Jäsenlähetystyön välttämättömyys

Veljet ja sisaret, pääsiäisenä kristitty maailma keskittää huomionsa Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemukseen ja riemuitsee siitä. Tämä yksittäinen tapahtuma muutti kaiken ikuisiksi ajoiksi. Vapahtaja mursi kaikki tiellämme olleet esteet voidaksemme palata rakastavan taivaallisen Isän luokse. Hän puolestaan pyytää, että me menemme ja teemme ”kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19–20.)

Henkilökohtaisempi toisinto samasta sanomasta on tallennettu Johanneksen evankeliumiin. Gennesaretinjärven rannalla Jeesus kysyi Pietarilta kolme kertaa: ”Rakastatko sinä minua?” Pietarin vastaus oli kaikilla kerroilla sama: ”Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Ja jokaisella kerralla Vapahtaja opetti Pietarille: ”Ruoki minun karitsoitani. – – Kaitse minun lampaitani. – – Ruoki minun lampaitani.” (Joh. 21:15-17.)

Vapahtajan palava kehotus ruokkia Hänen lampaitaan on voimassa meidänkin aikanamme. Kuten Pietarilla ja hänen veljillänsä muinoin, Herran Jeesuksen Kristuksen apostoleilla nykyisin on käsky viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan. Tämä käsky ei juuri väisty mielestämme. Jokaisella johtavalla auktoriteetilla on velvollisuus olla lähetyssaarnaaja.

Mutta Vapahtaja ei puhunut vain apostoleille. Hän puhui myös jokaiselle henkilölle, jota on siunattu niin, että hän on saanut kuulla evankeliumista ja on Hänen kirkkonsa jäsen. Ilmoituksessa profeetta Joseph Smithille Herra ilmaisee sen hyvin selvin sanoin: ”Jokaisen, jota on varoitettu, kuuluu varoittaa lähimmäistään” (OL 88:81).

Edellisessä yleiskonferenssissa me annoimme nuorille miehillemme haasteen valmistautua palvelemaan Herraa Jeesusta Kristusta paremmin. Pyysimme heitä olemaan kelvollisia, päteviä, hengellisesti latautuneita lähetyssaarnaajia. Nykymaailman epävakaissa oloissa heidän täytyy olla ”kirkon historian suurenmoisin lähetyssaarnaajien sukupolvi” (ks. puhujan artikkeli ”Suurenmoisin lähetyssaarnaajien sukupolvi”, Liahona, marraskuu 2002, s. 46). Me emme edellytä heidän olevan täydellisiä, mutta heidän on oltava innokkaita, halukkaita ja sitoutuneita palvelemaan, jotta he voivat evankeliumin opettajina yltää uusiin hengellisiin korkeuksiin. Heidän täytyy tuntea Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin sanoma ja opettaa sitä voimallisesti omin sanoin Pyhän Hengen opastavalla vaikutuksella.

Me teemme kaikkialla kirkossa ahkerasti työtä auttaaksemme kaikkia lähetyssaarnaajiamme vahvistamaan hengellistä kypsyyttään. Tähän maailmanlaajuiseen pyrkimykseen on viitattu ilmauksilla ”nostaa rimaa” tai ”nostaa tasovaatimuksia”. Kiitämme teitä vanhempia, piispoja ja vaarnanjohtajia tuestanne tässä yrityksessä. Kiitämme myös kirkon uskollisia nuoria halusta elää Herran tasovaatimusten mukaan. Siunatkoon taivaallinen Isämme edelleen teitä valmistautuessanne palvelemaan Häntä tässä levottomassa maailmassa.

Mutta kun me nostamme odotuksia lähetyssaarnaajiemme suorituskyvystä, meidän on nostettava odotuksia myös kaikkien kirkon jäsenten suorituskyvystä lähetystyövelvollisuutemme täyttämisessä. Me tarvitsemme teidän apuanne, veljet ja sisaret, lähetyssaarnaajien tukemiseksi ja auttamiseksi, jotta he voivat löytää ja kastaa paljon useampia taivaallisen Isämme lapsia. Me tarvitsemme teitä huolehtimaan lähetyssaarnaajista, jotka ovat Herran palvelijoita, ja suojelemaan ja innoittamaan heitä. Jos tasoa nostetaan, sitä on nostettava meille kaikille. Meidän täytyy olla uskollisempia. Meidän täytyy olla hengellisesti vastaanottavaisempia. Meidän täytyy valmistautua auttamaan lähetyssaarnaajia, jotta he löytävät ne taivaallisen Isämme lapset, jotka ottavat vastaan palautuksen sanoman.

Veljet ja sisaret, muistakaa, että me emme markkinoi tuotetta. Me emme myy mitään. Me emme yritä tehdä kehenkään vaikutusta numeroilla tai kasvullamme. Me olemme Jeesuksen Kristuksen palautetun kirkon jäseniä, jotka Herra itse on valtuuttanut ja lähettänyt etsimään, ravitsemaan ja tuomaan turvallisesti Hänen kirkkoonsa ne, jotka etsivät tullakseen tuntemaan totuuden.

Tästä iankaikkisesta näkökulmasta katsottuna se, mitä meidän on määrä tehdä, näyttää hyvin yksinkertaiselta ja selvältä, mutta tiedän, että jäsenlähetystyö voi olla haastavaa ja joskus pelottavaakin. Saanen ehdottaa kolmea helppoa tapaa, jotka voimme tehdä auttaaksemme tässä Jumalan antamassa velvollisuudessa.

Ensimmäiseksi, meidän pitää harjoittaa uskoamme ja rukoilla erikseen ja perheinä pyytäen apua etsiessämme tapoja kertoa Jeesuksen Kristuksen palautetusta evankeliumista. Pyytäkää Herraa näyttämään tie. Asettakaa perheenne kanssa rukoillen päivämäärä, johon mennessä teillä on henkilö, jota lähetyssaarnaajat voivat opettaa kodissanne. Muistakaa, veljet ja sisaret, että tämä on Herran kirkko. Antakaa Hänen ohjata teitä alituisessa rukouksessa. Puhukaa rukous sydämessänne kaikille, joille voitte. Älkää tuomitko ennakolta. Älkää salatko ilouutista keneltäkään. Puhukaa kaikkien kanssa ja luottakaa luvattuun Hengen voimaan, että saatte sanat, jotka teidän tulee sanoa. Antakaa heidän tehdä päätös hyväksyä tai hylätä kutsunne. Ajan myötä Herra ohjaa tiellenne ne, jotka etsivät totuutta. Hän on Hyvä Paimen. Hän tuntee lampaansa, ja ne tuntevat Hänen äänensä, joka ilmaistaan teidän kauttanne, ja ne seuraavat Häntä (ks. Joh. 10).

Presidentti Gordon B. Hinckley sanoi hiljattain: ”Suuri on se päivä, jolloin kansamme ei vain rukoile lähetyssaarnaajien puolesta ympäri maailman vaan he pyytävät Herraa siunaamaan heitä auttamaan lähetyssaarnaajia, jotka työskentelevät heidän omassa seurakunnassaan” (”Missionary Service”, First Worldwide Leadership Training Meeting, tammikuu 2003, s. 19).

Toiseksi, johtajien täytyy johtaa näyttämällä esimerkkiä. Henki ohjaa ja opastaa teitä löytämään ne, joita sanomanne kiinnostaa. Henkilökohtainen kelvollisuutenne antaa teille rohkeuden ja hengellisen voiman innoittaa jäseniänne auttamaan aktiivisesti lähetyssaarnaajia.

Joitakin vuosia sitten veli George McLaughlin, joka oli uskollinen käännynnäinen, kutsuttiin johtamaan pientä 20 jäsenen seurakuntaa Farmingdalessa Mainen osavaltiossa. Hän oli nöyrä mies, joka elantonsa ansaitakseen ajoi maidonjakeluautoa. Paaston ja hartaan rukouksen kautta Henki opetti hänelle, mitä hänen ja hänen seurakuntansa jäsenten täytyi tehdä auttaakseen kirkkoa kasvamaan heidän alueellaan. Lujan uskonsa, jatkuvan rukouksen ja voimakkaan esimerkkinsä kautta hän opetti jäsenille, kuinka evankeliumista voidaan kertoa. Tämä on ihmeellinen kertomus, yksi tämän taloudenhoitokauden suurista lähetystyökertomuksista. Yhden ainoan vuoden aikana seurakunnassa oli 450 käännynnäiskastetta. Seuraavana vuonna tuli 200 käännynnäistä lisää. Seurakunnanjohtaja McLaughlin sanoi: ”Minun tehtäväni seurakunnanjohtajana oli opettaa [uusille jäsenille], kuinka olla mormoni. Minun oli opetettava heille, kuinka kirkossa pidetään puheita ja oppiaiheita. Minun oli opetettava heille, kuinka he voivat opettaa evankeliumia lapsilleen. Minä koulutin uusia jäseniä, jotta heistä tulisi vahvoja jäseniä.” Aika yksinkertaista.

Vain viisi vuotta myöhemmin perustettiin Augustan vaarna Mainessa. Monet tuon uuden vaarnan johtohenkilöt olivat näitä Farmingdalen seurakunnan käännynnäisiä. Voimme nyt kysyä, miksi tuolloin oli niin suurta menestystä, ja vastaus saattaa löytyä pakottavasta tarpeesta vahvistaa kirkkoa. Vakuutan teille, että tämä sama tarve kaikissa kirkon yksiköissä on aivan yhtä konkreettinen nykyisin kuin se oli silloin.

Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi ovat ilmaisseet selvästi, että lähetystyö tulee asettaa keskeiselle sijalle seurakunnassa. Vaarnanjohtajilla ja piispoilla on velvollisuus ja vastuu auttaa jäseniä löytämään puhdassydämiset ja valmistaa heidät kasteelle ja elinikäiseen palveluun seurakunnissaan ja vaarnoissaan. Presidentti Hinckley on myös sanonut: ”Haluaisin ehdottaa, että jokainen piispa kirkossa antaisi jäsentensä tunnuslauseeksi ’Tehkäämme kaikki työtä kasvattaaksemme seurakuntaa’” (”Etsikää karitsoita, ruokkikaa lampaita”, satelliittilähetys, 21. helmikuuta 1999, Liahona, heinäkuu 1999, s. 120).

Eräs piispa Washingtonin osavaltiossa on seurannut rukoillen tätä neuvoa. Näin hän tekee. Seurakuntaneuvosto koordinoi lähetystyötä seurakunnassa pappeusjohtajien ja apujärjestöjen johtajien kautta. Lähetyssaarnaajat kutsutaan seurakuntaneuvoston kokouksiin kertomaan työstään. Jäsenten tehtäväksi annetaan vierailla tutkijoiden luona lähetyssaarnaajien kanssa. Jäsenet ja lähetyssaarnaajat käyvät myös vähemmän aktiivisten ja osajäsenperheiden luona yhdessä. Viime vuoden aikana tässä seurakunnassa kastettiin ja konfirmoitiin 46 uutta jäsentä, ja lähes kaikki ovat pysyneet aktiivisina. Niillä, jotka tulevat kirkkoon tai jälleen aktiivisiksi tässä seurakunnassa, on jo monia ystäviä, koska pappeus ja apujärjestöt ovat piispan johdolla seurakuntaneuvoston kautta mukana kääntymysprosessissa. (Ks. ”Ward Council Is Secret of Centralia Ward Success”, Church News, 1. helmikuuta 2003, s. 5.)

Piispat, ottakaa koko seurakunta mukaan julistamaan evankeliumia. Tulette huomaamaan, että Herra siunaa teitä ja jäseniänne paljon useammilla käännynnäisillä ja paljon useammilla henkilöillä, jotka palaavat täysin aktiivisiksi. Lähetystyön ei pitäisi kuulua ainoastaan seurakuntaneuvoston esityslistalle vaan myös vanhinten koorumin, Apuyhdistyksen ja muiden koorumien, ryhmien ja apujärjestöjen esityslistalle. Isien ja äitien kastamista ja aktiivisena pysymistä yhdessä lastensa kanssa tulee painottaa. Sen vuoksi seurakunnan lähetystyönjohtajan ja piispan pitää koordinoida pappeusjohtajien ja apujärjestöjen johtajien lähetystyötä seurakuntaneuvostossa. Ja niin tehtäessä käännynnäiset ovat täysin aktiivisia jäseniä seurakunnissaan.

Juuri nyt jäsenillä on erityinen mahdollisuus kertoa evankeliumista käyttämällä apuna huhtikuun 2003 Ensign-lehden mukana tullutta DVD-levyä ”Finding Faith in Christ”. Kutsukaa naapurinne ja ystävänne viettämään iltaa kanssanne pääsiäisenä ja kokekaa yhdessä Herramme Jeesuksen Kristuksen elämä, palvelutehtävä ja loistokas ylösnousemus. Saattaa myös olla tarkoituksenmukaista, että lähetyssaarnaajat ovat mukananne opettamassa, kuinka Herra on palauttanut kirkkonsa profeetta Joseph Smithin kautta.

Kolmanneksi, jäsenlähetystyö ei vaadi, että kehitellään suunnitelmia tai temppuja. Se vaatii uskoa – todellista uskoa ja luottamusta Herraan. Se vaatii myös aitoa rakkautta. Ensimmäinen suuri käsky on rakastaa ”Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. – – Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt. 22:37, 39.)

Antakaamme siis rakkauden voiman opastaa meitä kertoessamme evankeliumista perheenjäsenillemme ja sukulaisillemme, naapureillemme, työtovereillemme ja kaikille muille ihmisille, jotka kohtaamme elämämme aikana. Melkein jokainen haluaa nauttia rauhasta ja onnesta. Se on ihmisen luontainen halu. Ihmiset haluavat löytää vastauksia kohtaamiinsa ongelmiin. Tämä on kasvavassa määrin totta tässä maailmassa, jossa me nyt elämme.

Eteneminen uralla, suurempi palkka, tilavammat asunnot tai uudemmat autot ja harrastusvälineet eivät tuo kestävää rauhaa ja onnea. Onni tulee Jumalan tuntemisesta ja sen tietämisestä, että Hänellä on suunnitelma ikuiseksi iloksemme ja rauhaksemme. Onni tulee Vapahtajan tuntemisesta ja rakastamisesta ja elämisestä Hänen opetustensa mukaan. Onni tulee evankeliumin arvoihin perustuvista lujista suhteista perheen, suvun ja kirkon jäseniin.

Jotkut jäsenet sanovat: ”Evankeliumista kertominen pelottaa minua, sillä joku saattaa loukkaantua.” Kokemus on osoittanut, että ihmiset eivät loukkaannu, kun evankeliumista kertominen perustuu rakkauden ja huolenpidon henkeen. Kuinka kukaan voisi loukkaantua, kun me sanomme jotakin tämän tapaista: ”Pidän siitä, miten kirkkoni auttaa minua”, ja lisäämme sitten, mitä Henki ohjaa. Me loukkaamme muita silloin, kun näyttää siltä, että olemme vain täyttämässä tehtävää emmekä onnistu ilmaisemaan todellista kiinnostusta ja rakkautta. Veljet ja sisaret, älkää koskaan unohtako sitä, että teillä ja minulla on oikeat opinkohdat, jotka saavat ihmiset tulemaan Herran luokse. Jeesuksen Kristuksen palautetulla evankeliumilla on itsessään voima tuoda ihmissieluun syvää ja pysyvää onnea – sellaista, jota pidetään arvossa ja vaalitaan koko elämän ajan ja ikuisesti. Me emme yritä saada ihmisiä liittymään kirkkoomme. Me kerromme heille Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin täyteydestä. Mutta niin vaikuttava kuin sanomamme onkin, sitä ei voida tyrkyttää ihmisille eikä heitä voida pakottaa ottamaan sitä vastaan. Siitä voidaan vain kertoa – sydämestä sydämeen, sielusta sieluun, hengeltä hengelle – olemalla hyviä naapureita ja välittämällä ja osoittamalla rakkautta. Meidän pitää huolehtia toisistamme ja ojentaa kätemme toisillemme. Kun teemme niin, me säteilemme evankeliumia omassa elämässämme, ja se kuvastaa ihmisille niitä siunauksia, joita evankeliumilla on tarjottavana.

Seuratkaamme profeetta Joseph Smithin kehotusta: ”Kaiken sen jälkeen, mitä on sanottu, suurin ja tärkein velvollisuus on saarnata evankeliumia” (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, 1985, s. 111).

Veljet ja sisaret, me pystymme parempaan, ja meidän täytyy. Rukoilen, että Herra antaa meille jokaiselle uskon ja rohkeuden tukea voimallisemmin kokoaikaisia lähetyssaarnaajia palautetun evankeliumin opettamisessa Jumalan lapsille kaikkialla maailmassa. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.