Hänen lupauksensa: aina
Robyn Casper, Utah, USA
Kuvitus Bradley H. Clark
Kun istuin sakramenttikokouksessa ja pohdin leivän siunaamisrukousta, mielessäni toistuivat sanat: ”Jotta hänen Henkensä olisi aina heidän kanssansa” (Moroni 4:3; OL 20:77).
”Aina”, siinä sanottiin – ei ainoastaan tiettyinä aikoina. Miksi sitten mieheni ja minä emme olleet joitakin kuukausia aiemmin saaneet innoitusta siihen, kuinka olisimme voineet varjella 11-vuotiasta poikaamme polkupyörän ja auton yhteentörmäykseltä, jossa hän sai surmansa? Miksi taivaallinen Isä ei huolehtisi meistä ja varoittaisi meitä ”aina”?
Minulle oli opetettu Alkeisyhdistyksessä, että Pyhä Henki suojelee meitä, ja olin uskonut siihen. Hän käyttää hiljaista, vienoa ääntä suojellakseen ja opastaakseen meitä ja varoittaakseen meitä vaarasta. Tämä ajatus oli ollut mielessäni siitä asti kun Ben oli kuollut. Kaipasin häntä kovasti, ja sydämeni pakahtui halusta ymmärtää tapahtunutta ja tuntea rauhaa.
Missä minun varoittava ääneni oli? Missä Pyhä Henki oli? Minusta tuntui, että yritimme parhaamme mukaan olla vanhurskaita. Me maksoimme kymmenykset, kävimme kirkon kokouksissa ja palvelimme aina pyydettäessä. Olimme kaukana täydellisyydestä, mutta pidimme perheiltoja ja tutkimme yhdessä pyhiä kirjoituksia. Me yritimme.
Noihin aikoihin istuin Apuyhdistyksen luokassa, kun opettaja kertoi meille eräästä lähisukulaisestaan. Seisoessaan liikennevaloissa tuo sukulaisnainen oli saanut selvän innoituksen pysyä paikoillaan, kun valo vaihtui vihreäksi. Hän noudatti innoitusta, ja miltei samassa suuri kuorma-auto syöksyi risteyksen läpi päin punaisia valoja. Jos hän ei olisi kuullut ja totellut sitä ääntä, hän olisi lapsineen voinut loukkaantua tai jopa kuolla.
Tämä kertomus vaikutti minuun syvästi, mutta kun istuin paikallani kyynelsilmin ja valmistauduin poistumaan huoneesta, päälleni laskeutui suuri lohdutuksen tunne. Tunsin rauhaa ymmärtäessäni, että Pyhä Henki oli todellakin ollut kanssani. Minun tapauksessani Pyhä Henki ei ollut tullut varoittavana äänenä vaan lohduttajana.
Benin onnettomuudesta lähtien olin tuntenut omat voimani ylittävää voimaa, ja taivaallisen Isäni rakkaus oli lohduttanut minua. Toisinaan en ymmärtänyt, miksi joitakin asioita tapahtuu, mutta en koskaan epäillyt Hänen rakkauttaan.
Uskon siihen, että Jumala ymmärtää kaiken eikä koskaan jätä minua vaille lohdutusta. Pyhällä Hengellä on elämässämme monta tehtävää. Hän voi suojella meitä, mutta Hän myös opastaa meitä, lohduttaa meitä, opettaa meitä ja antaa ymmärrystä ja muita siunauksia.
Opin, että taivaallinen Isä todella pitää lupauksensa. Hän oli ollut kanssani ”aina”.