2014
Paras aika istuttaa puu
Tammikuu 2014


Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma

Paras aika istuttaa puu

Kuva
Presidentti Dieter F. Uchtdorf

Muinaisessa Roomassa Janus oli alkujen jumala. Hänet kuvattiin usein kaksikasvoisena – yhdet kasvot katsomassa taakse menneisyyteen, toiset katsomassa eteenpäin tulevaisuuteen. Joissakin kielissä tammikuu on nimetty hänen mukaansa, koska vuoden alku on aika pohtia menneisyyttä samoin kuin suunnitella tulevaa.

Tuhansia vuosia myöhemminkin monissa kulttuureissa kautta maailman jatketaan sitä perinnettä tekemällä uudenvuodenlupauksia. Lupausten tekeminen on tietenkin helppoa – niiden pitäminen onkin sitten toinen juttu.

Eräs mies, joka oli tehnyt pitkän luettelon uudenvuodenlupauksia, oli oikein tyytyväinen edistymiseensä. Hän tuumaili itsekseen: ”Tähän asti olen noudattanut ruokavaliotani, en ole menettänyt malttiani, olen pysynyt talousarvioni puitteissa, enkä ole kertaakaan valittanut naapurin koirasta. Mutta nyt on jo tammikuun toinen päivä, herätyskello soi juuri ja on aika nousta ylös sängystä. Tarvitaan ihme, jotta pysyisin edelleen tavoitteissani.”

Alusta aloittaminen

Uudessa alussa on jotakin uskomattoman toiveikasta. Luulen, että jossakin vaiheessa olemme kaikki halunneet aloittaa alusta puhtain paperein.

Nautin siitä, kun saan uuden tietokoneen, jonka kovalevy on puhdas. Jonkin aikaa se toimii täydellisesti. Mutta päivien ja viikkojen kuluessa siihen tulee asennettua yhä enemmän ohjelmia (toiset tarkoituksella, toiset vähemmän tarkoituksella). Lopulta tietokone alkaa takkuilla, ja aiemmin nopeista ja tehokkaista toiminnoista tulee verkkaisia. Joskus se ei toimi lainkaan. Pelkästä koneen käynnistämisestä voi tulla hankalaa, kun kovalevyllä vallitsee sekalainen kaaos ja se on täynnä elektronista roskaa. Joskus ainoa keino on formatoida tietokone uudelleen ja aloittaa alusta.

Ihmisetkin voivat samalla tavoin tulla täyteen pelkoja, epäilyksiä ja syyllisyyden taakkaa. Tekemämme virheet (sekä tahalliset että tahattomat) voivat tuntua niin raskailta, että voi olla vaikeata tehdä se, minkä tiedämme olevan oikein.

Kun kyseessä on synti, on olemassa ihmeellinen uudelleenformatoimisen prosessi, jota sanotaan parannukseksi. Se antaa meille mahdollisuuden puhdistaa sisäisen kovalevymme sydäntämme painavasta sekasotkusta. Jeesuksen Kristuksen ihmeellisen ja myötätuntoisen sovituksen avulla evankeliumi osoittaa meille keinon puhdistaa sielumme synnin tahrasta ja tulla jälleen uudeksi, puhtaaksi ja yhtä viattomaksi kuin lapsi.

Mutta joskus muut asiat hidastavat meitä ja estävät meitä etenemästä saaden aikaan hedelmättömiä ajatuksia ja toimintoja, joiden vuoksi meidän on vaikea aloittaa.

Parhaamme esiin tuominen

Tavoitteiden asettaminen kannattaa. Me tiedämme, että meidän taivaallisella Isällämme on tavoitteita, koska Hän on sanonut meille, että Hänen työnsä ja kirkkautensa on ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (Moos. 1:39).

Meidän henkilökohtaiset tavoitteemme voivat tuoda esiin parhaan meissä. Mutta viivyttely on yksi niistä asioista, jotka estävät meitä tekemästä ja pitämästä lupauksia. Joskus viivyttelemme aloittamista ja odotamme oikeaa hetkeä aloittaa – vuoden ensimmäistä päivää, kesän alkua, kun meidät kutsutaan piispaksi tai Apuyhdistyksen johtajaksi, kun lapset aloittavat koulun, kun jäämme eläkkeelle.

Ette tarvitse kutsua aloittaaksenne kulkunne kohti vanhurskaita tavoitteitanne. Teidän ei tarvitse odottaa lupaa tulla sellaiseksi ihmiseksi, joksi teidät on tarkoitettu. Teidän ei tarvitse odottaa kutsua palvella kirkossa.

Voimme joskus hukata vuosia elämästämme odottaessamme, että meidät valittaisiin (ks. OL 121:34–36). Se on kuitenkin väärä lähtökohta. Teidät on jo valittu!

Olen elämäni aikana viettänyt toisinaan unettomia öitä painiskellen ongelmien, huolien ja henkilökohtaisten murheiden kanssa. Olipa yö kuinka synkkä tahansa, minua on aina rohkaissut ajatus: aamulla aurinko nousee.

Jokaisen uuden päivän myötä tulee uusi aamunkoitto – paitsi maapallolle, myös meille. Ja uuden päivän myötä tulee uusi alku – tilaisuus aloittaa alusta.

Entä jos me epäonnistumme?

Joskus se, mikä estää meitä etenemästä, on pelko. Voimme pelätä, että epäonnistumme tai että onnistumme, että kiusaannumme, että menestys muuttaisi meitä tai että se muuttaisi rakkaitamme.

Niinpä me odotamme. Tai annamme periksi.

Toinen muistettava asia, joka liittyy tavoitteiden asettamiseen, on tämä: Melko varmasti me epäonnistumme – ainakin lyhyellä aikavälillä. Mutta lannistumisen sijaan voimme saada siitä voimaa, koska sen ymmärtäminen poistaa meiltä paineita olla täydellisiä juuri nyt. Näin on alusta asti selvää, että ennen pitkää me saatamme epäonnistua. Sen tietäminen heti alkuun poistaa suuren osan epäonnistumisen tuomasta yllätyksestä ja lannistumisesta.

Kun lähestymme tavoitteitamme tällä tavoin, epäonnistumisen ei tarvitse rajoittaa meitä. Muistakaa, että vaikka emme onnistukaan pääsemään lopulliseen, haluttuun päämääräämme heti, olemme silti edistyneet sinne johtavalla matkallamme.

Ja sillä on väliä – paljonkin väliä.

Vaikka emme pääsisikään loppuun asti, pelkkä matkamme jatkaminen tekee meistä parempia kuin olimme ennen.

Paras aika aloittaa on nyt

Vanhassa sananparressa sanotaan: ”Paras aika istuttaa puu on 20 vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt.”

Sanassa nyt on jotakin ihmeellistä ja toiveikasta. Siinä tosiseikassa, että jos teemme päätöksen nyt, voimme alkaa edistyä jo saman tien, on jotakin voimaannuttavaa.

Nyt on paras aika alkaa tulla henkilöksi, jollainen haluamme lopulta olla – ei vain 20 vuoden päästä vaan myös iankaikkisesti.

Tämän sanoman opettaminen

Presidentti Uchtdorf selitti, että kun emme pääsekään tavoitteisiimme, ”voimme saada siitä voimaa. – – Vaikka emme pääsisikään loppuun asti, pelkkä matkamme jatkaminen tekee meistä parempia kuin olimme ennen.” Pyydä perheenjäseniä kertomaan kokemuksista, jolloin he oppivat enemmän itse prosessista kuin lopputuloksesta. Esimerkkejä voivat olla valmistuminen koulusta tai jonkin palkinnon saaminen.

Valokuva iStockphoto/Thinkstock