Mene korjaamaan hänen stereonsa

Naapurimme oli nuorisopappina paikallisessa kirkossa, ja hänen kirkkonsa nuoret kävivät usein hänen luonaan. Ei ollut tavatonta nähdä useita autoja hänen talonsa edessä sekä päiväsaikaan että iltaisin.

Jotkut noista teini-ikäisistä kuuntelivat kaiken aikaa kovaäänistä musiikkia autostereoistaan. Kuulimme heidän tulonsa usean korttelin päästä. Kun he tulivat lähemmäksi, kotimme ikkunat tärisivät. Usein kovaääninen musiikki herätti minut yöllä. Suuttumukseni kalvoi minua, ja aloin pitää noita nuoria vihollisinani.

Eräänä päivänä, kun olin haravoimassa lehtiä, kuulin autostereoiden pauhaavan muutaman korttelin päässä. Ääni lähestyi pian ja voimistui entisestään. Kun kuljettaja kääntyi kadunkulmassa ja ajoi kohti naapurini taloa, olin vihainen ja rukoilin, että taivaallinen Isä tuhoaisi nuo stereot.

Epätoivoinen rukoukseni muuttui ylistykseksi ja kiitollisuudeksi, kun nuo stereot yhtäkkiä autuaallisesti hiljenivät kuljettajan ajaessa talon eteen. Olin korjaillut autostereoita, ja tiesin äänestä, ettei virtaa ollut katkaistu – laite oli mennyt rikki.

Nuorukainen oli harmissaan, että hänen stereonsa olivat lakanneet toimimasta, ja hänen ystävänsä tulivat paikalle lohduttamaan häntä. Minä puolestani tunsin omahyväistä tyydytystä todistaessani stereoiden rikkoutumista, jota pidin Jumalan käden työnä.

Mutta kun jatkoin katselemista, tajusin katsovani itseäni sellaisena, kuin olin ollut vuosia sitten. Sydämeni heltyi, ja aloin ajatella, että ehkä tämä poika ei ollutkaan viholliseni. Silloin Henki kuiskasi: ”Mene korjaamaan hänen stereonsa.”

Innoitus hämmästytti minua, ja yritin sivuuttaa sen. Miksi minun tulisi korjata sellaista, mikä teki elämäni kurjaksi? Mutta innoitus tuli uudestaan, ja noudatin sitä.

Tarjottuani apuani näin heti ongelman aiheuttajan. Se oli helppo korjata. Pian stereot soivat taas yhtä kovaäänisesti kuin ennenkin.

Nuori mies kiitti ja kysyi, voisiko hän tehdä jotakin minun hyväkseni. Kerroin hänelle, että minun täytyi nousta varhain lähteäkseni töihin ja että jos hän hiljentäisi musiikkiaan iltaisin, olisin todella kiitollinen siitä. Hän hymyili ja vakuutti minulle tekevänsä niin.

Paitsi että hän hiljensi stereoidensa äänenvoimakkuuden iltaisin, hänestä tuli minulle myös henkilökohtainen stereovartija, joka piti huolta, että hänen ystävänsäkin vaimensivat stereoidensa äänen. Sen jälkeen meillä ei ole koskaan pimeäntulon jälkeen ollut kovaäänisen musiikin ongelmaa.

Taivaallinen Isä todella kuuli rukoukseni ja vastasi siihen. Hänen ratkaisunsa toi rauhaa ja hiljaisuutta, arvokkaan oppitunnin Hengen kuiskauksen noudattamisesta sekä paremman ymmärryksen siitä, mitä vihamiesten rakastaminen tarkoittaa (ks. Luuk. 6:27).