Jeesus Kristus, elämän leipä

Vapahtaja teki tämän ihmeteon, koska hän tunsi myötätuntoa ihmisiä kohtaan. Markus kirjoitti, että kun Jeesus katsoi kansanjoukkoa, joka kuunteli innokkaana Hänen sanojaan, Hänen ”tuli heitä sääli, sillä he olivat kuin lammaslauma paimenta vailla” (Mark. 6:34). Hän oli tietoinen siitä, että ”päivä oli jo illassa” ja että koska paikka oli ”asumatonta seutua” (Mark. 6:35), ihmiset eivät voineet saada ruokaa.

Jonkin aikaa Jeesus kuitenkin pidättäytyi käyttämästä voimaansa tehdä ihme päättäen ensin koetella opetuslapsiaan. Hän kysyi Filippukselta: ”Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?” (Joh. 6:5.) Miksi Hän esitti tämän kysymyksen Filippukselle, kun ”hän tiesi kyllä, mitä tekisi” (Joh. 6:6)? Kenties Hän halusi opetuslastensa täysin ymmärtävän, etteivät heidän rahansa ja aikansa voisi riittää ruokkimaan niin monia ihmisiä. Jos valtava kansanjoukko oli määrä ruokkia, siihen tarvittaisiin ihme.

Sitten opetuslapset toivat sen ruoan, joka eräällä pojalla oli – kaiken, mitä oli heidän käytettävissään: viisi ohraleipää ja kaksi pientä kalaa. Ajattelen mielelläni, että kenties tämä poika oli nälkäinen mutta sen sijaan että huolehtisi itsestään hän säästikin ruoan suurta Opettajaansa varten. Tämä on saattanut osaltaan edistää tämän ihmeen suurenmoisia olosuhteita.

Jeesus Kristus teki tietoisesti vielä yhden asian ennen ihmettä: Hän käski opetuslastensa ”sijoittaa kaikki ruokakunnittain aterioimaan vihreälle nurmelle. Ihmiset asettuivat istumaan sadan ja viidenkymmenen hengen ryhmiin.” (Mark. 6:39–40.) Miksi Hän kehotti ihmisiä istuutumaan tällä tavoin? Epäilemättä Hän halusi varmistaa, että ruoan jakaminen tapahtuisi hyvässä järjestyksessä. Vanhin Bruce R. McConkie (1915–1985) kahdentoista apostolin koorumista lisää meidän ymmärrystämme: ”Meidän Herramme suunnitelmassa tai toiminnassa ei ollut mitään vapaamuotoista tai summittaista. Koolla ollut kansanjoukko asetettiin istumaan järjestelmällisesti ruokakunnittain ja ryhmiin. Hänen hyväntekeväisyytensä ei ollut umpimähkäistä anteliaisuutta kansanjoukolle. Pikemminkin Hän tarjosi kysyvälle kuulijajoukolle välttämätöntä ruokaa, jota ei muutoin voisi saada. Silloinkaan kenenkään mieleen ei pitänyt jäädä epätietoisuutta siitä, mitä itse asiassa tapahtui. Apostolien oli määrä jakaa leivät ja kalat hyvässä järjestyksessä kohdellen kaikkia oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti.”¹

Lisäksi uskon, että – samoin kuin Filippuksen kohdalla – Herra halusi ihmisten huomaavan selvästi, kuinka laaja kansanjoukko oli, kun ihme tehtiin. Hän kenties halusi varmistaa, ettei tähän suureen ihmeeseen osallistuneiden ihmisten lukumäärän suhteen olisi mitään järkeilyjä.

Kansanjoukossa oli itse asiassa yli 5 000 ihmistä, koska naisia ja lapsia ei laskettu. Sen vuoksi niillä viidellä leivällä ja kahdella kalalla ruokittiin ihmeenomaisella tavalla paljon enemmän kuin 5 000 ihmistä.

Kun Vapahtaja oli ottanut viisi leipää ja kalat, Hän ”katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen. Hän mursi leivät” (Mark. 6:41) ja antoi ne sitten opetuslapsilleen jaettavaksi ihmisille. Sitten he jakoivat kalat. Ihmiset eivät ottaneet vain vähän ruokaa ollen huolissaan sen vähyydestä. Sen sijaan he ”saivat niin paljon kuin halusivat” (Joh. 6:11) ja he ”söivät kyllikseen” (Mark. 6:42).

Tehtyään ihmeen Jeesus antoi lisäohjeita. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan” (Joh. 6:12). Opetuslapset kokosivat 12 korillista ruokaa!

Oli selvää, että Jeesus oli voimallaan suorittanut ihmeteon. Johanneksen evankeliumin kertomus päättyy tähän huomautukseen: ”Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: ’Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan’” (Joh. 6:14).

Kertomus ei pääty tähän. Kaikki nämä tapahtumat olivat vain esinäytöstä sille, mitä Vapahtaja opetti myöhemmin. Hän teki tämän ihmeteon dramaattisella tavalla niin että ihmiset ymmärsivät selvästi, että Hänellä on suuri voima. Näin he olivat paremmin valmistautuneita ottamaan vastaan Hänen opetuksensa – mikä oli hyvin paljon tärkeämpää kuin leipien ja kalojen syöminen.

Vähän tämän ihmeteon jälkeen Jeesus opetti ihmisiä olemaan keskittymättä fyysiseen leipään ja sen sijaan tavoittelemaan paljon tärkeämpää leipää: ”Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika.” (Joh. 6:27.)

Hänen sanansa hämmensivät ihmisiä. Heidän ajatuksensa olivat yhä niissä leivissä, joita he olivat syöneet. He eivät pystyneet ymmärtämään, mitä ilmaus ”elämän leipä” merkitsi.

Jeesus julisti: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” (Joh. 6:35.)

Hän selitti edelleen: ”Minä olen elämän leipä. – – Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.” (Joh. 6:48, 50–51.)

Jotkut ihmiset nurisivat Hänen sanojensa vuoksi. He ajattelivat tuntevansa Jeesuksen, puuseppä Joosefin pojan. He unohtivat voiman, jolla Jeesus oli tehnyt sellaisen suuren ihmeen. Monet päättivät lähteä pois Hänen luotaan. Jeesus kysyi kahdeltatoista apostoliltaan: ”Aiotteko tekin lähteä?” (Joh. 6:67.) Pietari vastasi lausuen todistuksen, joka oli yksinkertaisuudessaan voimallinen: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.” (Joh. 6:68.)

Vaikka Vapahtaja oli valmistellut ihmisiä hyvin saamaan opetusta Hänen jumalallisesta luonnostaan ja tehtävästään, he eivät vieläkään pystyneet ymmärtämään, miksi tuo ihmeteko tai Jeesuksen opetus siitä, että Hän oli elämän leipä, olivat niin merkittäviä. Kaksitoista opetuslasta Pietarin johdolla saivat Hänet kuitenkin vakuuttuneeksi heidän todistuksestaan. Tämä on varmasti antanut Herralle suurta lohtua.

Tänä päivänä jotkut saattavat ajatella, että leipien ja kalojen ihme on vain muinainen tarina ja ettei sillä ole mitään tekemistä meidän aikamme kanssa. Niin tehdessään heiltä jää huomaamatta tämän ihmeellisen kertomuksen ydin eivätkä he ymmärrä ”elämän leivän” merkitystä.

Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Nykyisessä menestyksessämme ja oppineisuudessamme mekin saatamme vetäytyä pois iankaikkisen elämän ehdottoman tärkeän leivän luota, ja me saatamme itse asiassa valita hengellisen aliravitsemuksen, antautua tietoisesti eräänlaiseen hengelliseen ruokahaluttomuuteen.”²

Bible Dictionary [Raamatun sanakirja] selittää, että ihmeet ovat ”tärkeä osa Jeesuksen Kristuksen työtä; sen lisäksi että ne olivat jumalallisia tekoja, ne myös muodostivat osan jumalallista opetusta” (s. 732; ks. myös Pyhien kirjoitusten opas, hakusana ”Ihme”, s. 50). Leipien ja kalojen ihme on hyvä esimerkki tästä määritelmästä. Jeesus ruokki yli 5 000 ihmistä vain viidellä leivällä ja kahdella kalalla – jumalallinen teko. Hän julisti olevansa ”elämän leipä” – jumalallinen opetus.

Tietäessämme, että Jeesus Kristus on elämän leipä – keino, jonka avulla kaikki voivat saada iankaikkisen elämän – meillä on tärkeä vastuu. Meidän tulee pyrkiä auttamaan ihmisiä tulemaan Hänen luokseen ja pääsemään osallisiksi Hänen sanastaan kuten ihmiset, jotka tulivat kylläisiksi leivistä ja kaloista. Ystävämme eivät ehkä tiedä tuntevansa hengellistä nälkää. He saattavat yrittää nauttia monista asioista tyydyttääkseen hengellistä nälkäänsä, ja sen seurauksena he saattavat tuntea olevansa turhautuneita ja eksyksissä. Auttakaamme heitä tietämään, kuinka he voivat tulla hengellisesti kylläisiksi – tulemalla Jeesuksen Kristuksen, elämän leivän, luo.