Pappien koorumi: haastateltavana johtava piispakunta

Piispa H. David Burton (ylhäällä keskellä), johtava piispa: Siinä vaiheessa kun nuori mies on 16-vuotias, kuvioihin tulee mukaan hyvin paljon ulkopuolisia vaikutteita. Se on alkua seurusteluvaiheelle. Monissa paikoissa hän saa ajaa autoa. Hän saattaa harkita osa-aikaista työpaikkaa. Yksi suurimpia haasteita on saada jollakin tavoin hänen mielessään säilymään ajatus siitä, että hänen elämänsä hengelliset puolet ovat yhä kaikkein tärkeimpiä. Hän putoaa helposti hengellisiltä kärryiltä, kun niin monet asiat kilpailevat hänen huomiostaan. Siksi meidän täytyy huolehtia, että hengellinen valmistautuminen on kaikkein kiehtovin osa hänen elämäänsä.

Kuten presidentti Gordon B. Hinckley jatkuvasti kysyy: ”Onko meillä kirkossa hauskaa?” Hauska ei välttämättä tarkoita viihdettä ja pelejä, vaikka ne voivatkin olla osa sitä. Ilo voi tulla oikean tekemisestä, osallistumisesta kastetilaisuuksiin ja pappeuden virkaan asettamisiin. Onko näillä nuorilla miehillä oikeanlaista hauskaa? Saavatko he iloa palvelemisestaan?

Piispa Richard C. Edgley (ylhäällä vasemmalla), ensimmäinen neuvonantaja johtavassa piispakunnassa: Tämä on aikaa, jolloin nuoret tuntevat harteillaan monien suurten päätösten valtavan painolastin. Tilannetta vaikeuttaa moraalittomammaksi muuttuvan ympäristön paine. Ennen oli niin, että joidenkuiden pappien pelastuksena olivat nuoret naiset, jotka pitivät kiinni ihanteistaan. Nykyään asia ei ole aina niin. Pappien läheiseksi tueksi tarvitaan pappeusjohtajia opastamaan heitä, auttamaan heitä luomaan ympäristö, jossa he voivat menestyä niin hengellisesti kuin sosiaalisestikin.

Piispa Keith B. McMullin (ylhäällä oikealla), toinen neuvonantaja johtavassa piispakunnassa: Me aliarvioimme pappeja ja sen vuoksi hyödynnämme heitä vajaatehoisesti. Papeilla on esimerkiksi valtuus antaa Aaronin pappeus ja asettaa diakoniksi, opettajaksi ja papiksi, mutta heille harvoin annetaan tilaisuutta siihen. Sama pätee kastamiseen. Papeilla on myös velvollisuus ”saarnata, opettaa, selittää, kehottaa” (OL 20:46). Mutta kuinka paljon me suomme ajatusta sille, että auttaisimme pappeja saarnaamaan tai opettamaan tai selittämään? Näillä nuorilla miehillä on harvoin tilaisuutta seistä täysin pappeutensa mittaisina. Mutta jos pappien ryhmälle antaa tilaisuuden todella päästä tekemään jotakin merkittävää, he ovat heti valmiita. He janoavat sitä, että heitä pyydetään tekemään paljon enemmän. Pappien ilmoitettujen velvollisuuksien (ks. OL 20:46–52) sisällyttäminen 16-vuotiaan elämään on haaste ja suurenmoinen mahdollisuus.

Piispa Edgley: Uskon, että pappeusjohtajien tulee kohdistaa pappien huomio lähetystyöhön – kertoa heille vaatimuksista ja auttaa heitä valmistautumaan. Heidän tulee kohdistaa pappien huomio temppeliin valmistautumiseen – valmistaa pappeja niitä liittoja varten, joita he tekevät lähtiessään lähetystyöhön – ja myös Melkisedekin pappeuden saamiseen. Aaronin pappeus on tähän johtava valmistava pappeus.

Jos nuori mies todella keskittyy näihin tavoitteisiin, hän todennäköisemmin vastustaa houkutuksia. Monet nuoret miehet pitävät tietyt käskyt, koska he haluavat mennä lähetystyöhön. Jos minä olisin koorumin johtaja, yrittäisin saada pappini kanssakäymisiin kotiin palanneiden lähetyssaarnaajien kanssa sekä alueellamme palvelevien lähetyssaarnaajien kanssa.

Piispa Burton: Hän on koorumin johtaja. Jumalallisesti palautetut pappeuden avaimet on annettu piispalle. Hän voi käyttää niitä avaimia siunatakseen nuorten miesten elämää. Juuri siksi on tärkeää, että piispa on paikalla koorumissa. Liian usein hän ei ole siellä – ei siksi, ettei hän haluaisi olla, vaan niiden paineiden vuoksi, joita seurakunnan johtotehtävä asettaa hänelle. Liian usein hän on poissa oleva johtaja. Sen vuoksi näitä kallisarvoisia avaimia ei käytetä näiden nuorten miesten elämässä.

Piispa McMullin: Ellei piispa ole paikalla, pappien koorumin kokous on vain tietyn ikäisten nuorten miesten luokka. Hallussaan olevien avainten sekä Pyhän Hengen johdatuksen avulla piispalla on näkemys työstä, joka on tarpeen tehdä. Kun näkee piispan, joka todella osallistuu koorumin toimintaan, näkee aivan erilaisen koorumin. Näkee aivan erilaisen pappien ryhmän.

Piispa Burton: Meidän tulee ymmärtää, että tämä on kuninkaallinen sukupolvi. Nämä ovat poikkeuksellisia henkiä. Ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että heidät on säästetty tärkeää tehtävää varten myöhempinä aikoina. He ovat parempia kuin koskaan aikaisemmin. He ovat vahvempia, koska kiusauksia vastustavista tulee vahvempia. He ovat loistavia nuoria. Onko heillä haasteita? Varmasti. Onko heitä varten mahdollisuuksia? Niitä on monia. Ovatko nämä nuoret miehet vahvoja? Ovatko he lahjakkaita? Ehdottomasti!