän asti. Lapsia otetaan pois, kun he ovat aivan pieniä, ja he menevät henkimaailmaan. He tulevat tänne ja täyttävät tulemisensa tavoitteen eli he tulevat asumaan lihassa. He saavat koetustilansa ja perintönsä maan päällä. He saavat ruumiin eli tomumajan, ja tuo tomumaja säästetään heitä varten, ja ylösnousemuksen aamuna henki ja ruumis yhtyvät, ja kuten täällä perheessä on eri-ikäisiä lapsia äitinsä rinnoilla olevasta vastasyntyneestä aikuiseksi asti, niin on oleva perheorganisaatiossa selestisessä maailmassa. Lapsemme palautetaan meille sellaisina kuin he olivat haudattaessa, jos me, heidän vanhempansa, säilytämme uskon ja osoittaudumme kelvollisiksi saamaan iankaikkisen elämän. Ja ellemme me osoittaudu kelvollisiksi, lapsiamme kuitenkin varjellaan, ja he perivät selestisen kirkkauden. Tämä on minun näkemykseni kaikista pienistä lapsista, jotka kuolevat, olivatpa he syntyneet juutalaisille tai pakanoille, vanhurskaille tai jumalattomille. He tulevat iankaikkisen isänsä ja iankaikkisen äitinsä luota, joille he syntyivät iankaikkisessa maailmassa, ja heidät palautetaan iankaikkisille vanhemmilleen. Ja kaikki vanhemmat, jotka ovat ottaneet vastaan lapsia täällä Jumalan ja pyhän pappeuden järjestyksen mukaan, olivatpa lapset eläneet mihin ikään hyvänsä, vaativat nuo lapset ylösnousemuksen aamuna itselleen, ja heidät annetaan vanhemmilleen, ja he ovat kaunistuksena perheorganisaatiolleen selestisessä maailmassa. – –

– – Sanon sureville ystävillemme, että lapsenne otetaan pois ettekä te voi sille mitään, kukaan meistä ei voi sille mitään. Kukaan ei voi syyttää vanhempia, kun he tekevät parhaansa. Äitiä ei pitäisi syyttää, koska hän ei voi pelastaa sairasta lastaan, ja meidän on jätettävä nämä asiat Jumalan käteen. Kestää vain lyhyen aikaa, kunnes heidät annetaan meille takaisin. – –

Mitä tulee lasten kasvuun, kirkkauteen tai korotukseen tulevassa elämässä, Jumala ei ole ilmoittanut minulle mitään tuosta aiheesta, ei teidän lapsistanne, minun tai kenenkään muunkaan lapsista muuta kuin että me tiedämme, että he pelastuvat. Ja minusta tuntuu, että meidän on pantava luottamuksemme Herraan näissä koettelemuksissa. Meidän on turvattava Hänen käsivarteensa ja haettava Häneltä tukea ja lohtua. Me emme sure näissä koettelemuksissa niin kuin ne, joilla ei ole toivoa. Me emme sure lastemme menetystä aivan kuin emme koskaan enää näkisi heitä, koska me tiedämme paremmin. Herra on opettanut meitä paremmin, ja samoin on evankeliumi. Jeesuksen Kristuksen ilmoitukset ovat osoittaneet meille, että heidät palautetaan meille vanhurskaiden ylösnousemuksessa. – –

– – Rukoilen taivaallista Isääni, että Hän siunaa [niitä, jotka ovat menettäneet lapsia] heidän surussaan ja antaa heille Pyhän Henkensä, niin että kun he käyvät iltaisin levolle ja nousevat aamulla ja kaipaavat lapsiaan, he tuntisivat halua antautua Herran käsiin, ja ymmärtäisivät, että heidän eronsa pienokaisistaan ei kestä ikuisesti, vaan että vähän ajan kuluttua pienokaiset annetaan heille takaisin. Tämä koskee meitä kaikkia, jotka olemme menettäneet lapsiamme. Me laskemme heidät hautaan, mutta he tulevat esiin ylösnousemuksen aamussa, ja jos me olemme uskollisia totuudelle, me saamme heidät takaisin ja riemuitsemme heidän kanssaan.²²

Tuleva kohtalomme on verhon toisella puolen. Kun minä kuolen, haluan etuoikeuden päästä sinne, missä Jumala, taivaallinen Isäni, on, ja missä Jeesus Kristus, maailman Vapahtaja, on.²³

Meidän tulee yrittää parantaa ajankäyttöämme, kykyjämme ja mahdollisuuksiamme, kun olemme täällä maan päällä. Ymmärrän, että tämä maailma ei ole pysyvä asuinpaikkamme. Saamme siitä todisteen jokaisena elämämme päivänä. Joudumme hautaamaan profeettojamme, apostoleitamme, vanhimpia, isiä, äitejä, vaimoja ja lapsia, mikä kaikki osoittaa meille, että elämämme ennen pitkää päättyy. Siksi meidän pitäisi käyttää aikaamme paremmin tänä päivänä.²⁴

Tämä kehotus kohdistuu voimakkaasti eläviin: ”Olkaa siis tekin valmiit” [Matt. 24:44.] Ja se soveltuu meihin kaikkiin. Ja meidän tehtävämme isinä ja äiteinä ja Israelin vanhimpina on tehdä työtä Herran asiassa, kun meidän sallitaan olla täällä, elää sen valon ja tiedon mukaan, jolla meitä on siunattu. Sillä kaikille ihmisille on määrätty aika, ja Hän ottaa pois monia oman tahtonsa ja päätöksensä mukaan. Hän ottaa sen, jonka Hän tahtoo, ja säästää sen, jonka Hän säästää, viisasta tarkoitustaan varten.²⁵

Kun me olemme kestäneet kuolevaisuuden surut ja saamme osaksemme selestisen valtakunnan ilon ja kirkkauden, silloin me tiedämme, että kuolevaisuuden koettelemukset ovat valmistaneet meitä niin, että kykenemme arvostamaan siunauksia, jotka Jumala on varannut uskollisille.²⁶

Rukoukseni on, että tämä kansa tekisi parannuksen kaikista synneistään ja heräisi ja sillä olisi voima tulla Herran eteen, että heidän rukouksensa kuultaisiin, että he olisivat valmiit puolustamaan valtakuntaa eivätkä koskaan hylkäisi liittojaan eivätkä veljiään eivätkä pettäisi evankeliumia vaan voittaisivat maailman ja olisivat valmiita perimään yhdessä Kristuksen kanssa ensimmäisen ylösnousemuksen täyteyden, joka on valmistettuna niille, jotka pitävät Jumalan käskyt.²⁷