2008
Menkää siis
Marraskuu 2008


Menkää siis

Me voimme kaikki olla mukana lähetystyössä. Se on Herran työtä, ja Hän auttaa meitä tekemään sitä.

Kuva
Silvia H. Allred

Herra opetti: ”Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.”1 Kaste on siis pelastuksellemme välttämätön.

Ennen kuin ylösnoussut Vapahtaja nousi taivaaseen, Hän neuvoi opetuslapsiaan: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.”2

Palautuksen aikaan Hän uusi toimeksiantonsa: ”Ja nyt, teidät on kutsuttu huutamaan parannusta tälle kansalle.”3

Herran kirkolla on vastuu saarnata evankeliumia maailmassa. Se on lähetystyön perusta, ja lähetyssaarnaajiemme velvollisuus on ”kutsua muita tulemaan Kristuksen luokse auttamalla heitä ottamaan vastaan palautettu evankeliumi uskomalla Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa, tekemällä parannus, ottamalla vastaan kaste ja Pyhän Hengen lahja ja kestämällä loppuun asti”4.

Haluaisin puhua ja todistaa lähetystyön merkittävästä vaikutuksesta ja siunauksista käännynnäisten, tulevien sukupolvien ja lähetyssaarnaajien elämässä sekä siitä, kuinka me voimme olla mukana lähetystyössä.

Kun olin 14-vuotias, vanhin Prina ja vanhin Perkins kolkuttivat oveemme eräänä kauniina elokuun aamuna. He alkoivat opettaa perheellemme, millainen Jumala todella on. Sitä seuranneilla käynneillä he opettivat meitä rukoilemaan. He opettivat meille myös palautuksesta ja pelastussuunnitelmasta. Kolmannen tai neljännen käynnin jälkeen useimmat perheestäni lakkasivat kuuntelemasta lähetyssaarnaajia lukuun ottamatta 17-vuotiasta sisartani Dinaa ja minua. Me molemmat tunsimme Pyhän Hengen todistuksen sydämessämme ja saimme hengellisen vahvistuksen siitä, että sanoma oli totta.

Ostimme Mormonin kirjan ja aloimme lukea sitä. Joka päivä koulun jälkeen juoksimme kotiin ehtiäksemme saamaan kirjan ensimmäisenä. Kun ensiksi kotiin ehtinyt luki, toinen odotti kärsimättömänä ateria-aikaa, söi kiireesti ja luki vuorostaan nukkumaanmenoon asti. Tunsimme niin suurta intoa. Aloimme käydä kirkossa, ja pian meitä pyydettiin menemään kasteelle. Isämme antoi heti luvan, mutta äitimme epäröi, ja hänen suostuttelemisensa allekirjoittamaan lupalapun kesti vielä kuukauden. Kastepäivänämme hän ja muut sisaruksistamme tulivat kirkkoon ensimmäisen kerran. Äiti tunsi Hengen. Kuultuaan todistuksemme hän meni lähetyssaarnaajien luo ja pyysi, että he alkaisivat opettaa häntä uudelleen. Muutamaa viikkoa myöhemmin äiti ja nuorempi sisaremme ja veljemme kastettiin. Elämäni muuttui ikiajoiksi, ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumista tuli vastustamaton voima elämässäni.

Sanat eivät riitä ilmaisemaan syviä kiitollisuuden tunteita Herraa ja Hänen kotiimme lähettämiään lähetyssaarnaajia kohtaan. Herra siunasi minua tiedolla palautetusta evankeliumista, ja tunsin pakottavaa halua kertoa muille tästä tiedosta. Halusin olla lähetyssaarnaaja.

Muutaman kuukauden kuluttua sisareni Dina ja minut kutsuttiin paikallisiksi lähetyssaarnaajiksi San Salvadorissa. Tämä tehtävä antoi meille tilaisuuden kulkea ovelta ovelle kertomassa Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin ilouutista ja tuoda monia ihmisiä kasteen vesiin. Aikanaan me molemmat palvelimme kokoaikaisessa lähetystyössä Keski-Amerikan lähetyskentällä.

Lähetystyölläni oli suuri vaikutus elämääni. Opin luottamaan enemmän Herraan, tavoittelemaan Hengen johdatusta ja tuntemaan ylitsevuotavaa rakkautta Jumalan lapsia kohtaan. Tietoni pyhistä kirjoituksista ja ymmärrykseni opeista lisääntyi. Samoin lisääntyi haluni olla kuuliainen ja pitää käskyt täsmällisesti. Todistukseni Vapahtajasta ja Hänen äärettömästä sovituksestaan vahvistui. Lähetystyökokemukseni tulivat osaksi sitä, kuka ja mitä olen. Lähetystyöstä tuli intohimoni. Se on vaikuttanut elämääni ja perheeni elämään enemmän kuin mikään muu.

Vanhin Jeffrey R. Holland kuvaa, millainen vaikutus hänen lähetystyöllään on ollut hänen elämäänsä, näillä sanoilla: ”Lähetystyöni merkitsee minulle kaikkea, vaikka siitä on 47 vuotta. Näiden 47 vuoden aikana on ehkä ollut yksi päivä, jolloin en ole ajatellut lähetystyötäni; en vain oikein tiedä, mikä päivä se on mahtanut olla.”5

Muutama vuosi sitten tyttärenpoikani Christian oli täyttämässä 8 vuotta ja suunnitteli hyvin innoissaan kastetilaisuuttaan. Hän kysyi äidiltään, voisinko minä olla yksi puhujista ja kertoa kääntymyksestäni. Kun kysyin häneltä, miksi hän halusi minun tekevän niin, hän vastasi: ”Isoäiti, se on todella tärkeää. Tajuatko sinä, että ellet olisi ottanut vastaan evankeliumia, minä en olisi menossa kasteelle? En edes olisi se, joka olen.”

En tiedä, ymmärtävätkö lähetyssaarnaajat, kuinka kauaskantoinen heidän työnsä vaikutus on. Omassa perheessäni evankeliumin siunaukset ovat nyt koskettaneet neljää sukupolvea. Eikö presidentti Gordon B. Hinckley sanonutkin, että ”kun me pelastamme yhden tytön, pelastamme sukupolvia”6? Minä olen solminut temppeliavioliiton, ja minulla on kahdeksan lasta. He ovat kaikki uskollisia kirkon jäseniä, jotka ovat saaneet endaumenttinsa temppelissä. Kuusi heistä on nyt naimisissa, ja heillä on omia lapsia. Tällä hetkellä meitä on 34. Eikä siinä kaikki. Sekä mieheni että minä palvelimme lähetystyössä, ja kaksi poikaamme ja kolme kuudesta tyttärestämme on myös palvellut lähetystyössä. Yhteensä olemme auttaneet satoja monissa maissa ottamaan vastaan evankeliumin. Jotkut noista käännynnäisistä ja heidän lapsistaan ovat myös palvelleet lähetystyössä.

Lähetystyö on kirkon sydänveri. Ei ole olemassa suurempaa eikä tärkeämpää työtä. Se siunaa kaikkien niiden elämää, jotka ovat siinä mukana. Se siunaa edelleen tulevia sukupolvia.

Saatatte kysyä itseltänne: Kuinka minä voin auttaa lähetystyössä? Millä tavoin minä voin olla mukana? Mielessä kannattaa pitää kaksi perustavaa laatua olevaa totuutta, kun ryhdytte työhön. Ensiksi, teillä tulee olla selkeä ymmärrys siitä, että Jumala rakastaa kaikkia lapsiaan ja haluaa heidän pelastuvan. Opin ja liittojen kohdassa 18:13 sanotaan: ”Ja kuinka suuri hänen ilonsa onkaan sielusta, joka tekee parannuksen!” Toiseksi, sanomamme Kristuksesta ja Hänen palautetusta evankeliumistaan on tärkein lahja, minkä voitte antaa.

Kuten oppaassa Saarnatkaa minun evankeliumiani sanotaan, lähetystyö on nelitahoista: tutkijoiden etsiminen, heidän opettamisensa ja kastamisensa, uusien jäsenten perehdyttäminen ja vähemmän aktiivisten jäsenten perehdyttäminen ja opettaminen7. Kaikki kirkon jäsenet – lapset, nuoret ja aikuiset – voivat auttaa missä tahansa tai kaikissa näissä tehtävissä.

Aloittakaa olemalla hyviä naapureita ja hyviä ystäviä. Näyttäkää esimerkkiä vanhurskaudesta ja ystävällisyydestä. Antakaa hymynne säteillä rakkautta, rauhaa ja onnellisuutta. Eläkää evankeliumikeskeistä elämää.

Sitten täsmentäkää lähetystyöpyrkimyksiänne. Saanen ehdottaa muutamia ideoita. Saatatte löytää pari kolme, jotka toimivat kohdallanne:

  • Jos teillä on kotona lapsia, auttakaa heitä valmistautumaan lähetystyöpalveluun.

  • Valmistautukaa itse palvelemaan lähetystyössä.

  • Kutsukaa sukulaisia ja ystäviä kuuntelemaan lähetyssaarnaajia tai osallistumaan kirkon kokouksiin ja toimintaan.

  • Lähtekää lähetyssaarnaajien mukaan tutkijoiden kotiin tai kutsukaa lähetyssaarnaajia opettamaan kirkkoon kuulumattomia kodissanne.

  • Kutsukaa ihmisiä perheiltaan kotiinne.

  • Kutsukaa ihmisiä sukututkimuskeskukseen tai auttakaa heitä tutkimaan sukuaan.

  • Antakaa lähetyssaarnaajille nimiviitteitä. Jäsenet voivat olla suurin ja paras nimiviitteiden lähde.

  • Kertokaa uskonkäsityksistänne ja lausukaa todistuksenne kirkkoon kuulumattomille ystäville ja sukulaisille.

  • Etsikää tilaisuuksia auttaa muita.

  • Ulottakaa ystävyytenne tutkijoihin ja uusiin käännynnäisiin.

  • Tehkää parhaanne löytääksenne niitä, jotka etsivät totuutta.

  • Jos teillä on sukulaisia tai ystäviä lähetystyössä, lähettäkää heille kirjeitä, joissa ilmaisette rakkautenne ja kannustuksenne, ja rukoilkaa heidän puolestaan.

Koette iloa työnne hedelmistä. Suurempi innostus lähetystyötä kohtaan vahvistaa koko seurakuntaanne. Koko kirkko tulee tuntemaan työnne vaikutukset.

Kun tyttäremme Margie oli toisella luokalla, hän kutsui parhaan ystävänsä mukaan Alkeisyhdistykseen. Molemmat saivat osan sakramenttikokousohjelmassa. Margien ystävän isä oli torjunut lähetyssaarnaajat aiemmin, mutta kun Margie ilmaantui hänen kotiinsa kourallinen kirkon lehtisiä mukanaan, hän kuunteli tarkoin Margien yksinkertaisia selityksiä ja todistusta Joseph Smithistä ja ensimmäisestä näystä. Hän salli tyttärensä jatkaa Alkeisyhdistyksessä käyntiä ja antoi tälle myös luvan kuunnella lähetyssaarnaajien oppiaiheita ja mennä kasteelle. Hän ja hänen vaimonsa olivat mukana kastetilaisuudessa.

Me kaikki voimme olla mukana lähetystyössä. Se on Herran työtä, ja Hän auttaa meitä tekemään sitä. Hänen evankeliuminsa on ulotuttava jokaiseen kansakuntaan, ja me voimme olla välikappaleita Hänen käsissään muiden elämän siunaamiseksi kertomalla heille Hänen totuudestaan. Meitä siunataan suuresti, kun teemme niin.

Me olemme rakastavan taivaallisen Isän lapsia. Hän lähetti Poikansa avaamaan tien, niin että me voimme elää Hänen luonaan ikuisesti. Todistan tästä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Joh. 3:5.

  2. Matt. 28:19–20.

  3. OL 18:14.

  4. Saarnatkaa minun evankeliumiani, 2005, s. 1.

  5. Uusien lähetysjohtajien seminaari, 26. kesäkuuta 2007, s. 1.

  6. ”Vastuumme nuoria naisia kohtaan”, Valkeus, tammikuu 1989, s. 88.

  7. Ks. Saarnatkaa minun evankeliumiani, s. 231–232.