Kuinka ymmärtäisin?

Rakkaat veljeni ja sisareni, millainen suuri ilo onkaan olla jälleen täällä yhdessä tässä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon yleiskonferenssissa rakkaan profeettamme, presidentti Russell M. Nelsonin johdolla. Todistan teille, että meillä on etuoikeus kuulla Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ääntä niiden henkilöiden opetusten välityksellä, jotka tässä konferenssissa rukoilevat, laulavat ja puhuvat meidän aikamme tarpeiden mukaisesti.

Kuten Apostolien teoissa kerrotaan, evankelista Filippos opetti evankeliumia eräälle etiopialaiselle, joka oli eunukki ja joka hoiti Etiopian kuningattaren koko omaisuutta.¹ Palatessaan jumalanpalvelusmatkalta Jerusalemista hän luki Jesajan kirjaa. Hengen innoittamana Filippos meni hänen luokseen, ja sanoi: ”’Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?’

[Eunukki] vastasi: ’Kuinka ymmärtäisin, [ellei joku] minua neuvo[?]’ – –

Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta.”²

Tämän etiopialaisen esittämä kysymys on muistutus siitä jumalallisesta tehtävästä, joka meillä kaikilla on pyrkiä oppimaan ja opettamaan toisillemme Jeesuksen Kristuksen evankeliumia.³ Itse asiassa, mitä tulee evankeliumin oppimiseen ja opettamiseen, niin toisinaan olemme kuin se etiopialainen – tarvitsemme uskollisen ja innoitetun opettajan apua. Ja toisinaan olemme kuin Filippos – meidän tulee opettaa ja vahvistaa muita heidän kääntymyksessään.

Pyrkiessämme oppimaan ja opettamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia meidän päämääränämme täytyy olla uskon lisääminen Jumalaan ja Hänen jumalalliseen onnensuunnitelmaansa sekä Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitusuhriinsa sekä pysyvän kääntymyksen saavuttaminen. Tällainen entistä syvempi usko ja kääntymys auttavat meitä tekemään liittoja Jumalan kanssa ja pitämään ne, vahvistaen näin haluamme seurata Jeesusta ja aikaansaaden meissä aidon hengellisen muutoksen – toisin sanoen tehden meistä uuden luomuksen, kuten apostoli Paavali opetti kirjeessään korinttilaisille.⁴ Tämä muutos tekee elämästämme onnellisempaa, antoisampaa ja tervehenkisempää sekä auttaa meitä säilyttämään iankaikkisuuden näkökulman. Eikö juuri näin tapahtunut etiopialaiselle eunukille hänen saatuaan tietää Vapahtajasta ja koettuaan kääntymyksen Hänen evankeliumiinsa? Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että hän ”jatkoi iloisena matkaansa”⁵.

Käsky oppia evankeliumia ja opettaa sitä toinen toiselle ei ole uusi – sitä on toistettu jatkuvasti ihmiskunnan historian alusta asti.⁶ Eräässä tietyssä tilanteessa, kun Mooses ja hänen kansansa olivat Moabin tasangolla ennen saapumista luvattuun maahan, Herra innoitti Moosesta neuvomaan kansalleen, että heillä oli vastuu oppia säädökset ja liitot, joita he olivat saaneet Herralta, sekä opettaa niitä jälkeläisilleen⁷, joista monet eivät olleet henkilökohtaisesti kokeneet Punaisenmeren ylitystä tai Siinainvuorella annettua ilmoitusta.

Mooses neuvoi kansaansa:

”Kuulkaa siis, israelilaiset, nyt ne lain käskyt ja säädökset, jotka minä teille opetan. Noudattakaa niitä, niin saatte elää ja voitte ottaa haltuunne sen maan, jonka Herra, teidän isienne Jumala, teille antaa. – –

[Opettakaa niitä] lapsillenne ja lastenlapsillenne.”⁸

Sitten Mooses sanoi lopuksi: ”Noudattakaa hänen lakejaan ja käskyjään, jotka minä teille tänään annan, että te ja teidän jälkeläisenne menestyisitte ja saisitte elää vanhoiksi siinä maassa, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille ikuisiksi ajoiksi.”⁹

Jumalan profeetat ovat johdonmukaisesti opettaneet, että meidän tulee kasvattaa perheemme ”Herran tahdon mukaan”¹⁰ sekä ”valossa ja totuudessa”¹¹. Presidentti Nelson sanoi äskettäin: ”Näinä rehottavan moraalittomuuden ja riippuvuutta aiheuttavan pornografian päivinä vanhemmilla on pyhä vastuu opettaa lapsilleen, kuinka tärkeä Jumala [ja Jeesus Kristus] on heidän elämässään.”¹²

Veljet ja sisaret, rakkaan profeettamme varoitus on lisämuistutus meidän yksilöllisestä vastuustamme pyrkiä oppimaan ja opettamaan perheellemme, että on olemassa taivaan Isä, joka rakastaa meitä ja joka on luonut jumalallisen onnensuunnitelman lapsiaan varten, että Hänen Poikansa Jeesus Kristus on maailman Lunastaja ja että pelastus tulee uskosta Hänen nimeensä.¹³ Meidän elämämme tulee olla juurtuneena Lunastajamme Jeesuksen Kristuksen kalliolle, mikä voi auttaa meitä yksilöinä ja perheinä, niin että saamamme hengelliset vaikutelmat painuvat sydämeemme auttaen meitä kestämään uskossamme.¹⁴

Saatatte muistaa, että Johannes Kastajan kaksi opetuslasta lähtivät seuraamaan Jeesusta Kristusta kuultuaan Johanneksen todistavan, että Jeesus on Jumalan Karitsa, Messias. Nämä hyvät miehet ottivat vastaan Jeesuksen kutsun tulla ja nähdä¹⁵ ja jäivät Hänen seuraansa lopuksi päivää. He tulivat tietämään, että Jeesus on Messias, Jumalan Poika, ja he seurasivat Häntä koko loppuelämänsä ajan.

Samalla tavoin, kun me otamme vastaan Vapahtajan kutsun ”tulla ja nähdä”, meidän tulee jäädä Hänen seuraansa, uppoutua pyhiin kirjoituksiin, riemuita niistä, oppia Hänen oppiaan ja pyrkiä elämään kuten Hän eli. Vasta silloin me opimme tuntemaan Hänet, Jeesuksen Kristuksen, ja tunnistamaan Hänen äänensä, tietämään, että kun tulemme Hänen luokseen ja uskomme Häneen, me emme enää koskaan ole nälissämme tai janoissamme.¹⁶ Pystymme erottamaan totuuden kaikkina aikoina, kuten tapahtui niille kahdelle opetuslapselle, jotka jäivät Hänen seuraansa sinä päivänä.

Veljet ja sisaret, niin ei tapahdu sattumalta. Ei ole helppoa saattaa itseämme sopusointuun jumalisuuden korkeimpien vaikutusten kanssa. Se edellyttää sitä, että pyydämme Jumalaa auttamaan ja opimme, kuinka asettaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumi elämämme keskipisteeksi. Jos teemme niin, lupaan, että Pyhän Hengen vaikutus tuo totuuden sydämeemme ja mieleemme sekä todistaa siitä¹⁷ opettaen kaiken¹⁸.

Etiopialaisen kysymyksellä ”Kuinka ymmärtäisin, ellei joku minua neuvo?” on myös erityinen merkitys, mitä tulee meidän yksilölliseen vastuuseemme laittaa oppimamme evankeliumin periaatteet elämässämme käytäntöön. Esimerkiksi etiopialainen toimi Filippokselta oppimansa totuuden pohjalta. Hän pyysi päästä kasteelle. Hän tuli tietämään, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.¹⁹

Veljet ja sisaret, meidän tekojemme täytyy kuvastaa sitä, mitä me opimme ja opetamme. Meidän täytyy näyttää omat uskonkäsityksemme omalla elämäntavallamme. Paras opettaja on hyvä roolimalli. Sillä, että opetamme jotakin, minkä mukaan me todellakin elämme, voi olla vaikutus niiden sydämeen, joita opetamme. Jos haluamme, että ihmiset – olivatpa he perhettä tai eivät – vaalivat iloiten pyhiä kirjoituksia sekä oman aikamme elävien apostolien ja profeettojen opetuksia, niin heidän pitää nähdä meidän sielumme riemuitsevan niistä. Samalla tavoin, jos haluamme heidän tietävän, että presidentti Russell M. Nelson on profeetta, näkijä ja ilmoituksensaaja meidän aikanamme, niin heidän pitää nähdä meidän kohottavan kätemme tukeaksemme häntä ja ymmärtää, että me noudatamme hänen innoitettuja opetuksiaan. Tunnetun amerikkalaisen sanonnan mukaan ”teot puhuvat äänekkäämmin kuin sanat”.

Ehkäpä jotkut teistä juuri tällä hetkellä kysyvät itseltään: ”Vanhin Soares, olen tehnyt kaikkea tätä ja noudattanut tätä mallia sekä omassa elämässäni että perheessäni, mutta valitettavasti jotkut ystävistäni tai rakkaistani ovat etääntyneet Herrasta. Mitä minun pitäisi tehdä?” Te, jotka tällä hetkellä tunnette murhetta, tuskaa ja kenties katumusta, tietäkää, etteivät he ole täysin kadoksissa, koska Herra tietää, missä he ovat, ja huolehtii heistä. Muistakaa, että he ovat Hänenkin lapsiaan!

On vaikea ymmärtää kaikkia syitä, miksi jotkut alkavat kulkea toista polkua. Parasta, mitä voimme näissä olosuhteissa tehdä, on yksinkertaisesti rakastaa heitä ja hyväksyä heidät, rukoilla heidän hyvinvointinsa puolesta ja pyytää Herralta apua tietääksemme, mitä tehdä ja sanoa. Riemuitkaa vilpittömästi heidän onnistumisistaan, olkaa heidän ystäviään ja etsikää heistä hyvää. Emme saa koskaan antaa periksi heidän kohdallaan vaan meidän tulee säilyttää suhteemme heihin. Älkää koskaan torjuko heitä tai arvioiko heitä väärin. Yksinkertaisesti rakastakaa heitä! Vertauksessa tuhlaajapojasta meille opetetaan, että kun lapset menevät itseensä, he tuntevat usein halua palata kotiin. Jos niin tapahtuu rakkaidenne kohdalla, täyttäkää sydämenne myötätunnolla, juoskaa heitä vastaan, sulkekaa heidät syliinne ja suudelkaa heitä, kuten teki tuhlaajapojan isä.²⁰

Ja lopuksi, eläkää edelleen kelvollisina, olkaa heille hyvänä esimerkkinä siitä, mihin uskotte, ja tulkaa lähemmäksi Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta. Hän tuntee ja ymmärtää syvät surumme ja tuskamme, ja Hän siunaa ponnistelunne ja omistautumisenne rakkaitanne kohtaan – ellei tässä elämässä, niin seuraavassa elämässä. Muistakaa aina, veljet ja sisaret, että toivo on tärkeä osa evankeliumin suunnitelmaa.

Kun olen palvellut monia vuosia kirkossa, olen nähnyt uskollisia jäseniä, jotka ovat johdonmukaisesti toteuttaneet näitä periaatteita omassa elämässään. Näin on ollut erään yksinhuoltajaäidin kohdalla, jota nimitän ”Maryksi”. Valitettavasti Mary joutui kokemaan murheellisen avioeron. Siinä vaiheessa Mary käsitti, että kaikkein ratkaisevimmat omaa perhettä koskevat päätökset, joita hän tekisi, olisivat hengellisiä. Olisivatko rukoileminen, pyhien kirjoitusten tutkiminen, paastoaminen sekä kirkossa ja temppelissä käyminen edelleen tärkeitä hänelle?

Mary oli aina ollut uskollinen, ja tässä ratkaisevan tärkeässä käännekohdassa Mary päätti pitää kiinni siitä, minkä hän jo tiesi olevan totta. Hän sai voimaa asiakirjasta ”Perhe – julistus maailmalle”, jossa monien suurenmoisten periaatteiden lisäksi opetetaan, että ”vanhemmilla on pyhä velvollisuus kasvattaa lapsensa rakkaudessa ja vanhurskaudessa” ja opettaa heitä aina noudattamaan Jumalan käskyjä.²¹ Hän etsi jatkuvasti vastauksia Herralta ja kertoi niistä neljälle lapselleen jokaisessa perheen yhteisessä tilanteessa. He keskustelivat usein evankeliumista sekä kertoivat kokemuksistaan ja todistuksestaan toinen toiselleen.

Kokemistaan murheista huolimatta hänen lapsensa oppivat rakastamaan Kristuksen evankeliumia ja saivat halun palvella muita ja kertoa heille evankeliumista. Kolme heistä on palvellut uskollisesti kokoaikaisessa lähetystyössä, ja nuorin palvelee tällä hetkellä Etelä-Amerikassa. Maryn vanhin tytär, jonka tunnen varsin hyvin, joka on nykyään naimisissa ja vahva uskossaan, kertoo: ”Minusta ei koskaan tuntunut siltä, että äiti olisi kasvattanut meitä yksin, koska Herra oli aina meidän kodissamme. Kun äiti lausui meille todistuksensa Hänestä, me kukin aloimme kääntyä Hänen puoleensa omine kysymyksinemme. Olen hyvin kiitollinen siitä, että äiti teki evankeliumin eläväksi.”

Veljet ja sisaret, tämä hyvä äiti kykeni tekemään kodistaan hengellisen oppimisen keskuksen. Kuten etiopialainen kysyi, samoin Mary kysyi itseltään useita kertoja: ”Kuinka lapseni oppisivat, ellei äiti heitä neuvo?”

Rakkaat toverini evankeliumissa, todistan teille, että kun me vakain aikein ja Hengen vaikutuksella pyrimme oppimaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia toden teolla, täydestä sydämestä, lujasti ja vilpittömästi sekä opettamaan sitä toisillemme, niin nämä opetukset voivat muuttaa monien sydämen ja innoittaa tuntemaan halua elää Jumalan antamien totuuksien mukaisesti.

Todistan, että Jeesus Kristus on maailman Vapahtaja. Hän on Lunastaja, ja Hän elää. Tiedän, että Hän johtaa kirkkoaan profeettojensa, näkijöidensä ja ilmoituksensaajiensa välityksellä. Todistan teille myös, että Jumala elää, että Hän rakastaa meitä. Hän haluaa meidät takaisin luokseen – meidät kaikki. Hän kuulee rukouksemme. Todistan näistä totuuksista Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.