Heikkous ei ole syntiä

Wendy Ulrich

Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.

Tulosta Jaa

    Vajavuudet ja riittämättömyyden tunteet eivät ole syntiä eivätkä estä meitä olemasta puhtaita ja kelvollisia, jotta Henki voi olla kanssamme.

    ”Olenko todella kelvollinen astumaan Jumalan huoneeseen? Kuinka voin olla, jos en ole täydellinen?”

    ”Voiko Jumala todella tehdä heikkoudestani vahvuuden? Olen paastonnut ja rukoillut päiväkausia päästäkseni eroon tästä ongelmasta, mutta mikään ei tunnu muuttuvan.”

    ”Lähetyskentällä elin evankeliumin mukaan johdonmukaisemmin kuin minään muuna aikana elämässäni, mutten ole koskaan ollut niin tietoinen vajavuuksistani kuin silloin. Miksi silloin, kun olin niin kunnollinen, tunsin toisinaan olevani niin huono?”

    Kun pohdimme sellaisia kysymyksiä, on äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että vaikka synti johdattaa meidät väistämättä pois Jumalan luota, heikkous, odottamatonta kylläkin, voi johdattaa meidät lähemmäksi Häntä.

    Valokuva iStock/Thinkstock

    Synnin ja heikkouden välisen eron tunnistaminen

    Pidämme yleensä syntiä ja heikkoutta pelkästään erikokoisina mustina läikkinä sielumme kudoksessa, eriasteisina rikkomuksina. Pyhissä kirjoituksissa viitataan kuitenkin siihen, että synti ja heikkoudet ovat pohjimmiltaan eri asia. Ne vaativat erilaiset parannuskeinot, ja ne voivat johtaa eri lopputuloksiin.

    Useimmat meistä tuntevat synnin paremmin kuin haluaisivat myöntää, mutta kerrataanpa asiaa: Syntiä on päätös rikkoa Jumalan käskyjä tai kapinoida sisimmässämme olevaa Kristuksen valoa vastaan. Syntiä on päätös luottaa Saatanaan Jumalan sijaan, mikä asettaa meidät vastatusten Isämme kanssa. Meistä poiketen Jeesus Kristus oli täysin vailla syntiä, ja Hän kykeni sovittamaan meidän syntimme. Kun teemme vilpittömän parannuksen – johon kuuluu mielemme, sydämemme ja käytöksemme muuttuminen, asiaankuuluvat anteeksipyynnöt tai tunnustamiset, vahingon korvaaminen, mikäli mahdollista, sekä se, ettemme enää toista synnillistä tekoamme – voimme saada osaksemme Jeesuksen Kristuksen sovituksen, saada anteeksi Jumalalta ja tulla jälleen puhtaiksi.

    Puhtaaksi tuleminen on välttämätöntä, koska mikään epäpuhdas ei voi olla Jumalan edessä. Mutta jos ainoa tavoitteemme olisi vain olla yhtä viaton kuin lähtiessämme Jumalan luota, meidän kaikkien olisi parasta pelkästään maata mukavasti kehdossa koko elämämme ajan. Sen sijaan tulimme maan päälle oppiaksemme kokemuksen kautta erottamaan hyvän pahasta, kasvamaan viisaudessa ja taidoissa, elämään meille tärkeiden arvojen mukaan ja hankkimaan jumalallisia ominaisuuksia – mistä kehityksestä jäisimme paitsi, jos vain makaisimme kehdon turvallisessa huomassa.

    Inhimillisellä heikkoudella on tärkeä osa näissä kuolevaisuuden keskeisissä tarkoituksissa. Kun Moroni huolestui siitä, että hänen vajavuutensa kirjoittamisessa saisi pakanat pilkkaamaan pyhiä asioita, Herra tyynnytteli häntä seuraavin sanoin:

    ”Ja jos ihmiset tulevat minun luokseni, minä näytän heille heidän heikkoutensa. Minä annan ihmisille heikkoutta, jotta he olisivat nöyriä, ja minun armoni riittää kaikille ihmisille, jotka nöyrtyvät minun edessäni; sillä jos he nöyrtyvät minun edessäni ja uskovat minuun, niin minä teen sen, mikä on heikkoa, heissä vahvaksi.” (Et. 12:27; ks. myös 1. Kor. 15:42–44; 2. Kor. 12:7–10; 2. Nefi 3:21; ja MK Jaak. 4:7.)

    Tällä tutulla pyhien kirjoitusten kohdalla on syvällinen merkitys, ja se kehottaa meitä erottamaan toisistaan synnin (johon Saatana kannustaa) ja heikkouden (jota kuvaillaan tässä Jumalan ”antamaksi” tilaksi).

    Voisimme määritellä heikkouden viisautemme, voimamme ja pyhyytemme inhimillisiksi rajoituksiksi. Kuolevaisina me synnymme avuttomina ja toisista riippuvaisina, ja meillä on erilaisia fyysisiä vikoja ja alttiuksia. Meitä kasvattavat ja meitä ympäröivät toiset heikot kuolevaiset, ja heidän opetuksensa, esimerkkinsä ja se, kuinka he meitä kohtelevat, on puutteellista ja joskus haitallistakin. Heikossa, kuolevaisessa tilassamme me koemme fyysisiä ja henkisiä sairauksia, nälkää ja väsymystä. Me koemme inhimillisiä tunteita kuten vihaa, surua ja pelkoa. Meiltä puuttuu viisautta, taitoja, kestävyyttä ja voimaa. Ja me olemme alttiina monenlaisille kiusauksille.

    Vaikka Jeesus Kristus oli vailla syntiä, Hän sai täysin kokea kuolevaisuuden heikkoudet kuten mekin (ks. 2. Kor. 13:4). Hän syntyi avuttomana pienokaisena kuolevaiseen ruumiiseen ja kasvoi epätäydellisten ihmisten hoivissa. Hänen täytyi oppia kävelemään, puhumaan, tekemään työtä ja tulemaan toimeen toisten kanssa. Hänellä oli nälkä ja Hän oli väsynyt, Hän koki inhimillisiä tunteita ja pystyi kokemaan sairautta, kärsimään, vuotamaan verta ja kuolemaan. ”Häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin.” Hän alistui kuolevaisuuteen, jotta Hän kykenisi ymmärtämään vajavuuksiamme ja auttamaan meitä meidän vaivoissamme ja heikkouksissamme. (Hepr. 4:15; ks. myös Alma 7:11–12.)

    Me emme voi yksinkertaisesti tehdä parannusta heikkoudestamme – eikä heikkous itsessään tee meistä epäpuhtaita. Me emme voi kasvaa hengellisesti, ellemme hylkää syntiä, mutta emme myöskään kasva hengellisesti, ellemme hyväksy omaa inhimillisen heikkouden tilaamme, suhtaudu siihen nöyrästi ja uskoen ja opi luottamaan Jumalaan heikkoudessamme. Kun Moroni oli huolissaan kirjoittamisensa heikkoudesta, Jumala ei käskenyt häntä tekemään parannusta. Sen sijaan Herra opetti häntä olemaan nöyrä ja uskomaan Kristukseen. Kun olemme sävyisiä ja uskollisia, Jumala tarjoaa armoa – ei anteeksiantoa – parannuskeinona heikkouteen. Pyhien kirjoitusten opas määrittelee armon jumalalliseksi avuksi tai voimaksi, jota ihminen tarvitsee oman heikkoutensa tähden (ks. PKO, ”Armo”) – se on jumalallinen parannuskeino, jonka avulla Hän voi tehdä ”sen, mikä on heikkoa, – – vahvaksi”.

    Nöyryyden ja uskon osoittaminen

    Parannuksenteon olennaiset osat opetetaan meille kirkossa jo varhain, mutta kuinka me oikein edistämme nöyryyttä ja uskoa? Harkitse seuraavaa:

    • Pohdi ja rukoile. Koska olemme heikkoja, emme kenties aina huomaa, olemmeko tekemisissä synnin (joka vaatii välitöntä ja kaikenkattavaa mielen, sydämen ja käytöksen muutosta) vai heikkouden kanssa (joka vaatii nöyrää, kestävää ponnistelua, oppimista ja kehittymistä). Näihin asioihin suhtautuminen voi riippua kasvatuksestamme ja kypsyydestämme. Yksittäinen teko voi myös sisältää osia sekä synnistä että heikkoudesta. Se, että sanoo jonkin synnin olevan vain heikkoutta, johtaa parannuksenteon sijaan selittelyihin. Se, että sanoo jotakin heikkoutta synniksi, voi johtaa häpeäntunteeseen, syyllisyyteen, epätoivoon ja Jumalan lupauksista luopumiseen. Pohdiskeleminen ja rukoileminen auttavat meitä huomaamaan niiden välisen eron.

    • Pane asiat tärkeysjärjestykseen. Koska olemme heikkoja, emme voi tehdä kaikkia tarvittavia muutoksia heti. Kun pyrimme voittamaan inhimillisiä heikkouksiamme nöyrästi ja uskollisesti vähän kerrallaan, voimme vähitellen hälventää tietämättömyyttä, tehdä hyvistä tavoista jokapäiväisiä, lisätä fyysistä ja henkistä hyvinvointiamme ja kestävyyttämme ja vahvistaa uskoamme Herraan. Jumala voi auttaa meitä tietämään, mistä aloittaa.

    • Suunnittele. Koska olemme heikkoja, vahvemmaksi tuleminen vaatii muutakin kuin vanhurskaan toiveen ja paljon itsekuria. Meidän täytyy myös suunnitella, oppia virheistä, kehittää tehokkaampia menetelmiä, muokata suunnitelmiamme ja yrittää uudelleen. Me tarvitsemme apua pyhistä kirjoituksista, sopivista kirjoista ja muilta ihmisiltä. Me aloitamme pienestä, iloitsemme edistymisestä ja otamme riskejä (vaikka ne saavatkin meidät tuntemaan itsemme haavoittuviksi ja heikoiksi). Me tarvitsemme tukea hyvien päätösten tekemiseen silloinkin kun olemme väsyneitä tai lannistuneita, sekä suunnitelmia päästäksemme takaisin oikealle tielle, kun olemme langenneet.

    • Ole kärsivällinen. Koska olemme heikkoja, muuttuminen voi viedä aikaa. Emme voi noin vain hylätä heikkouksiamme kuten hylkäämme syntimme. Nöyrät opetuslapset tekevät auliisti sen, mitä heiltä vaaditaan, oppivat sitkeyttä, yrittävät jatkuvasti eivätkä luovuta. Nöyryys auttaa meitä suhtautumaan kärsivällisesti itseemme sekä muihin, jotka myös ovat heikkoja. Kärsivällisyys on osoitus siitä, että uskomme Herraan, olemme kiitollisia Hänen luottamuksestaan meitä kohtaan ja luotamme Hänen lupauksiinsa.

    Silloinkin kun teemme vilpittömän parannuksen synneistämme, saamme anteeksi ja tulemme jälleen puhtaiksi, me pysymme heikkoina. Olemme silti alttiina sairauksille, tunteille, tietämättömyydelle, erilaisille taipumuksille, väsymykselle ja kiusaukselle. Vajavuudet ja riittämättömyyden tunteet eivät kuitenkaan ole syntiä eivätkä estä meitä olemasta puhtaita ja kelvollisia, jotta Henki voi olla kanssamme.

    Heikkoudesta vahvuudeksi

    Valokuva iStock/Thinkstock

    Vaikka Saatana on innokas käyttämään heikkouksiamme houkutellakseen meitä syntiin, Jumala voi käyttää inhimillisiä heikkouksia opettaakseen, vahvistaakseen ja siunatakseen meitä. Vastoin mahdollisia odotuksiamme tai toiveitamme Jumala ei kuitenkaan aina tee sitä, mikä meissä on heikkoa, vahvaksi poistamalla meidän heikkoutemme. Kun apostoli Paavali rukoili toistuvasti Jumalaa poistamaan ”pistävän piikin”, jolla Saatana kuritti häntä, Jumala sanoi Paavalille: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (2. Kor. 12:7, 9.)

    On olemassa monia tapoja, joilla Herra tekee vahvaksi sen, mikä on heikkoa. Vaikka Hän saattaakin poistaa heikkouden toivomallamme näyttävällä parannuskeinolla, se on oman kokemukseni mukaan jokseenkin harvinaista. En esimerkiksi näe mitään todisteita siitä, että Jumala olisi poistanut Moronin heikkoudet kirjoittamisessa luvussa Et. 12 olevan hyvin tunnetun jakeen jälkeen. Jumala voi myös tehdä vahvaksi sen, mikä on heikkoa, auttamalla meitä toimimaan heikkoudestamme huolimatta, suhtautumaan heikkouksiimme sopivalla huumorintajulla tai pitämään niitä oikeissa mittasuhteissa ja kehittymään niissä vähitellen ajan myötä. Usein vahvuudet ja heikkoudet ovat myös läheisessä yhteydessä toisiinsa (kuten sinnikkyys vahvuutena ja härkäpäisyys heikkoutena), ja voimme oppia arvostamaan vahvuutta ja hillitsemään sen mukana tulevaa heikkoutta.

    On toinenkin, vielä voimallisempi tapa, jolla Jumala tekee heikkouksistamme vahvuuksia. Herra sanoo Moronille kohdassa Et. 12:37: ”Koska sinä olet nähnyt heikkoutesi, sinusta tehdään vahva, jopa niin että voit istua sille sijalle, jonka minä olen valmistanut Isäni huoneisiin.”

    Tässä Jumala ei tarjoudu muuttamaan Moronin heikkoutta, vaan muuttamaan Moronia itseään. Pyrkimällä voittamaan inhimillisen heikkoutensa haasteen Moroni voi – kuten mekin voimme – oppia kristillistä rakkautta, myötätuntoa, sävyisyyttä, kärsivällisyyttä, rohkeutta, pitkämielisyyttä, viisautta, kestävyyttä, anteeksiantoa, sitkeyttä, kiitollisuutta, luovuutta ja monia muita hyveitä, jotka tekevät meistä enemmän taivaallisen Isämme kaltaisia. Ne ovat juuri niitä ominaisuuksia, joita tulimme maan päälle hiomaan – Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia, jotka valmistavat meitä taivaan kartanoihin.

    Jumalan rakkaus, viisaus ja lunastava voima eivät näy missään niin selvänä kuin Hänen kyvyssään kääntää meidän kamppailumme inhimillisten heikkouksien kanssa mittaamattoman arvokkaiksi jumalallisiksi hyveiksi ja vahvuuksiksi, jotka tekevät meistä enemmän Hänen kaltaisiaan.