Yleiskonferenssi
Jälkeläistenne tähden
Lokakuun 2023 yleiskonferenssi


Jälkeläistenne tähden

Älkää olko heikko lenkki tässä kauniissa uskon ketjussa, jonka aloititte tai saitte perintönä. Olkaa vahva lenkki.

Muutama vuosi sitten palvellessani Etelä-Amerikan luoteisella vyöhykkeellä ja asuessani Perussa sain hienon kokemuksen, josta haluaisin kertoa teille.

Se tapahtui, kun olin palaamassa kotiin tehtävien täyttämän kiireisen viikonlopun jälkeen. Kun olin vihdoin päässyt läpi lentokentän maahantulotarkastuksesta, minua odotti ystävällinen taksinkuljettaja tavallisesti käyttämästämme taksipalvelusta. Hän vei minut autolleen, ja istahdin takapenkille valmiina rentoutumaan ja nauttimaan rauhallisesta kotimatkasta. Ajettuaan muutaman korttelin kuljettaja sai puhelinsoiton esimieheltään, joka kertoi, että olin noussut väärään taksiin. Minulle oli varattu toinen auto, ja esimies pyysi kuljettajaa viemään minut takaisin lentokentälle, jos haluaisin vaihtaa autoa. Sanoin hänelle, ettei se ollut tarpeen vaan voisimme jatkaa matkaa. Muutaman minuutin hiljaisuuden jälkeen kuljettaja katsoi minua taustapeilistä ja kysyi: ”Tehän olette mormoni, ettekö olekin?”

No, noin kutsuvan kysymyksen jälkeen tiesin, että hiljainen hetkeni oli ohi. En voinut olla ottamatta selville, mihin hänen kysymyksensä johtaisi meidät.

Sain tietää, että hänen nimensä oli Omar, hänen vaimonsa nimi Maria Teresa ja heillä oli kaksi lasta – 14-vuotias Carolina ja 10-vuotias Rodrigo. Omar oli ollut kirkon jäsen lapsesta asti. Hänen perheensä oli ollut aktiivinen, mutta jossakin vaiheessa hänen vanhempansa olivat lakanneet käymästä kirkossa. Omarista tuli täysin epäaktiivinen, kun hän oli 15-vuotias. Hän oli nyt 40-vuotias.

Sillä hetkellä tajusin, että en ollut noussut väärään taksiin. Se ei ollut sattuma! Kerroin hänelle, kuka olen ja että olin hänen taksissaan, koska Herra kutsui häntä takaisin laumaansa.

Sitten puhuimme ajasta, jolloin hän ja hänen perheensä olivat aktiivisia kirkon jäseniä. Hänellä oli rakkaita muistoja mukavista perheiltahetkistä ja joistakin Alkeisyhdistyksen lauluista. Sitten hän lauloi hiljaa muutaman sanan laulusta ”Oon lapsi Jumalan”1.

Kun olin saanut Omarin osoitteen ja puhelinnumeron sekä luvan välittää ne hänen piispalleen, kerroin hänelle, että huolehtisin siitä, että olisin seurakuntakeskuksessa sinä päivänä, jolloin hän palaisi kirkkoon. Päätimme matkamme lentokentältä kotiini samoin kuin pienen matkamme hänen menneisyyteensä ja lähdimme omille teillemme.

Muutamia viikkoja myöhemmin Omarin piispa soitti minulle ja kertoi, että Omar suunnitteli tulevansa kirkkoon tiettynä sunnuntaina. Sanoin hänelle, että olisin paikalla. Sinä sunnuntaina Omar oli siellä poikansa kanssa. Hänen vaimonsa ja tyttärensä eivät olleet vielä kiinnostuneita. Muutamaa kuukautta myöhemmin hänen piispansa soitti minulle taas, tällä kertaa kertoakseen, että Omar kastaisi vaimonsa ja kaksi lastaan, ja hän kutsui minut paikalle. Tässä on kuva siitä sunnuntaista, jolloin heidät konfirmoitiin kirkon jäseniksi.

Kuva
Vanhin Godoy ja Omarin perhe sinä sunnuntaina, jolloin heidät konfirmoitiin.

Sinä samana sunnuntaina kerroin Omarille ja hänen perheelleen, että jos vuoden kuluttua he olisivat valmiita, minulle olisi kunnia toimittaa heidän sinetöimisensä Liman temppelissä Perussa. Tässä on vuotta myöhemmin otettu kuva meille kaikille ikimuistoisesta hetkestä.

Kuva
Vanhin Godoy ja Omarin perhe temppelin luona.

Miksi kerron teille tämän kokemuksen? Kerron sen kahdesta syystä.

Ensiksi, puhuakseni niistä hyvistä jäsenistä, jotka ovat jostakin syystä luopuneet Jeesuksen Kristuksen palautetusta evankeliumista. Toiseksi, puhuakseni myös niistä tällä hetkellä osallistuvista jäsenistä, jotka eivät ehkä ole niin uskollisia liitoilleen kuin heidän pitäisi olla. Kummassakin tapauksessa se vaikuttaa heidän jälkeensä tuleviin sukupolviin, ja heidän jälkipolvilleen varatut siunaukset ja lupaukset ovat vaarassa.

Aloittakaamme ensimmäisestä tilanteesta, hyvistä jäsenistä, jotka ovat lähteneet pois liittopolulta, kuten oli käynyt perulaiselle ystävälleni Omarille. Kun kysyin häneltä, miksi hän päätti palata, hän sanoi sen johtuvan siitä, että hän ja hänen vaimonsa tunsivat, että heidän lapsensa olisivat onnellisempia elämässään, kun heillä olisi Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Hänestä tuntui, että oli aika palata takaisin kirkkoon heidän lastensa tähden.

On kovin surullista sattumalta tavata epäaktiivisia kirkon jäseniä tai kirkkoon kuulumattomia, joilla oli aikanaan evankeliumi perheessään mutta jotka menettivät sen vanhempiensa tai isovanhempiensa tekemän päätöksen vuoksi pitää taukoa kirkosta. Tuolla päätöksellä voi olla vaikutusta heidän jälkeläisiinsä ikuisesti!

Heidän lapsensa ja lastenlapsensa estyvät saamasta Jeesuksen Kristuksen evankeliumin suojaa ja siunauksia elämässään. Vielä sydäntäsärkevämpää on, että he ovat menettäneet iankaikkisen perheen lupaukset, jotka kerran olivat olemassa. Yhden tekemä päätös on vaikuttanut kokonaiseen jälkeläisten ketjuun. Uskon perintö on rikottu.

Kaikki rikkinäinen, kuten tiedämme, voidaan kuitenkin korjata Jeesuksen Kristuksen avulla. Tästä syystä pyydän teitä miettimään tätä presidentti Russell M. Nelsonin kutsua: ”Mikäli olette astuneet pois polulta, saanen kutsua teitä koko sydämeni toivolla tulemaan takaisin. Olivatpa huolenaiheenne millaisia tahansa, olivatpa haasteenne millaisia tahansa, teille on paikka tässä Herran kirkossa. Kun nyt palaatte liittopolulle, teidän tekonne siunaavat teitä ja vielä syntymättömiä sukupolvia.2

Puhukaamme nyt toisesta tilanteesta, niistä tällä hetkellä osallistuvista jäsenistä, jotka eivät ehkä ole niin uskollisia kuin heidän pitäisi olla. Aivan kuten eilisen päätökset vaikuttavat tämän päivän todellisuuteen, tämän päivän päätökset vaikuttavat omaan tulevaisuuteemme ja perheenjäsentemme tulevaisuuteen.

Presidentti Dallin H. Oaks on opettanut meille:

”Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi kannustaa meitä ajattelemaan tulevaisuutta. Se opettaa suurenmoisia ajatuksia tulevaisuudesta opastamaan tekojamme tänään.

Sitä vastoin tunnemme kaikki ihmisiä, jotka välittävät ainoastaan nykyhetkestä: käytä se tänään, nauti siitä tänään äläkä kanna huolta tulevaisuudesta.

– – Kun teemme tämän hetken valintoja, meidän tulisi aina kysyä: ’Mihin tämä johtaa?’”3 Johtavatko nykyiset päätöksemme meidät iloon nyt ja iankaikkisuudessa vai johtavatko ne meidät suruun ja kyyneliin?

Jotkut saattavat ajatella: ”Meidän ei tarvitse käydä kirkossa joka sunnuntai” tai ”Maksamme kymmenykset, kun tilanne paranee” tai ”En tue kirkon johtajia tässä asiassa.”

”Mutta”, he sanovat, ”tiedämme, että kirkko on totta, emmekä koskaan jätä Jeesuksen Kristuksen evankeliumia.”

Ne, joilla on tällaisia ajatuksia, eivät ymmärrä, millainen kielteinen vaikutus tällaisella ”haalealla” jäsenyydellä on heidän elämäänsä ja heidän jälkeläistensä elämään. Vanhemmat pysyvät kenties aktiivisina, mutta riski menettää lapset on korkea – tässä elämässä ja iankaikkisuudessa.

Herra sanoo niistä, jotka eivät peri selestistä kirkkautta perheensä kanssa: ”Nämä ovat niitä, jotka eivät ole rohkeita todistuksessa Jeesuksesta; sen tähden he eivät saa meidän Jumalamme valtakunnan kruunua.”4 Sitäkö me haluamme itsellemme tai lapsillemme? Eikö meidän pitäisi olla rohkeampia ja vähemmän haaleita itsemme vuoksi ja jälkeläistemme tähden?

Myös presidentti M. Russell Ballard on puhunut samanlaisesta huolenaiheesta:

”Joillekin Kristuksen kutsu uskoa ja pysyä mukana on edelleen hankala. – – Joillakin opetuslapsilla on vaikeuksia ymmärtää kirkon jotakin tiettyä menettelytapaa tai opetusta. Toiset löytävät huolenaiheita historiastamme tai joidenkin – menneiden ja nykyisten – jäsenten ja johtajien epätäydellisyyksistä. – –

Päätöksellä olla enää kulkematta kirkon jäsenten ja Herran valitsemien johtajien mukana tulee olemaan pitkäaikainen vaikutus, jota ei aina tällä hetkellä pysty näkemään.”5

Miten surullinen perintö välitettäväksi eteenpäin – ja mistä syystä? Olipa syy mikä tahansa, se ei ole riittävä jättääksemme huomiotta kielteisen hengellisen vaikutuksen, jonka se aiheuttaa tuleville sukupolville.

Rakkaat veljeni ja sisareni, jos elätte parhaillaan jompaakumpaa näistä kahdesta tilanteesta, jotka mainitsin sanomassani, harkitsettehan toimintatapaanne. Te tiedätte, että meille on suunnitelma tässä elämässä. Te tiedätte, että perheet voivat olla iankaikkisia. Miksi vaarantaisitte omanne? Älkää olko heikko lenkki tässä kauniissa uskon ketjussa, jonka aloititte tai saitte perintönä. Olkaa vahva lenkki. On teidän tehtävänne toimia niin, ja Herra voi auttaa teitä.

Pyydän teitä sydämeni pohjasta miettimään tätä, katsomaan eteenpäin ja arvioimaan, ”mihin tämä johtaa”, ja tarvittaessa olemaan tarpeeksi rohkeita muokkaamaan polkuanne jälkeläistenne tähden. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.