Päivä lähetyssaarnaajana

”Hei, herää”, joku sanoo sinua tönien. Katsot unisena sänkysi vieressä olevaa kelloa. Kello on vasta puoli seitsemän aamulla? Mitä on tekeillä? Hei, eihän tuo ole sinun kellosi. Eikä tämä ole sinun sänkysi. Missä sinä oikein olet?

”Hei”, ääni sanoo, ”itsehän halusit seurata meitä. On aika aloittaa päivä.”

Kun tiirailet ylöspäin sänkysi luona seisovaa lähetyssaarnaajaa, muistat vihdoinkin, mistä on kyse. Kirkon lehdet tarjosi sinulle mahdollisuutta seurata lähetyssaarnaajaparia yhden päivän ajan, ja sinä tartuit tilaisuuteen nähdäksesi, millaista lähetyssaarnaajan elämä todella on.

Et vain käsittänyt, että se alkaisi näin varhain.

”Hei, olen vanhin Jesse Ward Utahista”, pitkä lähetyssaarnaaja kertoo, kun nouset istumaan. ”Tervetuloa Espanjaan. Tämä on toverini, vanhin Pierrick Triplet.”

Vanhin Triplet on Ranskasta, ja espanjan lisäksi hän opiskelee myös englantia. Huolimatta haasteesta joutua opiskelemaan samanaikaisesti kahta kieltä vanhin Triplet on kiitollinen saadessaan olla lähetystyössä.

”Olen käännynnäinen”, hän kertoo. ”Elämässäni on tapahtunut suuri muutos, ja haluaisin muidenkin kokevan samaa. Lähetystyö voi olla rankkaa työtä, mutta kun näkee jonkun muuttavan elämäänsä, se on kaiken sen arvoista.”

He ovat saaneet huomiosi. Olet aina kuullut, että lähetystyö voi olla kaksi elämäsi parasta vuotta. Tänään sinulla on tilaisuus saada selville miksi.

Klo 6.41. Rukouksen jälkeen lähetyssaarnaajat käyttävät jonkin verran aikaa liikuntaharjoituksiin. Vanhin Ward tekee tavallisesti etunojapunnerruksia ja vatsalihasliikkeitä sekä nostaa myös vähän kevyitä painoja. Suihkun ja parranajon jälkeen seuraa aamiainen. Aamiaismurot ovat yksi suosikki.

Klo 8.07. Lähetyssaarnaajat viettävät hyvän osan aikaa opiskellakseen itsekseen ja toverinsa kanssa, jotta he pystyvät saamaan sanan ennen sen julistamista (ks. OL 11:21). Kielen opiskelun ja pyhien kirjoitusten henkilökohtaisen opiskelun jälkeen on aika opiskella yhdessä toverin kanssa opasta Saarnatkaa minun evankeliumiani.

Klo 9.55. Lähetyssaarnaajat omistavat runsaasti aikaa suunnittelemiseen päivän alussa, päivän mittaan ja päivän päättyessä. He keskustelevat paitsi siitä, mitä aikovat tehdä, myös siitä, mitä kukin tutkija tarvitsee.

Tänään vanhimmat keskustelevat eräästä ranskalaisesta miehestä, tutkijasta, jota he aikovat kehottaa menemään kasteelle.

”Hän on huolissaan”, vanhin Triplet sanoo. ”Hän ei tunne olevansa kelvollinen.”

”Keskustellaan parannuksesta ja siitä, ettei Jumala enää muista syntejä”, vanhin Ward ehdottaa heidän mietittyään asiaa tovin. ”Mitäpä jos sinä opettaisit asian ranskan kielellä, jotta voimme olla varmoja siitä, että hän ymmärtää?”

Viimeisenä ennen lähtöä vanhimmat pitävät rukouksen – jälleen kerran. Se on yksi niistä monista rukouksista, joita he pitävät päivän aikana. Lähetystyö edellyttää paljon apua taivaasta. Sitten lähdetään ulos ja kiireesti linja-autopysäkille.

Klo 11.09. Lähetyssaarnaajat puhuvat evankeliumista kelle tahansa, missä tahansa ja milloin tahansa, koska he eivät koskaan tiedä, kuka on kiinnostunut. Linja-autoa odotellessaan lähetyssaarnaajat juttelevat erään nuoren miehen kanssa ja antavat hänelle esitteen, jossa on heidän puhelinnumeronsa.

Klo 11.21. Kymmenen minuutin linja-automatkan ja lyhyen kävelyn jälkeen lähetyssaarnaajat saapuvat vuokratun kokouspaikan luo samaan aikaan kuin heidän tutkijansakin. Opetus alkaa hyvin, mutta tutkijan huolet venyttävät heidän suunnittelemansa 45 minuutin oppiaiheen yli tunnin mittaiseksi.

”Se oli turhauttavin oppiaihe, jossa olen koskaan ollut mukana”, vanhin Triplet sanoo jälkeenpäin. ”Hän pitää kirkosta. Hän arvelee sen olevan totta. Hän haluaa maksaa kymmenykset. Mutta hän ei usko, että häntä olisi tarpeen kastaa uudelleen. Hän oli hieman väittelynhaluinen.”

”Hän on hieno mies”, vanhin Ward sanoo päätään puistellen. ”Ehkä hän on valmis puhumaan kasteesta ensi kerralla.”

Klo 14.06. Lähetyssaarnaajat hyppäävät toiseen linja-autoon, joka tällä kertaa menee El Cascoon, Toledon historialliseen kaupunginosaan. He poikkeavat erään tutkijan liikkeessä kutsumassa hänet sen illan tilaisuuteen.

”Täällä voi eksyä tosi nopeasti, ellei pidä varaansa”, vanhin Ward sanoo sokkeloisista kapeista kaduista, joita reunustavat rakennukset tuntuvat nojautuvan alhaalla kävelevien ylle.

Klo 14.24. Suunnistaessaan kapeilla kaduilla lähetyssaarnaajat pysähtyvät tarjoamaan apua naiselle, joka kantaa painavaa kuormaa. He viettävät hetkisen selittäen, keitä he ovat ja mitä he tekevät, mutta nainen ei ole kiinnostunut.

Klo 14.47. Espanjassa on siestan aika, joten lähetyssaarnaajat ajavat linja-autolla takaisin asunnolleen eli pisolle syömään lounasta. ”Kaikki on kiinni klo 14–16”, vanhin Ward selittää. ”Jotkut ihmiset suuttuvat, jos heidän oveensa koputetaan.”

”Tämä on chorizoa eli makkaraa”, vanhin Triplet sanoo tönäisten lounasta. ”Se on tyypillistä ruokaa. Me syömme paljon nauhamakaronia ja chorizoa, koska se on halpaa ja helppoa valmistaa.”

”Lähetystyö valmistaa suurenmoisella tavalla avioliittoa varten”, vanhin Ward nauraa sekoittaessaan juomajauheesta mehua. ”Täytyy opetella tulemaan toimeen, laittamaan ruokaa, siivoamaan, pesemään pyykkiä, suunnittelemaan rahankäyttöä ja huolehtimaan itsestään.”

Klo 16.24. Lähetyssaarnaajat ovat palanneet El Cascoon ja heillä on tapaaminen lähetyshallituksen neuvonantajan kanssa ajankohtaisista aktivointipyrkimyksistä.

”Tämä on suurenmoista aluetta”, vanhin Ward sanoo ja kertoo, että viikoittainen kirkossakävijöiden määrä on noussut noin 15:stä aina 80 jäseneen sen esimerkin ansiosta, jota yksi perhe näytti perehdyttämisestä.

Klo 16.59. Vanhimmille jää yllättäen hieman vapaa-aikaa, mutta lähetyssaarnaajat ovat tottuneet suunnittelemaan myös matkan varrella. Heidän varasuunnitelmanaan oli kulkea vähän aikaa ovelta ovelle.

Klo 17.42. El Cascossa, missä monet ihmiset asuvat katutason yläpuolella, oveen koputtaminen merkitsee usein keskustelemista parvekkeelle tulevien ihmisten kanssa. Ja jopa historiallisissa turistikaupungeissa lähetyssaarnaajan täytyy varoa koiria.

Vanhimmilla on ollut jonkin verran menestystä: ”Löysimme muutamia hienoja ihmisiä”, vanhin Ward sanoo. ”Jotkut nuoret olivat Paraguaysta. He kutsuivat meidät huomenna takaisin.” Ja epäonnistumista: ”Meillä oli puolen tunnin keskustelu erään miehen kanssa”, vanhin Triplet kertoo. ”Tuntui siltä kuin olisi seinille puhunut.”

Klo 19.45. Kaksi linja-autoa myöhemmin vanhimmat pääsevät tilaisuuteen, jonka he olivat suunnitelleet samassa kaupungissa työskentelevien lähetyssaarnaajasisarten, sisar Kathleen Bonifayn ja sisar Brittany Hofmanin, kanssa.

Ihmiset, joiden he odottivat tulevan, eivät tulleetkaan. ”Joskus käy näin”, vanhin Ward sanoo. Hieman kierreltyään lähetyssaarnaajat pystyvät kuitenkin kokoamaan kourallisen muita lähellä asuvia tutkijoita. Laulun ja videon jälkeen voi tuntea Pyhän Hengen vaikutuksen, kun lähetyssaarnaajat todistavat Mormonin kirjasta toisena todistuksena Jeesuksesta Kristuksesta. Tilaisuus on onnistunut.

”Herra pitää kyllä huolen, kun suunnittelet ja ponnistelet parhaasi mukaan”, sisar Bonifay sanoo.

Klo 21.13. Käveltyään linja-autopysäkille vanhimmat ja sisaret ovat kummatkin päässeet takaisin omiin asuntoihinsa, joista he soittavat johtajilleen, käyvät läpi kuluneen päivän ja pitkän aikavälin suunnitelmansa sekä suunnittelevat seuraavaa päivää.

”No, tätä me teemme”, vanhin Ward kertoo sinulle. ”Se ei tästä paljon muutu.”

Vanhin Triplet nauraa. ”Me olemme samoja eilen, tänään ja huomenna.”

Asiat eivät sujuneet aivan siten kuin vanhimmat olivat suunnitelleet, mutta päivä meni kuitenkin hyvin. Heillä oli joitakin hyviä tapaamisia, he saivat järjestettyä voimallisen tilaisuuden, he todistivat Kristuksesta ja noudattivat parhaansa mukaan Pyhän Hengen kuiskauksia.

”Olen kuullut ihmisten sanovan, että nämä ovat heidän elämänsä parhaat kaksi vuotta”, vanhin Triplet sanoo. ”Nämä kaksi vuotta ovat suurenmoisia, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että ne ovat elämäni parhaat 730 päivää. Jotkut päivät ovat tuntuneet aivan loputtomilta. Minusta on kuitenkin ollut hienoa olla lähetyssaarnaaja.”

Vanhin Ward on samaa mieltä. Hänellä on sekavia tunteita lähtemisen suhteen. ”Luulin aina, että olisin innoissani kotiin lähdöstä”, hän kertoo. ”Mutta suhtaudun elämään nyt eri tavalla. Rakastan elämääni. Olen lähetyssaarnaaja. Puhun ihmisille Kristuksesta joka päivä. Lähteminen tulee olemaan katkeransuloista.”

Sinäkin olet nauttinut saadessasi kokea lähetystyötä. Niin jännittävää kuin lähetystyö onkin, se voi olla uuvuttavaa. Nyt on aika hieman levätä ja valmistautua sinun päivääsi lähetyssaarnaajana. Se koittaa pikemmin kuin arvaatkaan.