Olkaa armeliaita

Vertauksessa eksyneestä lampaasta paimen lähti etsimään eksynyttä lammasta ja etsi, kunnes hän löysi sen. Sitten hän palasi iloiten. (Ks. Luuk. 15:4–7.)

Vertauksessa kadonneesta rahasta leskivaimo sytytti lampun, joka antoi valoa, ja lakaisi joka nurkan löytääkseen kadonneen rahan. Sen löydettyään hän iloitsi. (Ks. Luuk. 15:8–10.)

Nämä molemmat vertaukset ovat esimerkkejä aktiivisesta etsimisestä, valon sytyttämisestä pimeyteen ja lakaisemisesta, kunnes kallisarvoinen eksynyt sielu on löydetty ja palautettu riemuitsevaan kotiin.

Hyvä esimerkki armahtamisen ja palvelemisen vaikutuksesta on Don ja Marian Summersin kokemus. Heidän palvellessaan Englannissa heitä pyydettiin palvelemaan lähetystyönsä viimeiset kuusi kuukautta Swindonin seurakunnassa opettaen jäsenten aktivointia ja auttaen siinä. Swindon oli ollut 80 vuotta seurakunta, jossa oli muutamia harvoja uskollisia ja suuri joukko vähemmän aktiivisia hyviä jäseniä.

Don ja Marian kirjoittivat: ”Ensimmäinen käyntimme Swindonin seurakunnassa oli vähän masentava, sillä pyhät pitivät kokoustaan kylmässä, vuokratussa salissa. Läsnä oli 17 henkeä, mukaan luettuina lähetysjohtaja ja sisar Hales sekä neljä lähetyssaarnaajaa. Kyyhötimme kaikki talvitakit päällä pienen, riittämättömän lämmittimen ympärillä kuunnellessamme pyhäkoulun oppiaihetta.”

Kirje jatkui: ”Yksi seurakunnan jäsenistä tuli puheilleni eräänä päivänä: ’Vanhin Summers, saanko antaa sinulle pienen neuvon? Älä koskaan mainitse Swindonin jäsenille sanaa kymmenykset. He eivät tosiaankaan usko siihen, ja saisit vain heidät suuttumaan.’”

Veli Summers sanoi: ”Opetimme silti kymmenyksiä ja kaikkia muitakin evankeliumin periaatteita. Seurakunnanjohtajan esimerkin ja rohkaisun avulla tapahtui sydämen muutos, ja usko ja aktiivisuus alkoivat lisääntyä. Kävimme jokaisen jäsenen kodissa, ja jäsentiedot saatettiin täysin ajan tasalle. Kun johtohenkilöt alkoivat välittää, jäsenet alkoivat aktivoitua, ja seurakuntaan tuli aivan uusi henki. Jäsenet innostuivat jälleen evankeliumista ja toistensa auttamisesta. – –

Eräällä nuorellaparilla oli sopeutumisvaikeuksia, koska heidän käytäntönsä, tapansa ja pukeutumistyylinsä olivat erilaiset. Kun heille ehdotettiin muutoksia, he loukkaantuivat. Pariskunta kirjoitti kaksi kertaa piispalle [seurakunta oli silloin jo vaarnaseurakunta] pyytäen, että heidän nimensä poistettaisiin kirkon jäsenluetteloista. Viimeisessä kirjeessään he kielsivät jäseniä käymästä luonaan, joten [me] menimme kukkakauppaan ja ostimme kauniin krysanteemin ja lähetimme sen nuorelleparille. Kortissa luki vain: ’Me rakastamme teitä. Me kaipaamme teitä. Me tarvitsemme teitä. Tulkaa takaisin.’ Allekirjoitus: Swindonin seurakunta.

Seuraavana sunnuntaina oli paasto- ja todistuskokous ja meidän viimeinen sunnuntaimme Swindonissa. Kokouksessa oli läsnä 103 jäsentä eikä vain 17 kuten puoli vuotta aikaisemmin. Nuoripari oli paikalla, ja todistuksessaan mies kiitti Swindonin seurakuntaa siitä, ettei se ollut antanut periksi heidän kohdallaan.”

Meillä kaikilla voi olla vastaavanlaisia kokemuksia omissa seurakunnissamme, kun teemme työtä vähemmän aktiivisten kanssa ja rakastamme heitä. Mikä ilo onkaan armahtaa (ks. Juud. 22) niitä, jotka ehkä ovat valmiit löytämään itsensä ja haluavat silloin tulla takaisin.