Suuri rakkaus Isämme lapsia kohtaan
Rakkaus on ensisijainen ominaisuus ja vaikutin hengellisissä pyrkimyksissä, joihin rakas profeettamme on pyytänyt meitä ryhtymään.
Rakkaat veljeni ja sisareni, tämä on ainutlaatuista ja ratkaisevaa aikaa historiassa. Olemme siunattuja, kun saamme elää viimeisellä taloudenhoitokaudella ennen Vapahtajan toista tulemista. Hieman ennen tämän taloudenhoitokauden alkamista, vuonna 1829 eli vuosi ennen kuin kirkko virallisesti perustettiin, saatiin eräs rakastettu ilmoitus, jossa julistettiin, että ”ihmeellinen teko” oli ”tulemaisillaan julki”. Tämä ilmoitus osoitti, että ne, jotka haluavat palvella Jumalaa, ovat siihen kelvollisia, kun heillä on ”usko, toivo ja rakkaus, silmämääränä vain Jumalan kunnia”1. Rakkauteen, joka on ”Kristuksen puhdasta rakkautta”2, sisältyy Jumalan iankaikkinen rakkaus kaikkia Hänen lapsiaan kohtaan3.
Tarkoitukseni tänä aamuna on tähdentää sellaisen rakkauden keskeistä roolia lähetystyössä, temppeli- ja sukututkimustyössä sekä perheiden kotiin keskittyvässä, kirkon tukemassa uskonnon mukaan elämisessä. Rakkaus Vapahtajaa ja rakkaus lähimmäisiämme kohtaan4 on ensisijainen ominaisuus ja vaikutin palvelutyössä ja hengellisissä pyrkimyksissä5, joihin rakas profeettamme, presidentti Russell M. Nelson pyysi meitä ryhtymään vuonna 2018 ilmoitetuissa muutoksissa.
Lähetystyöhanke hajallaan olevan Israelin kokoamiseksi
Minä tutustuin lähetystyön ja rakkauden väliseen suhteeseen varhain elämässäni. Kun olin 11-vuotias, sain patriarkallisen siunauksen patriarkalta, joka oli myös isoisäni.6 Tuossa siunauksessa sanottiin muun muassa: ”Minä siunaan sinua suurella rakkaudella lähimmäisiäsi kohtaan, sillä sinut kutsutaan viemään evankeliumi maailmaan – – voittaaksesi sieluja Kristukselle.”7
Ymmärsin jo noin varhaisella iällä, että evankeliumista kertominen perustuu suureen rakkauteen kaikkia taivaallisen Isämme lapsia kohtaan.
Me johtavat auktoriteetit, jotka saimme 15 vuotta sitten tehtävän valmistella julkaisun Saarnatkaa minun evankeliumiani, tulimme siihen tulokseen, että rakkauden ominaisuus on välttämätön lähetystyössä meidän aikanamme, kuten se on aina ollut. Luku 6 Kristuksen kaltaisista ominaisuuksista, joihin rakkaus kuuluu, on lähetyssaarnaajien keskuudessa ollut jatkuvasti oppaan suosituin luku.
Vapahtajan lähettiläinä useimmat lähetyssaarnaajat tuntevat tällaista rakkautta, ja kun he tuntevat sitä, heidän ponnistelujaan siunataan. Kun jäsenet saavat näkemyksen tällaisesta rakkaudesta, joka on keskeistä Herran auttamiseksi Hänen päämäärässään, Herran työ toteutuu.
Minulla oli etuoikeus näytellä pientä osaa eräässä ihmeellisessä esimerkissä tämänkaltaisesta rakkaudesta. Kun palvelin Tyynenmeren saarten vyöhykkeen johtajana, sain puhelun temppelinjohtaja R. Wayne Shutelta. Hän oli palvellut nuorena miehenä lähetystyössä Samoassa. Myöhemmin hän palasi Samoaan lähetysjohtajana.8 Minulle soittaessaan hän palveli Apian temppelin johtajana Samoassa. Yksi hänen nuorista lähetyssaarnaajistaan, silloin kun hän oli lähetysjohtaja, oli vanhin O. Vincent Haleck, joka on nyt Tyynenmeren vyöhykkeen johtaja. Temppelinjohtaja Shute rakasti ja arvosti erittäin paljon Vinceä ja koko Haleckin perhettä. Suurin osa perheestä kuului kirkkoon, mutta Vincen isä Otto Haleck, (saksalaista ja samoalaista syntyperää olevan) perheen patriarkka, ei ollut kirkon jäsen. Temppelinjohtaja Shute tiesi, että osallistuisin vaarnakonferenssiin ja muihin kokouksiin Amerikan Samoassa, ja hän kysyi minulta, voisinko harkita sitä, että yöpyisin Otto Haleckin luona tarkoituksenani keskustella hänen kanssaan evankeliumista.
Vaimoni Mary ja minä yövyimme Oton ja hänen vaimonsa Dorothyn kauniissa kodissa. Aamiaisella esitin Otolle evankeliumiaiheisen sanoman ja kutsuin hänet tapaamaan lähetyssaarnaajat. Hän oli ystävällinen mutta tiukka kieltäytyessään kutsustani. Hän sanoi olevansa mielissään siitä, että monet hänen perheensä jäsenistä olivat myöhempien aikojen pyhiä. Hän kuitenkin ilmaisi päättäväisesti, että jotkut hänen samoalaisen äitinsä esivanhemmista olivat olleet varhaisia kristittyjä pappeja Samoassa, ja hän halusi olla hyvin uskollinen heidän perinteiselle kristinuskolleen.9 Siitä huolimatta erosimme hyvinä ystävinä.
Myöhemmin, kun presidentti Gordon B. Hinckley valmistautui vihkimään Suvan temppelin Fidžissä, hän pyysi henkilökohtaista sihteeriään, veli Don H. Stahelia10 soittamaan minulle Uuteen-Seelantiin ja tekemään järjestelyjä. Presidentti Hinckley halusi lentää Fidžistä Amerikan Samoaan tapaamaan pyhiä. Yöpymispaikaksi ehdotettiin eräällä aiemmalla vierailulla käytettyä hotellia. Kysyin, voisinko sopia erilaisista järjestelyistä. Veli Staheli sanoi: ”Sinä olet vyöhykkeenjohtaja, joten kyllä se käy.”
Soitin heti temppelinjohtaja Shutelle ja sanoin hänelle, että kenties meillä oli uusi mahdollisuus siunata hengellisesti ystäväämme Otto Haleckia. Tällä kertaa lähetyssaarnaajana olisi presidentti Gordon B. Hinckley. Kysyin temppelinjohtaja Shutelta, olisiko hänen mielestään sopivaa, että Haleckit toimisivat meidän kaikkien, presidentti Hinckleyn matkaseurueessa matkustavien henkilöiden, isäntinä.11 Seurueeseen kuuluivat presidentti ja sisar Hinckleyn lisäksi myös heidän tyttärensä Jane sekä vanhin Jeffrey R. Holland ja sisar Holland. Temppelinjohtaja Shute sopi asiasta perheen kanssa hoitaen kaikki järjestelyt.12
Saavuttuamme Fidžistä temppelin vihkimisen jälkeen meidät otettiin vastaan lämpimästi.13 Puhuimme sinä iltana tuhansille samoalaisille jäsenille ja siirryimme sitten Haleckin perheen luo. Kun kokoonnuimme seuraavana aamuna aamiaiselle, presidentti Hinckley ja Otto Haleck olivat jo ystävystyneet. Minusta oli kiinnostavaa, että he kävivät paljolti saman keskustelun, jonka olin käynyt Oton kanssa yli vuosi aiemmin. Kun Otto ilmaisi ihailunsa kirkkoamme kohtaan mutta vakuutti jälleen sitoutumistaan silloiseen kirkkoonsa, presidentti Hinckley laski kätensä Oton olkapäälle ja sanoi: ”Otto, se ei riitä. Sinun pitäisi olla kirkon jäsen. Tämä on Herran kirkko.” Saattoi nähdä, kuinka kuvaannollinen vastarinnan suojakuori putosi Oton päältä hänen ottaessaan auliisti vastaan presidentti Hinckleyn sanat.
Se oli alkuna lähetyssaarnaajien antamalle täydentävälle opetukselle ja hengelliselle nöyryydelle, joiden ansiosta Otto Haleck kastettiin ja konfirmoitiin hieman yli vuosi myöhemmin. Vuosi sen jälkeen Haleckin perhe sinetöitiin iankaikkiseksi perheeksi temppelissä.14
Se, mikä sydäntäni kosketti koko tämän uskomattoman kokemuksen ajan, oli temppelinjohtaja Wayne Shuten osoittama valtaisa huolehtiva rakkaus aiempaa lähetyssaarnaajaansa, vanhin Vince Haleckia kohtaan ja hänen halunsa nähdä koko Haleckin perhe yhdistettynä iankaikkiseksi perheeksi.15
Mitä Israelin kokoamiseen tulee, niin meidän pitää virittää sydämemme tällaiseen rakkauteen ja siirtyä pelkän vastuullisuuden16 tai syyllisyyden tunteista rakkauden ja osallisuuden tunteisiin jumalallisessa kumppanuudessa kertoessamme maailmalle Vapahtajan sanomasta, palvelutyöstä ja tehtävästä.17
Me jäsenet voimme osoittaa rakastavamme Vapahtajaa sekä veljiämme ja sisariamme kaikkialla maailmassa esittämällä yksinkertaisia kutsuja. Uusi sunnuntaikokousten aikataulu tarjoaa poikkeuksellisen hyvän tilaisuuden jäsenille kutsua menestyksellä ja rakastaen ystäviä ja työtovereita tulemaan ja näkemään sekä saamaan kokemusta kirkosta.18 Hengellisen sakramenttikokouksen jälkeen, joka on toivottavasti yhtä pyhä kuin vanhin Jeffrey R. Holland eilen kuvaili, on 50 minuutin kokous, joka keskittyy Uuteen testamenttiin ja Vapahtajaan tai merkityksellisiin konferenssipuheisiin, jotka myös keskittyvät Vapahtajaan ja Hänen oppiinsa.
Jotkut Apuyhdistyksen sisaret ovat miettineet, miksi heille on annettu ”kokoamistehtävä” yhdessä pappeuskoorumin jäsenten kanssa. Siihen on syynsä, ja presidentti Nelson esitti monia niistä viime yleiskonferenssissa. Hän sanoi lopuksi: ”Me emme yksinkertaisesti pysty kokoamaan Israelia ilman teitä.”19 Omana aikanamme meitä on siunattu niin, että noin 30 prosenttia kokoaikaisista lähetyssaarnaajistamme on sisaria. Tämä tuo lisääntyneen kannustimen Apuyhdistyksen sisarille kertoa rakastavasti evankeliumista. Meidän jokaisen – miesten, naisten, nuorten ja lasten – on rakastavasti, myötätuntoisesti ja hengellisesti sitouduttava kertomaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumista. Jos osoitamme rakkautta, ystävällisyyttä ja nöyryyttä, monet ottavat vastaan kutsumme. Ne, jotka tekevät valinnan olla ottamatta vastaan kutsuamme, pysyvät silti ystävinämme.
Temppeli- ja sukututkimustyöhanke Israelin kokoamiseksi
Rakkaus on keskeisellä sijalla myös temppeli- ja sukututkimustyöhankkeessamme Israelin kokoamiseksi verhon toisella puolen. Kun saamme tietää esivanhempiemme kokemista koettelemuksista ja vaikeuksista, rakkautemme ja arvostuksemme heitä kohtaan lisääntyy. Temppeli- ja sukututkimustyöhankettamme ovat vahvistaneet merkittävässä määrin uudet muutokset sekä sunnuntaikokousten aikataulussa että nuorten siirtymisessä seuraavaan luokkaan ja koorumiin. Nämä muutokset kiinnittävät aiemmin ja voimakkaammin huomion tietojen etsimiseen esivanhemmistamme ja Israelin kokoamiseen verhon toisella puolen. Sekä temppeli- että sukututkimustyö lisääntyvät suuresti.
Internet on tehokas väline. Koti on nyt ensisijainen sukututkimuskeskus. Nuoret jäsenemme ovat poikkeuksellisen taitavia sukututkimustyössä ja hengellisesti motivoituneita menemään kasteille niiden esivanhempiensa puolesta, joita he ovat oppineet rakastamaan ja arvostamaan. Sen muutoksen jälkeen, että monet 11-vuotiaat voivat mennä kasteelle kuolleiden puolesta, temppelinjohtajat eri puolilla maailmaa ovat kertoneet suuresti lisääntyneistä kävijämääristä. Yksi temppelinjohtaja on ilmoittanut meille, että ”kasteilla kävijöiden määrä on lisääntynyt merkittävästi – – ja 11-vuotiaiden lisäys tuo enemmän perheitä. – – Jo [nuorella iällään] nuoret näyttävät aistivan arvostuksen sitä toimitusta kohtaan, jossa he ovat mukana, ja tuntevan sen tarkoituksen. Sitä on kaunista katsoa!”20
Tiedän, että Alkeisyhdistyksen johtohenkilöt ja nuorten johtajamme näkevät ja tulevat vastaisuudessakin näkemään sukututkimus- ja temppelityön eteen paljon vaivaa. Apuyhdistyksen sisaret ja pappeusveljet voivat rakastaen täyttää osaltaan temppeli- ja sukututkimustyövastuunsa yksilöinä ja myös auttaa ja innoittaa lapsia ja nuoria kokoamaan Israelia verhon toisella puolen. Tämä on erityisen tärkeää kotona ja lepopäivänä. Lupaan, että toimitusten rakastava suorittaminen esivanhempien puolesta vahvistaa ja varjelee nuoriamme ja perheitämme maailmassa, josta on tulossa yhä paheellisempi. Lisäksi todistan henkilökohtaisesti, että presidentti Russell M. Nelson on saanut syvällisen tärkeitä ilmoituksia, jotka koskevat temppeleitä ja temppelityötä.
Valmistakaa iankaikkisia perheitä ja yksilöitä asumaan Jumalan luona
Kotikeskeisen evankeliumin tutkimisen ja sen mukaan elämisen uusi tähdentäminen sekä aineisto, jota kirkko on valmistanut, ovat hieno tilaisuus valmistaa rakastaen iankaikkisia perheitä ja yksilöitä kohtaamaan Jumala ja asumaan Hänen luonaan.21
Kun mies ja nainen sinetöidään temppelissä, he astuvat avioliiton pyhään järjestykseen uudessa ja ikuisessa liitossa, pappeuden järjestykseen.22 Yhdessä he saavat ja vastaanottavat pappeuden siunauksia ja voimaa ohjatakseen perheensä asioita. Miehillä ja naisilla on ainutlaatuiset tehtävät, kuten asiakirjassa ”Perhe – julistus maailmalle”23 on esitetty, mutta heidän taloudenhoitotehtävänsä ovat arvoltaan ja tärkeydeltään yhdenvertaisia24. Heillä on yhdenvertainen voima saada ilmoitusta perhettään varten. Kun he työskentelevät yhdessä rakkaudessa ja vanhurskaudessa, heidän päätöksensä ovat taivaan siunaamia.
Niiden, jotka pyrkivät tuntemaan Herran tahdon omalla kohdallaan ja perheensä kohdalla, täytyy pyrkiä vanhurskauteen, sävyisyyteen, ystävällisyyteen ja rakkauteen. Nöyryys ja rakkaus ovat niiden tuntomerkkejä, jotka etsivät Herran tahtoa etenkin perhettään varten.
Tuleminen täydelliseksi, tuleminen kelvolliseksi liittojen siunauksiin ja valmistautuminen Jumalan kohtaamiseen ovat meidän vastuitamme yksilöinä. Meidän pitää olla omavaraisia ja tehdä innokkaasti kodistamme suoja meitä ympäröiviltä myrskyiltä25 sekä uskon pyhäkkö26. Vanhemmilla on vastuu opettaa rakastaen lapsiaan. Rakkaudentäyteiset kodit ovat ilon ja riemun aihe sekä kirjaimellinen taivas maan päällä.27
Äitini lempilaulu oli ”Kotiin juhlan tuntu saa”28. Aina kun hän kuuli ensimmäisen säkeen: ”Kotiin juhlan tuntu saa rakkaudessa”, hän liikuttui silmin nähden ja kyynelehti. Me lapset olimme tietoisia siitä, että elimme sellaisessa kodissa; se oli tärkeimpiä asioita hänelle.29
Rakastavaan kodin ilmapiiriin kannustamisen lisäksi presidentti Nelson on tähdentänyt sellaisen median käytön rajoittamista, joka häiritsee ensisijaisia pyrkimyksiämme.30 Yksi muutos, joka hyödyttää miltei jokaista perhettä, on tehdä internetistä, sosiaalisesta mediasta ja televisiosta palvelija sen sijaan että se olisi häiriötekijä – tai vielä pahempaa – isäntä. Sota kaikista sieluista, mutta etenkin lasten sieluista, käydään usein kotona. Vanhempina meidän pitää huolehtia siitä, että mediasisältö on tervehenkistä, iälle sopivaa ja yhdenmukaista sen rakastavan ilmapiirin kanssa, jonka yritämme luoda.
Opettamisen kodeissamme pitää olla selkeää ja mielenkiinnon vireillä pitävää31 mutta myös hengellistä, iloista ja täynnä rakkautta.
Lupaan, että kun keskitymme rakkauteemme Vapahtajaa ja Hänen sovitustaan kohtaan, kun teemme Hänestä keskipisteen pyrkimyksissämme koota Israelia kummallakin puolen verhoa, kun palvelemme muita ja valmistaudumme yksilöinä kohtaamaan Jumalan, niin vastustajan vaikutus vähenee ja evankeliumin ilo, riemu ja rauha voimistavat kotiamme Kristuksen kaltaisella rakkaudella.32 Todistan näistä opillisista lupauksista ja lausun varman todistukseni Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen sovitusuhristaan meidän edestämme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.