Opilliset perusperiaatteet

Jumaluudessa on kolme erillistä persoonaa: Jumala, iankaikkinen Isä, Hänen Poikansa Jeesus Kristus ja Pyhä Henki (ks. UK 1; Ap. t. 7:55–56). Isällä ja Pojalla on käsin kosketeltava liha- ja luuruumis, ja Pyhä Henki on henkipersoona (ks. OL 130:22–23). Vaikka jumaluuden jäsenet ovat erillisiä olentoja, joilla on erilliset roolit, He ovat yhtä tarkoituksessa. He ovat täydellisesti yhtä taivaallisen Isän jumalallisen pelastussuunnitelman toteuttamisessa.

Aiheeseen liittyvää:Gal. 5:22–23; OL 76:22–24

Kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossa taivaallinen Isä esitteli suunnitelman, jonka avulla meistä voi tulla Hänen kaltaisiaan ja me voimme saada kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän (ks. Moos. 1:39). Pyhissä kirjoituksissa tätä suunnitelmaa nimitetään pelastussuunnitelmaksi, suureksi onnensuunnitelmaksi, lunastussuunnitelmaksi ja armonsuunnitelmaksi (ks. Alma 42:5, 8, 11, 15). Siihen sisältyvät luominen, lankeemus, Jeesuksen Kristuksen sovitus, ylösnousemus, viimeinen tuomio ja kaikki Jumalan antamat lait, toimitukset, oppi ja käskyt. Moraalinen tahdonvapaus, ihmisen kyky valita ja toimia omasta puolestaan, on myös keskeistä taivaallisen Isän suunnitelmassa. Meille on annettu Pyhä Henki johdattamaan meitä valinnoissamme.

Pelastussuunnitelman ansiosta meidät voidaan tehdä täydellisiksi sovituksen kautta, me voimme saada ilon täyteyden ja elää ikuisesti Jumalan edessä. Perhesuhteemme voivat kestää kautta iankaikkisuuksien.

Aiheeseen liittyvää: 1. Moos. 1:26–27; 2. Nefi 2:25; 31:19–20; Moos. 6:52–62; Abr. 3:22–26; ”Perhe – julistus maailmalle”

Jeesus Kristus oli ainoa, joka kykeni toteuttamaan täydellisen sovituksen. Hänen sovitukseensa sisältyvät Hänen kärsimisensä meidän syntiemme tähden Getsemanen puutarhassa, Hänen kuolemansa ristillä ja Hänen ylösnousemuksensa haudasta. Sen lisäksi että Hän kärsi meidän syntiemme tähden, Hän myös otti päälleen meidän kipumme, sairautemme ja heikkoutemme (ks. Alma 7:11–13). Jeesus Kristus voitti fyysisen ja hengellisen kuoleman. Hänen sovituksensa ansiosta kaikki nousevat ylös kuolleista (ks. 1. Kor. 15:20–22). Ne, jotka tekevät parannuksen, noudattavat käskyjä, saavat pelastavat toimitukset ja pitävät liittonsa, saavat iankaikkisen elämän lahjan (ks. UK 3).

Aiheeseen liittyvää: Jes. 53:3–5; Luuk. 24:36–39; 2. Nefi 2:27; 25:23, 26; MK Jaak. 4:11; OL 18:10–11; 19:16–19; 76:40–41; ”Elävä Kristus – apostolien todistus”

Taloudenhoitokausi on ajanjakso, jolloin Herra ilmoittaa evankeliuminsa opin, toimitukset ja pappeuden. Se on ajanjakso, jolloin Herralla on maan päällä ainakin yksi valtuutettu palvelija, jolla on pyhä pappeus ja jumalallinen tehtävä viedä evankeliumia eli julistaa sitä maan asukkaille. Nykyään elämme viimeistä taloudenhoitokautta – aikojen täyttymisen taloudenhoitokautta (ks. Ef. 1:10).

Luopumus on seurausta siitä, kun ihmiset kääntyvät pois evankeliumin periaatteista eikä heillä enää ole pappeuden avaimia (ks. 2. Tess 2:1–3). Yleisen luopumuksen ajanjaksoja on ollut läpi maailman historian, ja niiden jälkeen on usein seurannut uusi taloudenhoitokausi, jolloin Herra on palauttanut oppinsa, toimituksensa ja pappeutensa (ks. Ap. t. 3:19–21).

Palautus tarkoittaa sitä, että Jumala vakiinnuttaa uudelleen evankeliuminsa totuudet ja toimitukset ihmisten keskuudessa maan päällä. Viimeaikaisin ja viimeinen palautus alkoi vuonna 1820, kun Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ilmestyivät Joseph Smithille vastauksena hänen rukouksiinsa (ks. JS–H 15–20). Evankeliumin täyteys on palautettu, ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on ainoa tosi ja elävä kirkko koko maan päällä (ks. OL 1:30).

Aiheeseen liittyvää:Jes. 29:13–14; Dan. 2:44–45; Ilm. 14:6–7

Profeetta on henkilö, jonka Jumala on kutsunut puhumaan puolestaan (ks. Aam. 3:7). Profeetat todistavat Jeesuksesta Kristuksesta ja opettavat Hänen evankeliumiaan. He tekevät tiettäväksi Jumalan tahdon ja todellisen luonteen. Toisinaan he profetoivat tulevista tapahtumista. Jumala on kutsunut profeettoja puhumaan puolestaan meidän aikanamme (ks. OL 1:38).

Ilmoitus on Jumalan yhteydenpitoa lapsiinsa. Kun Herra ilmoittaa tahtonsa kirkolle, Hän puhuu profeettansa kautta. Pyhät kirjoitukset – Raamattu, Mormonin kirja, Oppi ja liitot sekä Kallisarvoinen helmi – sisältävät ilmoituksia, joita on annettu muinaisille ja myöhempien aikojen profeetoille. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon presidentti on Jumalan profeetta maan päällä tänä aikana.

Ihmiset voivat saada ilmoitusta avuksi erityisiin tarpeisiinsa, velvollisuuksiinsa ja kysymyksiinsä sekä avuksi todistuksensa vahvistamiseen. Useimmat ilmoitukset kirkon johtajille ja jäsenille tulevat vaikutelmina ja ajatuksina Pyhältä Hengeltä. Pyhä Henki puhuu mielessä ja sydämessä hiljaisella, vienolla äänellä (ks. OL 8:2–3). Ilmoitus voi tulla myös näkynä, unena ja enkelin ilmestymisenä.

Aiheeseen liittyvää:Ps. 119:105; Ef. 4:11–14; OL 21:4–6

Pappeus on valtuus ja voima, jonka Jumala on suonut miehille maan päällä toimia Hänen puolestaan. Kirkossa on kaksi pappeutta: Aaronin pappeus ja Melkisedekin pappeus (ks. OL 107:1, 6). Pappeuden avaimet annetaan miehille Jumalan valtakunnan johtamiseksi maan päällä. Näiden avainten kautta pappeudenhaltijat voidaan valtuuttaa saarnaamaan evankeliumia, suorittamaan pelastuksen toimituksia ja johtamaan Jumalan valtakuntaa maan päällä. Kaikki, jotka palvelevat kirkossa, kutsutaan sen henkilön johdolla, jolla on pappeuden avaimet. Siten he ovat oikeutettuja siihen voimaan, jota he tarvitsevat palvellakseen sekä täyttääkseen tehtäväänsä liittyvät velvollisuudet.

Pappeuden kautta Jumala loi taivaat ja maan ja hallitsee niitä. Tämän voiman kautta Hän lunastaa ja korottaa lapsensa. Jumala antaa pappeuden valtuuden kirkon kelvollisille miespuolisille jäsenille, niin että he voivat toimia Hänen nimessään Hänen lastensa pelastukseksi. Pappeuden siunaukset ovat kaikkien ulottuvilla – miesten, naisten ja lasten.

Aiheeseen liittyvää:Matt. 16:19; OL 13; 50:26–27; 84:19–20, 33; 107:8; 121:36, 41–42

Toimitus on pyhä, virallinen toimenpide, jolla on hengellinen merkitys. Jokainen toimitus opettaa hengellisiä totuuksia. Toimitukset suoritetaan pappeuden valtuudella ja niiden johdolla, joilla on pappeuden avaimet. Jotkin toimitukset ovat korotukselle välttämättömiä, ja niitä kutsutaan pelastaviksi toimituksiksi. Niihin kuuluvat kaste (ks. Joh. 3:5; uudistetaan sakramenttitoimituksessa), konfirmointi (ks. Ap. t. 2:36–38) ja – miehillä – asettaminen Melkisedekin pappeuteen (ks. OL 84:33–34). Muita pelastavia toimituksia – endaumentti ja avioliiton sinetöiminen – suoritetaan vain temppeleissä. Temppeli on yksi pyhimmistä paikoista maan päällä. Se on Herran huone. Kaikkia pelastavia toimituksia voidaan suorittaa myös sijaistoimituksina kuolleiden puolesta temppelissä. Sijaistoimitukset astuvat voimaan vain, kun edesmennyt henkilö ottaa ne vastaan henkimaailmassa ja pitää kunniassa niihin liittyvät liitot (ks. OL 138:32–34, 58).

Kaikkiin pappeuden pelastaviin toimituksiin liittyy liittoja. Liitto on Jumalan ja ihmisen välinen pyhä sopimus. Jumala esittää liiton ehdot, ja me suostumme tekemään sen, mitä Hän pyytää meiltä. Sitten Jumala lupaa meille tiettyjä siunauksia kuuliaisuudestamme. Sakramentti antaa meille mahdollisuuden uudistaa Herran kanssa tekemämme liitot.

Muut toimitukset, kuten sairaan siunaaminen sekä nimen ja siunauksen antaminen lapselle, ovat myös tärkeitä meidän hengelliselle kehityksellemme.

Aiheeseen liittyvää:2. Moos. 19:5–6; Hes. 11:20; 1. Kor. 15:29; Alma 30:3; OL 42:78; 82:10; 136:4; UK 3, 4

Avioliitto miehen ja naisen välillä on Jumalan säätämä, ja perhe on keskeisellä sijalla Hänen pelastussuunnitelmassaan ja voidaksemme kokea onnea (ks. 1. Moos. 2:24). Vanhempien tulee lisääntyä ja täyttää maa, kasvattaa lapsensa rakkaudessa ja vanhurskaudessa ja huolehtia heidän fyysisistä ja hengellisistä tarpeistaan. Aviomiehellä ja vaimolla on vakava velvollisuus rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan. Perhe-elämän onni saavutetaan todennäköisimmin silloin, kun sen perustana ovat Herran Jeesuksen Kristuksen opetukset, kuten usko, rukous, parannus, anteeksianto, kunnioitus, rakkaus, myötätunto, työ ja tervehenkinen virkistystoiminta. (Ks. ”Perhe – julistus maailmalle”.)

Aiheeseen liittyvää:Ps. 127:3; OL 131:1–4; 132:15–20

Käskyt ovat ne lait ja vaatimukset, jotka Jumala antaa ihmiskunnalle. Kun me pidämme käskyt, me ilmaisemmme rakkautemme Herraa kohtaan ja saamme Häneltä siunauksia (ks. 3. Moos. 26:3–12; Joh. 14:15; Moosia 2:41). Meitä käsketään rakastamaan Jumalaa koko sydämestämme, sielustamme ja mielestämme sekä osoittamaan Kristuksen kaltaista rakkautta muita kohtaan (ks. Matt. 22:36–39; Joh. 13:34–35).

Kymmenen käskyä ilmoitettiin Moosekselle muinoin, ja ne ovat yhä ratkaisevan tärkeitä nykyään (ks. 2. Moos. 20:3–17). Niihin sisältyvät lepopäivän pyhittäminen (ks. 2. Moos. 20:8–11; Jes. 58:13–14; OL 59:9–13), siveyden lain noudattaminen (ks. 2. Moos. 20:14; 1. Moos. 39:7–9; Alma 39:9) ja rehellisyys (ks. 2. Moos. 20:16). Esimerkkejä muista käskyistä ovat täysien kymmenysten maksaminen (ks. Mal. 3:8–10), paastoaminen (ks. Jes. 58:6–7), rukoileminen (ks. 3. Nefi 18:15, 20–21; OL 10:5) ja viisauden sanan noudattaminen (ks. OL 89:18–21).

Meille on myös annettu käsky tulla taivaallisen Isän ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kaltaisiksi haluissamme, ajatuksissamme, sanoissamme ja teoissamme (ks. 3. Nefi 12:48). Herra on antanut meille iankaikkisia totuuksia eli periaatteita, jotka auttavat hallitsemaan valintojamme ja tekojamme. Nämä periaatteet johdattavat meidät elämään kuten Vapahtaja ja saamaan Hänen lupaamansa siunaukset.

Aiheeseen liittyvää:Jaak. 1:5–6; 2. Nefi 32:8–9; Moosia 4:3; Alma 37:35; OL 82:8–10; 105:5; 121:36; 130:18–19; 138:4