Me sisaret yhdessä

Tampereen yliopistolle saapui yli 630 naista, Suomen lisäksi Baltiasta ja Venäjältä. Näyttelyaulassa kävikin melkoinen kuhina. Ihasteltiin eri seurakunnista tulleita sisarten töitä, halattiin ja iloittiin jälleennäkemisestä. Runsaslukuinen veljien joukko levittäytyi palvelemaan sisaria moninaisissa tarpeissa. Lämmin kiitos heille.

Tilaisuuden pääpuhuja Sharon Eubank oli odotettu vieras. Puheenvuoronsa hän aloitti iloisella hymyllä ja sujuvalla suomen kielellä. Sisar Eubank palveli 1980-luvulla Suomessa lähetyssaarnaajana. Nykyisin hän johtaa humanitaarista työtä kirkon Latter-day Saint Charities -järjestön kautta, joka toimii 141 maassa. Sisar Eubank on ollut huhtikuusta 2017 lähtien myös ensimmäinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa.

”Haluamme auttaa suurimmassa hädässä olevia riippumatta heidän uskonnostaan, poliittisesta suuntautumisestaan tai kansallisuudestaan. Tehtävämme on vähentää kärsimystä, lisätä vakautta maailmassa, edistää rauhaa ja vahvistaa perheitä”, sisar Eubank kertoi. Hän kehotti sisaria palvelemaan kaikissa elämänvaiheissaan. Hän kannusti sisaria etsimään tapoja, joilla he voivat palvella omissa yhteisöissään ja omilla asuinalueillaan. He edustavat kolmatta sektoria, joka voi auttaa monin eri tavoin lähiympäristössään. JustServe-palvelupohja kiinnostikin runsaslukuista sisarjoukkoa. Se on tapa, jolla moni haluaisi palvella. Jäi selvitettäväksi, miten JustServe-alusta voidaan käynnistää Suomessa.

Naisten konferenssin suunnittelu pyörähti käyntiin jo vuotta aikaisemmin. Haettiin teemaa tapahtumalle, päätettiin tapahtumapaikasta, innostuttiin kutsuttavasta vierailijasta. Oltiin yksimielisiä siitä, että tämä tapahtuma halutaan järjestää Tampereen yliopiston suuressa salissa. Se olikin yksi uskon koetus järjestelyvastuussa oleville sisarille, mutta aikanaan kaikki kävi hyvin: tarvittavat määrärahat saatiin, ja jouduttiinpa vuokrattavia tiloja lisäämäänkin vaiheessa, jolloin niistä oli jo pulaa.

Konferenssin järjestelyissä olivat mukana käytännössä kaikki Suomen Apuyhdistykset, vaikka neuvotteluja Zoomin kautta käydyissä verkkokokouksissa kävikin 12 hengen ryhmä. Päävastuussa mm. ohjelmarungosta, tiloista, tulkkauksesta, tekniikasta ja budjetista oli Tampereen vaarnan Apuyhdistys johtajanaan Anna-Maria Muhonen. Yliopiston juhlasalin aulan näyttelystä ”Hänen kengissään – In Her Shoes – In His Steps” vastasi lähetyskenttä Anneli Lietsalmen johdolla. Naisen elämänkaarta käsittelevistä luokista otti vastuun Helsingin vaarnan Apuyhdistyksen johtaja Pini Kemppainen avustajiensa kanssa. ”Haluamme, että jokainen sisar kokee olevansa rakastettu ja ettei hän ole yksin”, perusteli sisar Kemppainen ohjelmavalintoja.

Päivän loppuun kuin kaiken huipennukseksi sijoitettu ”Luottavainen, uskova nainen” -konsertti oli kuopiolaisen sisarjoukon käsialaa Virpi Matilaisen johdolla. Tavoite oli, että sisaret voisivat rentoutua ja kokea vahvistuvansa yhteisen ohjelman ja tapaamisten kautta. Kokemus oli todella voimaannuttava.

Jo konferenssin valmisteluvaiheessa tehtiin arvokasta työtä ottamalla yhteyksiä maamme perhe- ja naisten asioista huolta kantaviin järjestöihin. Suomeen tultuaan sisar Eubank seurueineen vieraili Suomen Pakolaisavun toimistolla sekä Marttaliitossa ja SOS-Lapsikylässä. Katarina Alhovuori sopi tapaamiset viime mainittuihin. Keskusteluissa nousivat esiin erilaiset yhteistyömahdollisuudet kirkon ja avustusjärjestöjen välillä. Helsingin vaarnan Apuyhdistysten yhteisellä päätöksellä onkin jo tartuttu käytännön toimiin.

Tapahtuman tiedotuksesta ja ohjelmien ulkoasusta huolehti viisihenkinen joukko sisaria Tampereen ja Helsingin vaarnoista. Yhteyksiä otettiin yli 50 toimittajaan. Se oli hyvää pohjatyötä jotakin tulevaa varten.