2003
Uusia seitsenkymmeniä kutsuttiin ja johtajat puhuivat sodasta ja rauhasta
Toukokuu 2003


Uusia seitsenkymmeniä kutsuttiin ja johtajat puhuivat sodasta ja rauhasta

Ensimmäinen presidenttikunta ilmoitti 173. vuosikonferenssin lauantain iltapäiväkokouksessa johtajamuutoksista seitsemänkymmenen koorumien johtokunnassa ja pyhäkoulun ylimmässä johtokunnassa. Myös parhaillaan johtavana auktoriteettina palvellut veli kutsuttiin seitsemänkymmenen ensimmäiseen koorumiin, ja viisi uutta veljeä kutsuttiin johtaviksi auktoriteeteiksi ja 37 veljeä uusiksi vyöykevaltuutettu-seitsenkymmeniksi.

Vanhin Cecil O. Samuelson jr seitsemänkymmenen koorumista vapautettiin seitsemänkymmenen koorumien johtokunnasta, koska hänet on nimitetty äskettäin Brigham Youngin yliopiston rehtoriksi Provoon. Vanhin Samuelson vapautettiin myös pyhäkoulun ylijohtajan tehtävästä.

Vanhin Merrill J. Bateman seitsemänkymmenen koorumista kutsuttiin seitsemänkymmenen koorumien johtokuntaan ja pyhäkoulun ylijohtajaksi. Vanhin John H. Groberg ja vanhin Val R. Christensen jatkavat edelleenkin ensimmäisenä ja toisena neuvonantajana pyhäkoulun ylimmässä johtokunnassa.

Vanhin Bruce D. Porter, seitsemänkymmenen toisen koorumin jäsen vuodesta 1995, kutsuttiin seitsemänkymmenen ensimmäisen koorumin jäseneksi. Uudet johtavat auktoriteetit, jotka kutsuttiin seitsemänkymmenen toiseen koorumiin, ovat vanhin Mervyn B. Arnold, vanhin Shirley D. Christensen, vanhin Clate W. Mask jr, vanhin William W. Parmley ja vanhin W. Douglas Shumway.

Kokouksessa hyväksyttiin myös 37 uutta vyöhykevaltuutettu-seitsenkymmentä – neljä Brasiliasta, kaksi Meksikosta, kaksi Nigeriasta, 12 Yhdysvalloista ja yksi kustakin seuraavasta maasta: Argentiina, Australia, Bolivia, Costa Rica, Dominikaaninen tasavalta, Espanja, Filippiinit, Hongkong, Indonesia, Italia, Itävalta, Panama, Samoa, Sveitsi, Taiwan, Tonga ja Venezuela (ks. täydellinen nimiluettelo tämän numeron artikkelissa ”Kirkon virkailijoiden hyväksyminen”, s. 23).

Vanhin J. Devn Cornish, vyöhykevaltuutettu-seitsenkymmen Pohjois-Amerikan kaakkoisella vyöhykkeellä, vapautettiin tehtävästään hänen saatuaan kutsun lähetysjohtajaksi.

Yleiskonferenssissa presidentti Gordon B. Hinckley ja muut kirkon johtajat puhuivat vallitsevasta maailmantilanteesta ja esittivät sanoja lohduksi, neuvoksi ja ohjaukseksi kaikille konfliktin osapuolille.

Presidentti Hinckley vastasi kysymykseen ”Mitä mieltä kirkko on tästä kaikesta?” muistuttamalla kirkon jäsenille, ”ettei meillä ole minkäänlaista kiistaa muslimien tai mihinkään muuhunkaan uskontokuntaan kuuluvien kanssa. Me ymmärrämme ja opetamme, että kaikki ihmiset maailmassa ovat Jumalan perhettä.”

Presidentti Hinckley pyysi kirkon jäseniä noudattamaan kahdettatoista uskonkappaletta tukemalla oman maansa lakeja ja olemalla alamaisia kansallisille johtajilleen. Hän lisäsi varoituksen: ”Älkäämme koskaan sanoko tai tehkö mitään pahaa eri kansakunnista oleville veljillemme ja sisarillemme millään puolella.”

Lopuksi hän kehotti pyhiä rukoilemaan konfliktissa mukana olevien puolesta ja katsomaan Vapahtajaan: ”Loppujen lopuksi me tämän kirkon jäsenet olemme rauhan kansaa. Olemme Lunastajamme, Herran Jeesuksen Kristuksen seuraajia, Hänen, joka oli Rauhan Ruhtinas.”

Lauantain aamukokouksen puheessaan presidentti Hinckley kertoi kirkon jatkuvasta kasvusta. Hän huomautti, että kirkko rakentaa noin 400 uutta kappelia joka vuosi ja jatkaa ”myös temppeleiden rakentamista eri puolilla maailmaa” Hän kertoi myös, että noin 8 000 nuorta miestä ja naista on saanut tukea jatkuvasta koulutusrahastosta ja että heidän näin saamansa koulutuksen ansiosta heidän tulonsa melkein viisinkertaistuivat.

Kirkko ilmoitti juuri ennen konferenssia, ettei lähetyssaarnaajia lähetetä Hongkongiin, ennen kuin SARSin aiheuttavasta viruksesta on saatu lisää tietoa. Hongkongissa parhaillaan palvelevien lähetyssaarnaajien turvallisuus ja hyvinvointi on asetettu etusijalle, ja tilannetta seurataan tarkoin. Aasian vyöhykkeen johtokunta ja vyöhykkeen lääketieteellinen neuvoja Hongkongissa tapaavat päivittäin pysyäkseen ajan tasalla tilanteesta ja antaakseen lähetysjohtajille ajankohtaisia ohjeita, niin että lähetyssaarnaajat osaavat ryhtyä asianmukaisiin varotoimiin.