MEISTÄ ON IHANA KATSELLA TEMPPELIÄ
H ironui Johnston, 16, ja hänen sisarensa Merirani, 15, viettävät paljon aikaa Papeeten temppelin luona Tahitissa.
He eivät käy kasteilla kuolleiden puolesta, paitsi pari kertaa joka vuosi. He eivät edes mene temppeliin sisälle. He ovat temppelialueella – eivät hoitamassa puutarhaa tai tekemässä mitään muutakaan palveluprojektia – vain istuskelemassa tai kävelemässä. Mutta aina katselemassa.
”Minusta on ihana katsella temppeliä”, Merirani sanoo. ”Täällä meillä on paljon hyviä muistoja.”
Hironui ja Merirani käyvät temppelialueella, koska siellä heistä tuntuu hyvältä. Se on paikka, jossa he voivat irrottautua maailmasta.
”Asuinseutumme ei ole paha, mutta siellä on joitakin huonoja nuoria”, Hironui sanoo. ”Niinpä vietämme aikaa täällä. Tuntuu oikein hyvältä olla temppelialueella.”
Toisinaan koko heidän perheensä tulee – joko perheillan toiminnassa tai vain viettämään aikaa yhdessä.
”Joskus kun emme oikein tule toimeen keskenämme, me tulemme tänne korjaamaan tilanteen”, Hironui kertoo. Mutta silloinkin kun Johnstonit eivät ole temppelin luona, temppeli on osa heidän elämäänsä.
”Minusta tuntuu, että meillä on temppelin kuva kotimme jokaisessa huoneessa”, Hironui sanoo. ”Temppeli on kaunis. Se muistuttaa meitä siitä, että perheemme voi olla yhdessä ikuisesti. Sen näkeminen auttaa meitä tuntemaan samaa rauhan henkeä.”
Siunattu sukupolvi
Hironui ja Merirani ovat osa ensimmäistä tahitilaisten jäsenten sukupolvea, jotka eivät tiedä, millainen Tahiti oli ilman temppeliä, joka on nykyään yli 20 vuotta vanha.
Nuorten olisi sen vuoksi helppo pitää temppeliä itsestäänselvyytenä. Mutta monet näistä nuorista tahitilaisista pyhistä eivät ylenkatso temppeliä; he katsovat siihen ylöspäin. Se on osa heidän elämäänsä.
”Kun näen sen, haluan mennä sisään”, kertoo Wawona Auraa, 12, joka kuuluu Tiapan seurakuntaan Paean vaarnassa. ”Rakastamme temppeliä.”
Mutta mikä on tehnyt temppelistä niin tärkeän tahitilaisten uudelle sukupolvelle? Vastaus kävi ilmeiseksi, kun oli puhunut Wawonan seurakunnan nuorten kanssa. Nämä nuoret miehet ja naiset ymmärtävät temppelin siunaukset. He ymmärtävät, että kelvollisuus mennä temppeliin voi siunata heidän elämäänsä, että temppelitoimitukset voivat tuoda pelastuksen heidän esivanhemmilleen ja että temppeliliitot voivat yhdistää heidän perheensä ikuisesti.
”Kun tietää, että täytyy olla kelvollinen päästäkseen temppeliin, niin silloin elää siten, että tietää voivansa mennä”, kertoo Marvia Tauira, joka syntyi vain muutama kuukausi ennen temppelin vihkimistä. ”Se auttaa minua elämään hyvää elämää.”
”Se auttaa meitä valmistautumaan hengellisesti palataksemme taivaallisen Isämme luo”, kertoo Tenaya Auraa, 14.
Meneminen kasteille kuolleiden puolesta on erityinen kokemus näille nuorille. Se on ainoa temppelitoimitus, johon kirkon nuoret voivat osallistua, ennen kuin varttuvat vanhemmiksi. Nämä nuoret miehet ja naiset näkevät sen siunauksena paitsi itselleen myös muille.
”Menemällä kasteille kuolleiden puolesta me voimme auttaa joitakin esivanhempiamme saamaan pelastavat toimitukset”, Mataitini Auraa, 18, kertoo. ”On suuri siunaus, kun temppeli on niin lähellä.”
Paean vaarnan nuoret odottavat innolla päivää, jolloin he voivat mennä temppeliin saamaan oman endaumenttinsa.
Heifara Tauiran, 18, kohdalla, joka odottaa pääsevänsä palvelemaan lähetystyössä, se päivä ei ole kaukana. Hän kertoo olevansa innoissaan, koska hän on varttunut kuunnellen niiden todistuksia, jotka ovat saaneet oman endaumenttinsa. ”He tuntuvat olevan hyvin vahvoja kirkossa”, hän sanoo. ”Heidän todistuksensa temppelistä on vahva.”
Sen lisäksi, että näitä nuoria yhdistää rakkaus temppeliä kohtaan, heitä yhdistää sama toivo – että temppeliliittojen avulla he voivat olla perheensä kanssa ikuisesti.
”Temppeli voi yhdistää perheemme”, sanoo Mahearii Tauira, 12. ”Ja me voimme olla yhdessä ikuisesti.”
Siunauksia monille sukupolville
Temppelin siunaukset liittävät perheitä yhteen kautta sukupolvien. Ja rakkaus temppeliä kohtaan voi myös välittyä sukupolvelta toiselle.
”Katsomme, kun vanhempamme menevät temppeliin”, Hironui kertoo. ”Näemme heidän elävän kelvollisina voidakseen mennä. Näemme, kuinka heidän temppelissä käymisensä on siunauksena meille, ja päätämme seurata heitä.”
Se rakkaus temppeliä kohtaan, joka alkoi Johnstonin perheen vanhemmista, on välittynyt Hironuille ja Meriranille. Eikä se pääty siihen. Heidän tekonsa voivat välittää sen seuraavalle sukupolvelle.
”Haluan jonakin päivänä saada lapsia”, Merirani kertoo. ”Haluan opettaa heille, että temppeli on Herran huone, ja että jos olemme uskollisia, voimme temppelin ansiosta olla yhdessä ikuisesti.”
Temppeli on siunauksena molempiin suuntiin. Tätä sukupolvea siunataan tänä päivänä. Kun he varttuvat ja tekevät työtä esivanhempiensa puolesta, nuo siunaukset ulottuvat menneeseen aikaan. Ja kun tämä sukupolvi alkaa kasvattaa seuraavaa, nuo siunaukset jatkavat kulkuaan tulevaisuuteen.
”Herra on antanut meille todellisen siunauksen, kun Hän on rakentanut huoneensa meidän maahamme”, Merirani sanoo. ”Mutta suurin siunaus on se, että temppelitoimitusten kautta meidän esivanhempamme ja perheemme voidaan sinetöidä yhteen ja me voimme kaikki asua jälleen Isämme luona. Sen siunauksen saamiseksi tekisin mitä tahansa.”
”On monia syitä, miksi pitäisi haluta tulla temppeliin. Jo temppelin ulkomuoto tuntuu viittaavan sen syvästi hengelliseen tarkoitukseen. Paljon selvemmin se käy ilmi temppelin sisällä. Temppelin oven yläpuolelle on kirjoitettu sanat: ’Herralle pyhitetty’. Kun astut vihittyyn temppeliin, olet Herran huoneessa.”
Presidentti Boyd K. Packer, kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti, ks. ”Pyhä temppeli”, Valkeus , kesäkuu 1992, s. 14.