Miksi vertauskuvia?

”Katso, kaikilla asioilla on vertauskuvansa, ja kaikki on luotu ja tehty todistamaan minusta; sekä se, mikä on ajallista, että se, mikä on hengellistä; se, mikä on taivaissa ylhäällä, ja se, mikä on maan päällä” (Moos. 6:63).

”Vertauskuvat ovat yleismaailmallista kieltä. – – Vertauskuvat tuovat kieleen väriä ja voimaa samalla syventäen ja rikastaen ymmärrystämme. Vertauskuvien avulla voimme antaa käsitteellisen muodon ajatuksille ja tunteille, jotka saattavat muutoin olla sanojen voiman ulottumattomissa. Ne vievät meidät sanojen yläpuolelle ja suovat meille taidon ilmaista tunteita. Vertauskuvallinen kieli kätkee tiettyjä opillisia totuuksia jumalattomilta ja suojelee siten pyhiä asioita mahdolliselta pilkanteolta. Samanaikaisesti vertauskuvat paljastavat totuuden hengellisesti valppaille.

– – Vertauskuvat ovat kieltä, jolla kaikki evankeliumin liitot ja kaikki pelastuksen toimitukset on ilmoitettu. Siitä hetkestä, jolloin meidät upotetaan kasteen veteen, aina siihen hetkeen asti, jolloin valitsemamme kumppanin kanssa polvistumme temppelin alttarin ääreen iankaikkisen avioliiton toimitukseen, jokainen solmimamme liitto kirjoitetaan vertauskuvallisuuden kielellä.”²

”Evankeliumin välttämättömät toimitukset ovat vertauskuvia sovituksesta. Upotuskaste on vertauskuva Lunastajan kuolemasta, hautaamisesta ja ylösnousemuksesta. Sakramentin nauttiminen uudistaa kasteenliitot ja myös muistomme Vapahtajan runnellusta lihasta ja verestä, jonka Hän vuodatti meidän puolestamme. Temppelitoimitukset ovat vertauskuva meidän sovittamisestamme Herran kanssa, ja ne sinetöivät perheen yhteen iankaikkisuudeksi.”³

”Temppelissä kaikki pukeutuvat samalla tavoin valkoisiin. Valkoinen on puhtauden vertauskuva. Yhdelläkään epäpuhtaalla ihmisellä ei ole oikeutta astua Jumalan huoneeseen. Sen lisäksi yhdenmukainen pukeutuminen on vertauskuvana siitä, että Jumalan, taivaallisen Isämme, edessä kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia. Rikas ja köyhä, oppinut ja oppimaton, prinssi ja kerjäläinen istuvat rinnakkain temppelissä ja ovat aivan yhtä tärkeitä, jos he elävät vanhurskaasti Herran Jumalan edessä.”⁴

”On olemassa – – erityinen alusvaatekerta, jota sanotaan temppeli-ihokkaaksi eli pyhän pappeuden garmentiksi ja jota temppelipyhityksensä saaneet Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet käyttävät. Tällä päivällä ja yöllä pidettävällä ihokkaalla on kolme tärkeätä tarkoitusta: se muistuttaa Jumalan kanssa Hänen huoneessaan tehdyistä pyhistä liitoista, se suojaa ja peittää ruumista ja se on vertauskuva vaatetuksen ja elämän säädyllisyydestä, jonka tulisi olla luonteenomaista kaikille Kristuksen nöyrille seuraajille.”⁵

”Saanen esittää, että syy siihen, miksi temppeleitä on rakennettu ja niissä on palveltu jokaisena aikakautena, joka puolella ja jokaisen kansan keskuudessa, on se, että evankeliumi täyteydessään ilmoitettiin Aadamille ja että kaikki uskonnot ja uskonnolliset käytännöt ovat siis peräisin sen totuuden jäännöksistä, joka annettiin Aadamille ja jonka hän välitti patriarkoille. Temppelitoimitukset, sikäli kuin ne olivat sinä aikana välttämättömiä, annettiin epäilemättä niinä varhaisina aikoina, ja on hyvin luonnollista, että niiden turmeltuneita muotoja on kulkeutunut perintönä kautta aikojen. Ne, jotka ymmärtävät evankeliumin iankaikkisen luonteen – joka suunniteltiin ennen maailman perustamista – ymmärtävät selkeästi, miksi koko historia näyttää keskittyvän temppelien rakentamiseen ja käyttöön.”⁶

”Samoissa vertailevissa tutkimuksissa, joissa havaittiin yhteinen kaava kaikkien muinaisten uskontojen kesken – ilmiö, josta nykyään käytetään [englannin kielellä] nimitystä ’patternism’ (kaavamaisuus) – on myös osoitettu hajaantumisen prosessit, joiden kautta tuo kaava levisi kaikkialle maailmaan ja samalla repeytyi riekaleiksi, jonka tunnistettavia jäännöksiä voidaan löytää miltei mistä tahansa maasta ja miltei miltä tahansa ajalta. – –

Keksikö Joseph Smith temppelin uudelleen asettelemalla kaikki sirpaleet – juutalaisten, ortodoksien, vapaamuurarien, gnostikkojen, hindulaisten, egyptiläisten ja niin edelleen – jälleen yhteen? Ei, niin se ei toimi. Hänen aikanaan oli käytettävissä hyvin harvoja sirpaleita, ja niiden kokoamiseen liittyvä työ aloitettiin, kuten olemme nähneet, vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Silloinkin kun niitä vaivaisia sirpaleita on saatavilla, ne eivät itsestään yhdisty kokonaisuudeksi. Tähän päivään mennessä niitä keräävät tiedemiehet eivät tiedä, mitä ajatella niistä. Temppeli ei ole peräisin niistä, vaan aivan päinvastoin. – – Että mitään niin runsasta, johdonmukaista, nerokasta ja täydellistä on voitu saattaa esiin yhtenä ainoana ajankohtana ja yhdessä ainoassa paikassa – käden käänteessä niin sanoakseni – on aivan riittävä todiste erityisestä taloudenhoitokaudesta.”⁷

”Meidän on määrä saada temppeleissä, temppelien avulla ja temppeleistä ’voima korkeudesta’ (ks. OL 95:8). Kristus on sen voiman lähde. Temppeli on Hänen. Jokainen vertauskuva koko siinä pyhässä rakennuksessa viittaa Häneen ja välittää Pyhää Henkeä, kuten kuppi kuljettaa vettä.”⁸

”Kukaan mies tai nainen ei voi tulla temppelistä siten pyhitettynä kuin hänen pitäisi, ellei hän ole nähnyt vertauskuvien takaa niitä suurenmoisia totuuksia, joita vertauskuvat edustavat. – –

Sille miehelle tai naiselle, joka käy temppelin läpi avoimin silmin, tarkaten vertauskuvia ja liittoja sekä pyrkien vakaasti, jatkuvasti ymmärtämään sen koko merkitystä, Jumala puhuu sanansa, ja hänelle annetaan ilmoituksia. Endaumentti sisältää niin runsaasti vertauskuvia, että vain tyhmä yrittäisi kuvailla sitä. Se on niin ääriään myöten täynnä ilmoituksia niille, jotka käyttävät voimaansa etsiäkseen ja ymmärtääkseen, etteivät inhimilliset sanat voi selittää tai selventää niitä mahdollisuuksia, jotka kätkeytyvät temppelipalveluun. Ilmoituksessa saatu endaumentti voidaan parhaiten ymmärtää ilmoituksen avulla; ja ne, jotka puhtain sydämin innokkaasti etsivät, saavat eniten ilmoitusta.”⁹

”Vertaa vertauskuvien tulkintaa muihin ilmoituksiin ja tietoon evankeliumista. – – Sovita jokaisen vertauskuvan tulkinta evankeliumin tiedon kokonaissuunnitelmaan. Olipa jonkin tietyn vertauskuvan tulkintamme kuinka nokkela tai kuinka looginen tai kuinka nerokas tahansa, niin jos se on ristiriidassa sen kanssa, mitä on ilmoitettu muissa kohdissa, me voimme pitää selvänä, että se on väärin.”¹⁰

”Jos temppeliin mennessäsi muistat, että opetus on vertauskuvallista, ja jos menet oikeassa hengessä, et käy siellä kertaakaan saamatta entistä avarampaa näkemystä, tuntematta ylentyväsi ja saamatta lisää tietoa siitä, mikä on hengellistä. Tämä on kaikkein suurenmoisin opetussuunnitelma. Se on Hengen innoittama. Itse Herra, mestariopettaja, opetti aina seuraajiaan vertauskuvilla esittäen vertauskuvallisin kertomuksin sellaista, mitä muuten olisi ehkä ollut vaikea ymmärtää.”¹¹

”Temppelissä käyminen ei ole tae sille, että meistä tulee parempia, mutta se tarjoaa voimallisen ja selvän kutsun tulla paremmaksi. Maailman tavat saavat jatkuvaa vahvistusta – eivätkö taivaankin tavat tarvitsisi sellaista?

Temppelityö ei ole pakoa maailmasta, vaan se vahvistaa meidän tarvettamme tehdä maailma paremmaksi samalla kun valmistaudumme toista, vielä parempaa maailmaa varten. Näin se, että olemme Herran huoneessa, voi auttaa meitä olemaan erilaisia kuin maailma voidaksemme vaikuttaa enemmän maailmaan. – –

Temppeleiden opetukset vievät meidät tämän hetken ja tilan tuolle puolen. Me opimme siellä erityisiä asioita, toisinaan meille ’liian ihmeellisiä’ (Job 42:3), jotka edellyttävät toistuvia käyntejä ja rukouksia, ennen kuin merkitykset hahmottuvat.”¹²

”Yhdessä tämän taloudenhoitokauden varhaisista ilmoituksista Herra teki tiettäväksi, että oli Hänen tahtonsa, että tulisi rakentaa pyhä huone, ja Hän lupasi, että Hänen kirkkautensa lepäisi sen yllä ja Hän olisi täällä läsnä ja Hän tulisi temppeliin, ja kaikki puhdassydämiset, jotka tulisivat temppeliin, näkisivät Jumalan yhdellä ehdolla. Se ehto oli, että he eivät ’salli minkään epäpuhtaan tulla sen sisälle, jottei se saastu’ ([OL] 97:15–16). Kuuliaisuudesta sitä ohjetta kohtaan näitä pyhiä temppeleitä varjellaan huolellisesti – ei salaperäisyyden pakosta vaan siellä tehtävän työn pyhyyden vuoksi – kieltämällä pääsy niiltä, joita Herran mittapuiden mukaan voidaan pitää epäpyhinä, koska he eivät pidä Hänen käskyjään.”¹³

”[Temppeli]toimitukset eivät ole suuria, salamyhkäisiä salaisuuksia, jotka on määrä pitää salassa maailmalta. – – Toimitusten perusajatuksena Mooseksesta aina Aadamiin on ero maailmasta. Endaumentti edustaa askelmia, joiden kautta ihminen vapautuu turmeltuneesta, ajallisesta, rajoittuneesta ympäristöstä. – –

– – Tärkeää on se, etten minä paljasta näitä asioita: niiden täytyy säilyä minulle pyhinä. Minun täytyy säilyttää pyhyyden alue, jota ei voi häpäistä. – – Sillä minun liittoni ovat kokonaan minun ja taivaallisen Isäni välinen asia.”¹⁴

”Temppelitoimituksista ei puhuta temppelin ulkopuolella. Mutta Herra ei ole koskaan tarkoittanut, että tieto näistä temppeliseremonioista olisi vain harvoilla ja valituilla, jotka velvoitettaisiin huolehtimaan, etteivät muut saa koskaan niistä tietää. Oikeastaan asia on aivan päinvastoin. Me kehotamme hartaasti jokaista sielua olemaan kelvollinen ja valmistautumaan temppeliin menoa varten. – –

Temppelitoimitukset ovat yksinkertaisia. Ne ovat kauniita. Ne ovat pyhiä. Niistä ei puhuta, etteivät ne joutuisi sellaisten käsiin, jotka eivät ole valmiita. Uteliaisuus ei tee ihmisestä valmista. Pelkkä harras kiinnostus ei tee ihmisestä valmista. Valmistautuminen näihin toimituksiin edellyttää muita vaiheita ennen sitä: uskoa, parannusta, kastetta, konfirmointia, kelvollisuutta sekä sellaista kypsyyttä ja arvokkuutta, joka sopii Herran huoneeseen kutsutulle vieraalle.”¹⁵

Kuva

”Temppelin sisäpuolella – – maailma jää taakse meluineen ja kiireineen. Herran huoneessa on tyynen rauhaisaa. Täällä palvelevat tietävät olevansa tekemisissä iankaikkisten asioiden kanssa. Kaikki ovat pukeutuneet valkoisiin. Puhe vaimenee. Ajatukset ylentyvät.

Tämä on palvelun pyhättö. Suurin osa tässä pyhässä huoneessa suoritettavasta työstä tehdään sijaistyönä niiden puolesta, jotka ovat siirtyneet kuoleman verhon tuolle puolen. En tiedä mitään siihen verrattavaa työtä. Se muistuttaa Jumalan Pojan sijaisuhrityötä koko ihmiskunnan puolesta enemmän kuin mikään muu tuntemani työ. Kiitoksen sanoja ei odoteta niiltä, jotka tuonpuoleisessa maailmassa saavat nauttia tämän pyhitetyn palvelutyön hedelmistä. Se on palvelutyötä, jota elävät tekevät kuolleiden puolesta. Se on palvelemista, joka on epäitsekkyyden todellinen olemus.”

Ks. presidentti Gordon B. Hinckley, ”Suolajärven temppeli”, Valkeus, marraskuu 1993, s. 5–6.