Hei, lapsoseni

Aviomieheni ja minä olimme tyttäremme ja tämän kahden pojan apuna lentokentällä heidän valmistautuessaan paluulennolle kotiinsa. Autoimme tytärtämme matkalaukkujen kantamisessa, passien etsimisessä ja vilkkaan kolmivuotiaan hoitamisessa. Yksivuotias tyttärenpoikamme Tommy nukkui sikeästi rattaissaan, kunnes hän yhtäkkiä heräsi. Hän hätääntyi huomatessaan kaiken hälinän, kirkkaat valot ja yleisen kaaoksen.

Näin hänen ilmeensä ja tiesin, mitä oli tulossa, joten kutsuin tytärtäni avuksi. Tyttäreni kumartui nopeasti Tommyn tasolle, otti pojan kasvot käsiensä väliin, katsoi häntä silmiin ja sanoi hellästi: ”Hei, lapsoseni.”

Silmänräpäyksessä pojan kurtistuneet kulmat, alaspäin kääntyneet suupielet ja jännittyneet olkapäät rentoutuivat hänen koko kehonsa huokaistessa helpotuksesta. Hän hymyili vähän ja nukahti uudestaan. Hänen pelkonsa tilalle tuli tyyni varmuus ja rauha, joka tuntui kietoutuvan hänen ympärilleen. Se oli pieni mutta voimallinen ilmentymä luottamuksesta, jota Tommy tunsi äitiään kohtaan. Äidin tuttu kosketus, ääni ja läsnäolo lohduttivat häntä.

Tommyn tavoin me kaikki olemme tunteneet pelkoa, epävarmuutta ja lannistumista. On lohdullista tietää, että Jeesus Kristus, hyvä paimen, kutsuu meitä. Hän tuntee laumansa, ja voimme luottaa Häneen täysin. Hän sanoi rakastaen: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille. – – Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27.)

Tiedän, että epävarmoina aikoina voimme saada lohtua ja varmuutta, kun käännymme hyvän paimenen puoleen uskoen ja luottaen. Kun minua siunataan lohdutuksella kaaoksen keskellä, muistelen mielelläni tuota hetkeä lentokentällä tyttäreni ja hänen poikansa kanssa. Tommyn tavoin minäkin huokaisen helpotuksesta, kun taakkani nostetaan pois. Tuollaisina aikoina tunnen kuulevani Vapahtajani sanovan minulle henkilökohtaisesti: ”Hei, lapsoseni.”