Sakramentti – sielun uudistuminen

Joukko nuoria naisia kysyi minulta kerran: ”Mitä toivot, että olisit tiennyt, kun olit meidän ikäisemme?” Jos minun pitäisi vastata tuohon kysymykseen nyt, sisällyttäisin siihen tämän ajatuksen: ”Toivon, että kun olin teidän ikäisenne, olisin ymmärtänyt sakramentin merkityksen paremmin kuin ymmärsin silloin. Toivon, että olisin ymmärtänyt sakramentin siten kuin vanhin Jeffrey R. Holland on sitä kuvaillut. Hän on sanonut: ’Yksi sakramenttitoimitukseen olennaisesti sisältyvistä kutsuista on, että se olisi todella hengellinen kokemus, pyhä yhteys, sielun uudistuminen.’¹”

Kuinka sakramentti voi olla todella hengellinen kokemus, pyhä yhteys, sielun uudistuminen joka viikko?

Sakramentista tulee hengellisesti vahvistava kokemus, kun me kuuntelemme sakramenttirukouksia ja sitoudumme uudelleen pitämään liittomme. Jotta niin tapahtuisi, meidän täytyy olla halukkaita ottamaan päällemme Jeesuksen Kristuksen nimi.² Puhuessaan tästä lupauksesta presidentti Henry B. Eyring opetti: ”Se tarkoittaa sitä, että meidän on nähtävä itsemme Hänen ominaan. Me asetamme Hänet ensimmäiselle sijalle elämässämme. Me haluamme sitä, mitä Hän haluaa, ennemmin kuin sitä, mitä itse haluamme tai mitä maailma opettaa meidät haluamaan.”³

Kun nautimme sakramentin, lupaamme myös muistaa aina Jeesuksen Kristuksen⁴. Ristiinnaulitsemistaan edeltävänä iltana Kristus kokosi apostolinsa ympärilleen ja asetti sakramentin. Hän mursi leivän, siunasi sen ja sanoi: ”Ottakaa, syökää; tämä on minun ruumiini muistoksi, jonka minä annan teidän lunastukseksenne.”⁵ Seuraavaksi Hän otti viinimaljan, kiitti, antoi apostoleidensa juoda siitä ja sanoi: ”Tämä on minun – – vereni muistoksi, joka vuodatetaan kaikkien niiden puolesta, jotka uskovat minun nimeeni.”⁶

Hän toisti nefiläisten keskuudessa ja jälleen myöhempinä aikoina kirkkonsa palautuksen yhteydessä, että meidän tulee nauttia sakramentti Hänen muistokseen.⁷

Kun nautimme sakramentin, me todistamme Jumalalle, että me muistamme Hänen Poikansa aina, emme vain lyhyen sakramenttitoimituksen aikana. Se tarkoittaa sitä, että me turvaudumme jatkuvasti Vapahtajan esimerkkiin ja opetuksiin, joiden annamme ohjata ajatuksiamme, valintojamme ja tekojamme.⁸

Sakramenttirukous muistuttaa meitä myös siitä, että meidän täytyy pitää Hänen käskynsä.⁹

Jeesus on sanonut: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.”¹⁰ Sakramentti antaa meille tilaisuuden itsetutkiskeluun ja tilaisuuden suunnata sydämemme ja tahtomme Jumalan puoleen. Kuuliaisuus käskyille tuo elämäämme evankeliumin voiman sekä suurempaa rauhaa ja hengellisyyttä.

Sakramentti tarjoaa tuokion todella hengelliseen kokemukseen, kun pohdimme Vapahtajan lunastavaa ja kaiken mahdollistavaa voimaa Hänen sovituksensa kautta. Eräs Nuorten Naisten johtohenkilö oppi äskettäin, millaista voimaa saamme, kun pyrimme nauttimaan sakramentin pohdiskellen. Tehdessään työtä suorittaakseen erään Edistyminen-ohjelman vaatimuksen hän asetti tavoitteen keskittyä sakramenttilaulujen ja -rukousten sanoihin.

Joka viikko sakramentin aikana hän arvioi itseään. Hän muisteli tekemiään virheitä ja sitoutui toimimaan paremmin tulevalla viikolla. Hän oli kiitollinen siitä, että hän kykeni korjaamaan tilanteen ja tulemaan puhdistetuksi. Muistellessaan kokemusta hän sanoi: ”Toimin sovituksen parannusta koskevan osuuden mukaan.”

Eräänä sunnuntaina arvioituaan itseään hän alkoi tuntea olonsa alakuloiseksi ja pessimistiseksi. Hän huomasi tekevänsä samoja virheitä yhä uudelleen viikosta toiseen. Mutta sitten hän sai selkeän vaikutelman, että hän laiminlöi erästä sovituksen suurta osaa – Kristuksen kaiken mahdollistavaa voimaa. Hän oli unohtanut kaikki ne kerrat, jolloin Vapahtaja auttoi häntä olemaan sellainen kuin hänen tuli olla ja palvelemaan paremmin kuin hänen omat kykynsä edellyttivät.

Tämä mielessään hän mietti uudelleen edellistä viikkoa. Hän sanoi: ”Ilon tunne tunkeutui alakuloisuuteni läpi, kun huomasin, että Hän oli antanut minulle monia tilaisuuksia ja kykyjä. Panin kiitollisena merkille kyvyn, joka minulla oli ymmärtää lapseni tarve, kun se ei ollut ilmeinen. Huomasin, että sinä päivänä, kun minusta tuntui, etten saisi mahdutettua siihen enää yhtään enempää, kykenin sanoillani vahvistamaan ystävää. Olin osoittanut kärsivällisyyttä tilanteessa, joka yleensä sai minussa aikaan päinvastaisen reaktion.”

Hän sanoi lopuksi: ”Kun kiitin Jumalaa Vapahtajan kaiken mahdollistavasta voimasta elämässäni, tunsin suhtautuvani hyvin paljon myönteisemmin siihen parannusprosessiin, jota kävin läpi, ja odotin tulevaa viikkoa uudistuneen toivon turvin.”

Vanhin Melvin J. Ballard on opettanut, kuinka sakramentti voi olla parantava ja puhdistava kokemus. Hän on sanonut:

”Kukapa meidän keskuudessamme ei haavoittaisi henkeään sanoin, ajatuksin tai teoin lepopäivästä lepopäivään? Me teemme sellaista, mistä olemme pahoillamme, ja haluamme saada anteeksi. – – Menetelmä anteeksiannon saamiseksi on – – tehdä parannus synneistämme, mennä niiden luo, joita vastaan olemme tehneet syntiä tai rikkoneet, ja saada heidän anteeksiantonsa, ja sitten palata sakramenttipöydän ääreen, missä – jos olemme vilpittömästi tehneet parannuksen ja saattaneet itsemme oikeaan mielentilaan – saamme anteeksi ja sielumme kokee hengellisen parantumisen. – –

Minä olen todistajana siitä”, vanhin Ballard sanoi, ”että sakramenttitoimituksessa on läsnä henki, joka lämmittää sielun päästä varpaisiin; tunnette hengen haavojen parantuvan ja taakan poistuvan. Sielu, joka on kelvollinen ja todella halukas nauttimaan tätä hengellistä ruokaa, saa lohtua ja onnea.”¹¹

Haavoitettu sielumme voi parantua ja uudistua sekä sen vuoksi, että leipä ja vesi muistuttavat meitä Vapahtajan ruumiin ja veren uhrista, että myös sen vuoksi, että nuo vertauskuvat muistuttavat meitä myös siitä, että Hän on aina oleva meille ”elämän leip䔹² ja ”elävää vett䔹³.

Annettuaan sakramentin nefiläisille Jeesus sanoi:

”Se, joka syö tätä leipää, syö minun ruumistani sielullensa, ja se, joka juo tätä viiniä, juo minun vertani sielullensa; eikä hänen sielullaan ole koskaan nälkä eikä jano, vaan se on kylläinen.

Nyt, kun koko väkijoukko oli syönyt ja juonut, katso, se täyttyi Hengellä.”¹⁴

Näillä sanoilla Kristus opettaa meille, että Henki parantaa ja uudistaa sielumme. Sakramentissa luvattu siunaus on, että Hänen Henkensä on aina oleva meidän kanssamme.¹⁵

Kun minä nautin sakramentin, kuvittelen toisinaan mielessäni maalauksen, joka kuvaa ylösnoussutta Vapahtajaa käsivarret ojennettuina, aivan kuin Hän olisi valmis ottamaan meidät rakastavaan syleilyynsä. Rakastan tuota maalausta. Kun ajattelen sitä sakramenttitoimituksen aikana, sieluni ylentyy, aivan kuin voisin melkein kuulla Vapahtajan sanat: ”Katso, minun armon käsivarteni on ojennettuna teitä kohti, ja jokaisen, joka tulee, minä otan vastaan; ja siunattuja ovat ne, jotka tulevat minun luokseni.”¹⁶

Aaronin pappeuden haltijat edustavat Vapahtajaa, kun he valmistavat, siunaavat ja jakavat sakramentin. Kun pappeudenhaltija ojentaa kätensä tarjotakseen meille pyhät vertauskuvat, on aivan kuin Vapahtaja itse ojentaisi armon käsivartensa kutsuen meitä kutakin nauttimaan niistä rakkauden kallisarvoisista lahjoista, jotka Hänen suuri sovitusuhrinsa on tehnyt mahdolliseksi – parannuksen, anteeksiannon, lohdun ja toivon lahjoista.¹⁷

Mitä enemmän pohdimme sakramentin merkitystä, sitä pyhempi ja merkityksellisempi siitä tulee meille. Näin eräs 96-vuotias isä ilmaisi asian, kun hänen poikansa kysyi: ”Isä, miksi käyt kirkossa? Et näe, et kuule, ja sinun on vaikea liikkua. Miksi menet kirkkoon?” Isä vastasi: ”Sakramentin vuoksi. Menen nauttimaan sakramentin.”

Menköön jokainen meistä sakramenttikokoukseen valmistautuneena todella hengelliseen kokemukseen, pyhään yhteyteen, sielun uudistumiseen.¹⁸

Minä tiedän, että taivaallinen Isämme ja Vapahtajamme elävät. Minä olen kiitollinen mahdollisuudesta, jonka sakramentti suo, tuntea Heidän rakkautensa ja päästä osalliseksi Hengestä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.