Kertomukset ensimmäisestä näystä


Joseph Smith kirjoitti, että Isä Jumala ja Jeesus Kristus ilmestyivät hänelle lehdossa lähellä hänen vanhempiensa kotia New Yorkin osavaltion länsiosassa, kun hän oli suunnilleen 14-vuotias. Koska Joseph oli huolissaan synneistään ja epävarma siitä, mitä hengellistä polkua seuraisi, hän etsi ohjausta osallistumalla kokouksiin, lukemalla pyhiä kirjoituksia ja rukoilemalla. Vastauksena hän sai taivaallisen ilmestyksen. Joseph kertoi ensimmäisestä näystä, kuten sitä alettiin nimittää, ja tallensi tiedot siitä monissa tilanteissa – hän itse kirjoitti tai antoi kirjurien kirjoittaa neljä eri kertomusta näystä.

Elämänsä aikana Joseph Smith julkaisi ensimmäisestä näystä kaksi kertomusta. Ensimmäinen näistä, joka tunnetaan nykyään nimellä Joseph Smith – historia, kanonisoitiin Kallisarvoiseen helmeen, ja siksi siitä on tullut näistä kertomuksista tunnetumpi. Kaksi julkaisematonta kertomusta, jotka on tallennettu Joseph Smithin varhaisimpaan omaelämäkertaan ja sitä myöhempään päiväkirjaan, olivat yleisesti unohduksissa, kunnes Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon palveluksessa työskentelevät historioitsijat jälleen löysivät ne ja julkaisivat ne 1960-luvulla. Siitä lähtien näitä asiakirjoja on käsitelty toistuvasti kirkon lehdissä, kirkon kirjapainojen ja kirkon tytäryhtiöiden kirjapainojen julkaisemissa teoksissa sekä myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien tutkijoiden toimesta muualla.1 Ensi käden kertomusten lisäksi Joseph Smithin näystä on myös viisi hänen aikalaistensa tallentamaa kuvausta.2

Nämä eri kertomukset ensimmäisestä näystä esittävät johdonmukaisen kuvauksen, vaikkakin ne luonnollisesti eroavat toisistaan painotukseltaan ja yksityiskohdiltaan. Historioitsijat pitävät selvänä, että kun henkilö kertoo kokemuksestaan yhä uudelleen useammassa tilanteessa erilaisille kuulijoille monien vuosien aikana, niin kukin kertomus painottaa kokemuksen eri puolia ja sisältää ainutlaatuisia yksityiskohtia. Itse asiassa samankaltaisia eroja kuin kertomuksissa ensimmäisestä näystä on Raamatun monissa kertomuksissa Paavalin näystä tiellä Damaskokseen sekä apostolien kokemuksesta Kirkastusvuorella.3 Näistä eroista huolimatta kaikki kertomukset ensimmäisestä näystä ovat kuitenkin yleisesti ottaen johdonmukaisia. Jotkut ovat väittäneet erheellisesti, että kaikenlainen vaihtelu kertomusta uudelleen kerrottaessa on merkki valheellisuudesta. Päinvastoin – runsaiden historiallisten lähteiden ansiosta me saamme tietää tästä merkittävästä tapahtumasta enemmän kuin voisimme, jos siitä olisi vähemmän kuvauksia.

Kertomuksia ensimmäisestä näystä

Jokaisella Joseph Smithin ja hänen aikalaistensa kertomuksella ensimmäisestä näystä on oma historia ja asiayhteys, jotka ovat vaikuttaneet siihen, kuinka tapahtuma palautettiin mieleen, kerrottiin ja tallennettiin. Näitä kertomuksia käsitellään seuraavassa.

Vuoden 1832 kertomus. Varhaisin tunnettu kertomus ensimmäisestä näystä ja ainoa Joseph Smithin omin käsin kirjoittama on lyhyessä, julkaisemattomassa omaelämäkerrassa, jonka Joseph Smith kirjoitti vuoden 1832 jälkipuoliskolla. Tässä kertomuksessa Joseph Smith kuvaili tietoisuutta omista synneistään ja turhautumistaan siihen, ettei kyennyt löytämään kirkkoa, joka olisi vastannut sitä, josta hän oli lukenut Uudessa testamentissa ja joka johtaisi hänet lunastukseen. Hän tähdensi Jeesuksen Kristuksen sovitusta ja sen tarjoamaa henkilökohtaista lunastusta. Hän kirjoitti, että ”Herra” ilmestyi ja antoi hänelle anteeksi hänen syntinsä. Tuon näyn johdosta Joseph koki iloa ja rakkautta, vaikka hän – kuten hän huomautti – ei löytänytkään ketään, joka olisi uskonut hänen kertomuksensa. Lue vuoden 1832 kertomus täältä (vain englanniksi).

Vuoden 1835 kertomus. Syksyllä 1835 Joseph Smith kertoi ensimmäisestä näystään Robert Matthewsille, eräälle Kirtlandiin Ohion osavaltioon tulleelle vierailijalle. Tässä kertomuksessa, jonka tallensi Josephin päiväkirjaan hänen kirjurinsa Warren Parrish, tähdennettiin hänen yritystään saada selville, mikä kirkko oli oikea, sitä vastustusta, jota hän tunsi rukoillessaan, sekä yhden jumalallisen olennon ilmestymistä, jota pian seurasi toinen. Tässä kertomuksessa todetaan myös enkelien ilmestyminen näyssä. Lue vuoden 1835 kertomus täältä (vain englanniksi).

Vuoden 1838 kertomus. Myöhempien aikojen pyhien nykyään parhaiten tuntema kertomus ensimmäisestä näystä on vuodelta 1838. Kertomus julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1842 Nauvoossa Illinoisin osavaltiossa ilmestyneessä kirkon lehdessä Times and Seasons, ja se oli osa pidempää historiaa, jonka Joseph Smith saneli ankaran vastustuksen välisinä ajanjaksoina. Kun vuoden 1832 kertomus tähdentää Joseph Smithin henkilökohtaista kokemusta nuorena miehenä, joka etsii anteeksiantoa, vuoden 1838 kertomus keskittyy näkyyn alkuna ”kirkon nousulle ja kehitykselle”. Vuoden 1835 kertomuksen tavoin sen keskeinen kysymys on, mikä kirkko on oikea. Lue vuoden 1838 kertomus täältä (vain englanniksi).

Vuoden 1842 kertomus. Tämä kertomus, joka kirjoitettiin vastauksena Chicago Democrat -lehden päätoimittajan John Wentworthin pyyntöön saada tietoa myöhempien aikojen pyhistä, julkaistiin Times and Seasons -lehdessä vuonna 1842. (”Wentworth-kirje”, jolla nimellä se yleisesti tunnetaan, sisälsi myös uskonkappaleet.)4 Tämä kertomus, joka oli tarkoitettu julkaistavaksi lukijakunnalle, joka ei tuntenut mormonien uskonkäsityksiä, on tiivis ja suoraviivainen. Aiempien kertomusten tavoin Joseph Smith toi esiin kokemansa hämmennyksen ja sen, että kaksi persoonaa ilmestyi vastauksena hänen rukoukseensa. Seuraavana vuonna Joseph Smith lähetti tämän kertomuksen vähäisine muutoksineen historioitsijalle nimeltä Israel Daniel Rupp, joka julkaisi sen yhtenä lukuna kirjassaan He Pasa Ekklesia: An Original History of the Religious Denominations at Present Existing in the United States [Kirkon kokonaisuus: Nykyisin Yhdysvalloissa olevien uskontokuntien alkuperäinen historia].5Lue vuoden 1842 kertomus täältä (vain englanniksi).

Toisen käden kertomukset. Näiden Joseph Smithin omien kertomusten lisäksi hänen aikalaisensa, jotka kuulivat hänen puhuvan näystä, ovat kirjoittaneet viisi kertomusta. Lue nämä kertomukset täältä (vain englanniksi).

Vastaväitteet, joita on kohdistettu kertomuksiin Joseph Smithin ensimmäisestä näystä

Ensimmäistä näkyä koskevien kertomusten väliset erot ja kertomusten määrä ovat saaneet jotkut arvostelijat kysymään, vastaavatko Joseph Smithin kuvaukset hänen kokemuksensa todellisuutta. Usein hänen uskottavuuttaan vastaan esitetään kaksi vastaväitettä: ensimmäisessä kyseenalaistetaan Joseph Smithin muistikuva tapahtumista ja toisessa kysytään, onko hän kaunistellut kertomuksensa osatekijöitä ajan kuluessa.

Muistikuva. Yhdessä vastaväitteessä, joka on kohdistettu kertomuksiin Joseph Smithin ensimmäisestä näystä, väitetään, etteivät historialliset todisteet tue Joseph Smithin kuvausta uskonnollisesta heräämisestä Palmyrassa New Yorkin osavaltiossa ja sen lähitienoilla vuonna 1820. Jotkut esittävät tämän horjuttavan sekä Josephin väitettä epätavallisesta uskonnollisesta kiihkosta että kertomusta itse näystä.

Asiakirjoihin perustuvat todisteet tukevat kuitenkin Joseph Smithin väittämiä uskonnollisesta heräämisestä. Seutu, jolla hän asui, tuli tunnetuksi uskonnollisesta kiihkostaan ja oli kiistatta yksi uskonnollisen heräämisen keskuspaikoista. Historioitsijat nimittävät seutua ”täysin käännytetyksi alueeksi”, koska saarnaajat 1800-luvun alkupuolella kyllästivät uskonnollisen maaperän pitäessään herätyskokouksia ja etsiessään käännynnäisiä.6 Esimerkiksi kesäkuussa 1818 Palmyrassa pidettiin metodistien telttakokous, ja seuraavana kesänä metodistit kokoontuivat jälleen New Yorkin osavaltion Viennassa (nykyisessä Phelpsissä), noin 24 kilometrin päässä Smithin perheen maatilalta. Erään kiertävän metodistisaarnaajan päiväkirjoissa kerrotaan, että Josephin asuinseudulla vuosina 1819–1820 oli uskonnon asioissa paljon kuohuntaa. Päiväkirjoissa kerrotaan, että pastori George Lane, metodistilahkon herätyssaarnaaja, oli tuolla seudulla kumpanakin vuonna puhuen ”Jumalan menetelmästä saada aikaan uskonpuhdistuksia”7. Nämä historialliset todisteet ovat yhdenmukaisia Josephin kuvauksen kanssa. Hän sanoi, että tavaton kuohunta uskonnon asioissa hänen asuinseudullaan ”alkoi metodisteista”. Itse asiassa Joseph totesi alkaneensa taipua mielessään ”jonkin verran” metodistilahkon suuntaan.8

Kaunistelu. Toinen usein esitetty vastaväite, joka on kohdistettu kertomuksiin Joseph Smithin ensimmäisestä näystä, on se, että hän kaunisteli kertomustaan ajan kuluessa. Tämä väite keskittyy kahteen seikkaan: niiden taivaallisten olentojen lukumäärään ja henkilöllisyyteen, jotka Joseph Smith sanoi nähneensä. Kertomuksissa Joseph Smithin ensimmäisestä näystä kuvataan taivaallisia olentoja ajan kuluessa yhä yksityiskohtaisemmin. Vuoden 1832 kertomuksessa sanotaan: ”Herra avasi taivaat minulle, ja minä näin Herran.” Hänen vuoden 1838 kertomuksessaan sanotaan: ”Minä näin kaksi persoonaa”, joista toinen esitteli toisen sanoen ”minun rakas Poikani”. Sen johdosta arvostelijat ovat väittäneet, että Joseph Smith aloitti kertomalla nähneensä yhden olennon – ”Herran” – ja päätyi väittämään nähneensä sekä Isän että Pojan.9

On muitakin, yhtenäisempiä tapoja tarkastella todisteita. Aivan aluksi täytyy tunnustaa kerronnassa ajan kuluessa säilynyt perusharmonia: kolmessa neljästä kertomuksesta sanotaan selkeästi, että Joseph Smithille ilmestyi ensimmäisessä näyssä kaksi persoonaa. Niistä eroava on Joseph Smithin vuoden 1832 kertomus, jonka voidaan ymmärtää viittaavan yhteen tai kahteen persoonaan. Jos sen ymmärretään viittaavan yhteen taivaalliseen olentoon, kyseessä olisi todennäköisesti persoona, joka antoi anteeksi hänen syntinsä. Myöhempien kertomusten mukaan ensimmäinen jumalallinen persoona käski Joseph Smithin ”kuulla” toista eli Jeesusta Kristusta, joka sitten toi pääsanoman, ja siihen sisältyi sanoma anteeksiannosta.10 Joseph Smithin vuoden 1832 kertomus on siten saattanut keskittyä Jeesukseen Kristukseen, anteeksiannon tuojaan.

Toinen tapa tulkita vuoden 1832 kertomusta on, että Joseph Smith puhui kahdesta olennosta, joista kummastakin hän käytti nimitystä ”Herra”. Kaunisteluväite on sen olettamuksen varassa, että vuoden 1832 kertomuksessa kuvataan vain yhden jumalallisen olennon ilmestymistä. Mutta vuoden 1832 kertomuksessa ei sanota, että olentoja ilmestyi vain yksi. Merkille pantavaa on, että kaksi viittausta ”Herraan” ovat ajallisesti erossa toisistaan: ensimmäinen ”Herra” avaa taivaat, ja sitten Joseph Smith näkee ”Herran”. Tämän kertomuksen tällä tavoin tulkitseminen on yhdenmukainen Josephin vuoden 1835 kertomuksen kanssa, jossa ensin ilmestyy yksi olento ja pian sen jälkeen toinen. Vuoden 1832 kertomuksen voidaan siis perustellusti ymmärtää tarkoittavan, että Joseph Smith näki yhden olennon, joka sitten ilmoitti toisen, ja että hän viittasi heihin kumpaankin sanalla ”Herra”: ”Herra avasi taivaat minulle, ja minä näin Herran.”11

Josephin yhä tarkemmat kuvaukset voidaan siten vakuuttavasti ymmärtää todisteeksi lisääntyvästä näkemyksestä, jota kertyi ajan kuluessa kokemuksen pohjalta. Vuoden 1832 kertomuksen ja myöhempien kertomusten väliset erot saattavat osittain liittyä myös eroihin kirjoitetun ja puhutun sanan välillä. Vuoden 1832 kertomus on Joseph Smithin ensimmäinen yritys kirjoittaa historiaansa. Tuona samana vuonna hän kirjoitti eräälle ystävälle, että hän tunsi olevansa ”paperin, kynän ja musteen sekä kavalan, murteellisen, monitahoisen ja epätäydellisen kielen” vanki. Hän kuvasi kirjoitettua kieltä ”pieneksi, ahtaaksi vankilaksi”12. Myöhempien kertomusten laajuus on helpompi ymmärtää ja sitä voi jopa odottaa, kun huomaamme, että ne olivat todennäköisesti saneltuja kertomuksia – helppo ja mukava keino Joseph Smithille, koska sen ansiosta sanat soljuivat helpommin.

Yhteenveto

Joseph Smith todisti toistuvasti, että hän koki merkittävän näyn, jossa olivat Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus. Historiallinen tutkimus yksinään ei pysty todistamaan totuutta sen enempää ensimmäisestä näystä kuin väitteistä sitä vastaan. Jokaisen vakavan totuudenetsijän, joka haluaa tietää, onko Joseph Smithin todistus totta, tulee tutkia sitä ja sitten osoittaa siinä määrin uskoa Kristukseen, että kysyy Jumalalta vilpittömässä, nöyrässä rukouksessa, onko se totta. Jos etsijä kysyy vakain aikein haluten toimia Pyhän Hengen ilmoittaman vastauksen mukaan, hänelle ilmaistaan, että Joseph Smithin näky on totta. Tällä tavalla jokainen ihminen voi tietää, että Joseph Smith puhui rehellisesti julistaessaan: ”Olin nähnyt näyn; tiesin sen, ja minä tiesin, että Jumala tiesi sen, enkä voinut sitä kieltää.”13

Lähdeaineistoa

  1. Ks. esim. James B. Allen, ”Eight Contemporary Accounts of the First Vision—What Do We Learn from Them?”, Improvement Era, 73, 1970: s. 4–13; Richard L. Anderson, “Joseph Smith’s Testimony of the First Vision”, Ensign, huhtikuu 1996, s. 10–21; Milton V. Backman, Joseph Smith’s First Vision: The First Vision in Its Historical Context (Salt Lake City: Bookcraft, 1971; 2. laitos, 1980); Steven C. Harper, Joseph Smith’s First Vision: A Guide to the Historical Accounts (Salt Lake City: Deseret Book, 2012).
  2. Kaikki nämä kertomukset on esitetty uudelleen artikkelissa Dean C. Jessee, ”The Earliest Documented Accounts of Joseph Smith’s First Vision”, julkaisussa Opening the Heavens: Accounts of Divine Manifestations, 1820–1844, toim. John W. Welch ja Erick B. Carlson (Provo and Salt Lake City: Brigham Young University Press and Deseret Book, 2005), s. 1–33.
  3. Ks. Apostolien teot 9:3–9; 22:6–21; 26:12–18; Matteus 17:1–13; Markus 9:2–13; Luukas 9:28–36.
  4. Kirje kokonaisuudessaan on artikkelissa Joseph Smith, ”Church History”, Times and Seasons 3, 1. maaliskuuta 1842, s. 706–710.
  5. Joseph Smith, ”Latter Day Saints”, julkaisussa I. Daniel Rupp, He Pasa Ekklesia: An Original History of the Religious Denominations at Present Existing in the United States (Philadelphia: J. Y. Humphreys, 1844), s. 404–410.
  6. Whitney R. Cross, The Burned-Over District: The Social and Intellectual History of Enthusiastic Religion in Western New York, 1800–1850 (Ithaca, N.Y.: Cornell University Press, 1950); Paul E. Johnson, A Shopkeeper’s Millennium: Society and Revivals in Rochester, New York, 1815–1837 (New York: Hill and Wang, 1983); Nathan O. Hatch, The Democratization of American Christianity (New Haven: Yale University Press, 1989).
  7. Benajah Williams diary, 15. heinäkuuta 1820, kopio kirkon historian kirjastossa Salt Lake Cityssä.
  8. Vuoden 1838 kertomus (Joseph Smith – historia 5, 8).
  9. Vuoden 1832 kertomus (Joseph Smith History, suunnilleen kesällä 1832, s. 3, julkaisussa Joseph Smith, ”Letter Book A”, Joseph Smith Collection, kirkon historian kirjasto, Salt Lake City); vuoden 1838 kertomus (Joseph Smith – historia 17).
  10. Vuoden 1838 kertomus (Joseph Smith – historia 17); vuoden 1835 kertomus (Joseph Smith, ”Sketch Book of the use of Joseph Smith, jr.”, Journal, 9–11. marraskuuta 1835, Joseph Smith Collection, kirkon historian kirjasto, Salt Lake City).
  11. Vuoden 1832 kertomus (Joseph Smith History, suunnilleen kesällä 1832, s. 3, julkaisussa Joseph Smith, ”Letter Book A”, Joseph Smith Collection, kirkon historian kirjasto, Salt Lake City).
  12. Joseph Smithin kirje William W. Phelpsille, 27. marraskuuta 1832, Joseph Smith Collection, kirkon historian kirjasto, Salt Lake City; nähtävänä sivustolla www.josephsmithpapers.org.
  13. Vuoden 1838 kertomus (Joseph Smith – historia 25).

Kirkko arvostaa sitä panosta, jonka tutkijat ovat antaneet tässä artikkelissa esitettyyn historialliseen sisältöön. Heidän työtään käytetään luvalla.