Uskollinen ja luotettava

Kaikkien Jumalan profeettojen tavoin Joseph Fielding Smith oli ennalta asetettu tulemaan maan päälle Herran jumalallisen aikataulun mukaan (ks. Ap. t. 17:26). Joseph oli Julina Lambson Smithin neljäs lapsi ja ensimmäinen poika. Uskollisen Vanhan testamentin äidin Hannan tavoin (ks. 1. Sam. 1:11) Julina vannoi nöyrässä hengessä, että jos Herra antaisi hänelle pojan, ”hän tekisi kaiken voitavansa auttaakseen tuota poikaa olemaan kunniaksi Herralle ja isälleen”³. Paitsi että Herra vastasi hänen pyyntöönsä, Hän myös ilmoitti Julinalle ennen pojan syntymää, että lapsi saisi jonakin päivänä kutsun palvella yhtenä Hänen erityisistä todistajistaan kahdentoista apostolin koorumissa.⁴

Joseph syntyi 19. heinäkuuta 1876 Joseph F. ja Julina Lambson Smithin perheeseen. Kun Joseph syntyi, hänen isänsä palveli apostolina ja presidentti Brigham Youngin neuvonantajana. Kun Joseph oli yhdeksän kuukauden ikäinen, hänen vanhempansa veivät hänet St. Georgen temppelin vihkimistilaisuuteen Utahissa. Myöhemmin hänellä oli tapana mainita humoristisesti: ”Ensimmäinen tehtäväni kirkossa oli osallistua Brigham Youngin kanssa St. Georgen temppelin vihkimiseen.”⁵

Kun Joseph sai 19-vuotiaana patriarkallisen siunauksensa, innoitettu patriarkka asetti kätensä Josephin pään päälle ja julisti: ”Etuoikeutenasi on elää hyvin vanhaksi, ja Herran tahto on, että sinusta tulee mahtava mies Israelissa. – – Tulet todellakin seisomaan ihmisten keskellä profeettana ja ilmoituksensaajana, sillä Herra on siunannut sinua ja asettanut sinut tähän virkaan.”⁶

Joseph Fielding Smithin mielestä ”perhe on tärkein organisaatio ajassa ja iankaikkisuudessa”⁷. Hän varttui perheessä, jossa vallitsi rakkaus, usko, korkeat moraaliset mittapuut ja ahkeran työn moraali. Hän pyrki johdonmukaisesti toteuttamaan samoja periaatteita omassa perheessään. (Ks. luvut 4, 15 ja 16 julkaisusta Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Fielding Smith.)

Joseph solmi avioliiton Louie Emily Shurtliffin kanssa Suolajärven temppelissä vuonna 1898. Vuotta myöhemmin hänet kutsuttiin lähetystyöhön Englantiin kahdeksi vuodeksi. Hänen vaimonsa tuki häntä uskollisesti. Hänen paluunsa jälkeen he kaksi jatkoivat elämäänsä yhdessä, ja heitä siunattiin kahden tyttären syntymällä. Valitettavasti Louien vaikea kolmas raskaus päättyi kuolemaan.

Murheellisena Joseph rukoili: ”Rukoilen Sinua, että auttaisit minua elämään niin, että olisin kelvollinen kohtaamaan hänet iankaikkisessa kirkkaudessa, olemaan jälleen yhdessä hänen kanssaan, koskaan enää eroamatta. – – Auta minua kasvattamaan kallisarvoiset lapsoseni niin, että he pysyisivät puhtaina ja tahrattomina koko elämänsä ajan.”⁸

Isänsä kannustamana kahden lapsen sureva isä etsi rukoillen vaimoa ja äitiä kahdelle pienelle lapselleen. Hänen vanhurskas toiveensa sai siunauksen, kun Ethel Georgina Reynolds tuli hänen elämäänsä. Heidät vihittiin Suolajärven temppelissä marraskuussa vuonna 1908. Tuosta ihmeellisestä naisesta tuli äiti Josephin kahdelle ensimmäiselle tyttärelle. Myöhemmin hän vielä synnytti yhdeksän lasta.

Kerran kun apostoli oli matkalla vaarnakonferenssiin, hänen vaimonsa taakka painoi raskaasti hänen mieltään. Hän kirjoitti vaimolleen kirjeen, jossa hän sanoi: ”Ajattelen sinua ja toivon, että voisin olla kanssasi koko ajan tulevina viikkoina, jotta voisin omalta osaltani huolehtia sinusta. Näin ollen autan sinua niin paljon kuin voin, ja toivon, että pystyt tuntemaan vaikutukseni. Sano lapsille, että heidän tulee olla kilttejä sinulle ja toisilleen.”⁹ Hän kertoi sitten vaimolleen sydämensä syvistä tunteista runon muodossa. Siitä tuli myöhemmin yksi kirkkomme lauluista – ”Onko vaikea ties?” (72.)

Valitettavasti Ethel kuoli vuonna 1937. Hänen kuollessaan kotona oli viisi naimatonta lasta. Vanhin Smith tunsi innoitusta löytää uuden vaimon ja kumppanin. Vuonna 1938 hän solmi avioliiton Jessie Evans Smithin kanssa Suolajärven temppelissä.

Heidät hyvin tuntenut henkilö kirjoitti: ”Huolimatta 26 vuoden ikäerosta sekä temperamentin, taustan ja koulutuksen erilaisuudesta Joseph Fielding ja Jessie Evans Smith sopivat huomattavan hyvin yhteen. – – Se, mikä loi sillan näiden kahden erilaisen persoonallisuuden leveän kuilun yli, oli aito rakkaus ja kunnioitus, jota he tunsivat toisiaan kohtaan.”¹⁰ (Ks. oppikirjan sivut 6–23.)

Joseph Fielding Smith tunnettiin kirkossa pyhien kirjoitusten ja evankeliumin tuntijana. Hänellä oli jo lapsena sammumaton halu etsiä ”oppia vieläpä tutkimalla sekä uskon kautta” (OL 88:118). Hän oli lukenut Mormonin kirjan kahdesti ennen 10 vuoden ikää. Kun hänen ystävänsä kaipasivat häntä, he löysivät hänet usein heinäladosta lukemasta pyhiä kirjoituksia.¹¹

Hän kertoi seurakunnalle joitakin vuosia myöhemmin: ”Siitä lähtien kun opin lukemaan, olen saanut suurempaa tyydytystä tutkimalla pyhiä kirjoituksia – – kuin mistään muusta koko maailmassa.”¹² (Ks. luvut 10 ja 18.)

Kerran presidentti Heber J. Grant (1856–1945) ylisti presidentti Smithin oppineisuutta sanomalla: ”Pidän sinua parhaana pyhien kirjoitusten tuntijana johtavien auktoriteettiemme joukossa kirkossa.”¹³

Hänen tiedonjanonsa ei tarkoita sitä, etteikö hän olisi poikana tai aikuisenakaan osallistunut urheiluun ja peleihin. Hän piti kovasti baseballin pelaamisesta ja niistä monista peleistä, joita maaseudun nuoret pelasivat. Aikuisena hänestä tuli innokas käsipallon pelaaja, ja hän kävi säännöllisesti lastensa urheilutapahtumissa. Hän osallistui urheilulajeihin myös sukukokouksissa. Muistelen lämmöllä softball-peliä, jossa isoisäni löi laakalyönnin, joka osui kentän vasemmalla laidalla valokuvia ottaneen sedän kameraan.

Jo ennen kuin Joseph Fielding Smith kutsuttiin apostoliksi, hänet tunnettiin uskon puolustajana. Sen tähden jotkut luulivat toisinaan häntä ankaraksi mieheksi. Vaikka hän oli hellittämätön halussaan olla uskollinen liitoilleen ja kannustaa kaikkia ottamaan vastaan Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin, hänessä oli sävyisämpikin puoli, jonka hänen perheensä ja tuttavansa helposti huomasivat. Presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985) on sanonut: ”Olemme sanoneet monta kertaa, että koska kahdestatoista apostolista tulee Israelin tuomareita, niin kuka tahansa meistä olisi onnellinen päätyessään hänen käsiinsä, sillä hänen tuomionsa olisi hyväntahtoinen, armollinen, oikeudenmukainen ja pyhä.”¹⁴

Presidentti Smith näytti esimerkkiä sellaisesta hyväntahtoisuudesta kokouksessa, jossa käsiteltiin onnettomuutta, jossa oli osallisena kirkon omistama auto. Vahingon oli aiheuttanut vanhempi mieshenkilö, joka oli kuljettanut vihanneksia kuorma-autolla, jota ei ollut vakuutettu. Keskustelun jälkeen suositeltiin, että kirkko veisi asian oikeuteen. Mutta presidentti Smith sanoi: ”Kyllä, voisimme tehdä sen. Ja jos kovasti painostamme, voisimme jopa onnistua ottamaan kuorma-auton pois tuolta köyhältä mieheltä. Kuinka hän sen jälkeen saisi elantonsa?” Komitea pyörsi suosituksensa ja antoi asian olla.¹⁵

Sain kokea muiden ihmisten rakkauden häntä kohtaan, kun käännyin presidentti Harold B. Leen (1899–1973) puoleen Suolajärven hautausmaalla heti presidentti Smithin haudan pyhittämisen jälkeen. Sanoin hänelle: ”Presidentti Lee, haluan perheen puolesta kiittää sinua ystävällisyydestä, jota olet osoittanut isoisääni kohtaan.” Vastatessaan hän katsoi minua silmiin ja sanoi hellästi: ”Rakastin sitä miestä!”

Presidentti Smithin palvelutyötä leimasi kuuliaisuus pyhissä kirjoituksissa esitetylle käskylle saarnata parannusta (ks. esim. OL 6:9; 11:9). Hän sanoi: ”Tehtäväni on ollut, koska Herran henki on mielestäni niin tähdentänyt, sanoa ihmisille matkoillani Siionin vaarnoihin, että nyt on parannuksen päivä, ja kehottaa myöhempien aikojen pyhiä muistamaan liittonsa – – vaatimalla heitä olemaan uskollisia ja luotettavia kaikissa asioissa.”¹⁶ (Ks. luku 5.)

Koko lähes 96 vuotta kestäneen elämänsä ajan presidentti Smith rukoili, että hän pysyisi uskollisena ja luotettavana ja kestäisi loppuun asti. Presidentti Boyd K. Packer, nykyinen kahdentoista apostolin koorumin presidentti, on itse asiassa huomauttanut: ”Silloinkin kun hän oli jo yli yhdeksänkymmenen, hän rukoili, että hän voisi ’pitää liittonsa ja velvoituksensa ja kestää loppuun asti’.”¹⁷

Presidentti Smithille ”uskollinen ja luotettava” oli enemmän kuin usein lausuttu fraasi. Se oli harras ilmaus hänen toiveestaan kaikkia ihmisiä kohtaan – liitot tehneitä kirkon jäseniä ja tosiaan kaikkia taivaallisen Isämme lapsia kohtaan. Presidentti Smith pyysi hartaasti: ”Meidän tulee ennen kaikkea puoltaa – – Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan. Olkaamme aina uskollisia ja luotettavia, halukkaita pitämään Herran käskyt ja kunnioittamaan Häntä ja muistamaan Hänen kanssaan tekemämme liitot. Tämä on rukoukseni koko Israelin puolesta.”¹⁸ (Ks. luvut 19–22.)

Kun tutkit rukoillen presidentti Smithin innoitettuja opetuksia, todistuksesi vahvistuu ja sinua siunataan suuremmalla ymmärryksellä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin puhtaista ja yksinkertaisista totuuksista. Tämä oppikurssi lisää haluasi elää uskollisena ja luotettavana.