Herran ääni

Oppi ja liitot kutsuu kaikkia ihmisiä kaikkialla kuulemaan Herran Jeesuksen Kristuksen ääntä (ks. OL 1:2, 4, 11, 34; 25:16). Kirja on täynnä Hänen viestejään, varoituksiaan ja rohkaisevia kehotuksiaan, jotka on ilmoituksella annettu valituille profeetoille. Noista ilmoituksista me voimme nähdä, kuinka Jumala voi vastata uskon rukouksiimme ohjeiden, rauhan ja varoituksen viestein.

Rukouksissamme me pyrimme tietämään, mitä Jumala haluaa meidän tekevän, mitä meidän pitäisi tehdä kokeaksemme rauhaa ja onnea tässä elämässä ja tulevassa, sekä mikä meitä odottaa. Oppi ja liitot on täynnä vastauksia senlaatuisiin kysymyksiin, joita tavalliset ihmiset ja profeetat ovat esittäneet nöyrässä rukouksessa. Se voi olla kallisarvoinen opas, joka opettaa meille, kuinka voimme saada vastauksia ajallista hyvinvointiamme ja iankaikkista pelastustamme koskeviin kysymyksiin.

Avaimena on nöyryys ja usko Herraan Jeesukseen Kristukseen. Oliver Cowdery sai Herralta vastauksen, joka koski hänen haluaan auttaa Mormonin kirjan kääntämisessä: ”Muista, että ilman uskoa et voi tehdä mitään. Pyydä siis uskossa. Älä suhtaudu kevytmielisesti näihin asioihin. Älä pyydä sitä, mitä sinun ei pitäisi pyytää.” (OL 8:10.)

Yhä uudelleen Opissa ja liitoissa Herra vaatii uskoa ja nöyryyttä, ennen kuin Hän antaa apuaan. Yksi syy tähän on se, etteivät Hänen vastauksensa kenties tule sillä tavalla kuin odotamme. Eikä niitä ole aina helppoa hyväksyä.

Kirkon historia ja esivanhempiemme kokemukset havainnollistavat tätä tosiasiaa. Isoisäni isä Henry Eyring rukoili hartaasti tietääkseen, mitä hänen pitäisi tehdä, kun hän kuuli palautetun evankeliumin opetusta vuonna 1855. Vastaus tuli unessa.

Hän näki unta, että hän istui pöydän ääressä kahdentoista apostolin koorumin jäsenen vanhin Erastus Snow’n ja William Brown -nimisen vanhimman kanssa. Vanhin Snow opetti evankeliumin periaatteita noin tunnilta tuntuneen ajan. Sitten vanhin Snow sanoi: ”Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun mennä kasteelle, ja tämä mies [vanhin Brown] – – tulee kastamaan sinut.”¹ Perheeni on kiitollinen siitä, että Henry Eyringillä oli uskoa ja nöyryyttä mennä kasteelle. Hänet kastoi vanhin Brown kello 7.30 aamulla sadevesialtaassa St. Louisissa Missourissa Yhdysvalloissa.

Vastaus hänen rukoukseensa ei tullut kuultavana äänenä Herralta. Se tuli näyssä ja unessa yöllä, kuten se tuli Lehille (ks. 1. Nefi 8:2).

Herra on opettanut meille, että vastauksia voi tulla myös tunteina. Opissa ja liitoissa Herra opetti Oliver Cowderya: ”Katso, minä puhun sinulle sinun mielessäsi ja sinun sydämessäsi Pyhän Hengen kautta, joka tulee sinun yllesi ja joka asuu sinun sydämessäsi” (OL 8:2).

Ja Hän kannusti Oliveria näin: ”Enkö minä puhunut asiasta rauhaa sinun mieleesi? Minkä suuremman todistuksen voit saada kuin todistuksen Jumalalta?” (OL 6:23.)

Oppi ja liitot, kirkon historia ja Henry Eyringin lähetystyössään heti kasteensa jälkeen kirjoittama historia ovat opettaneet minulle, että vastauksia voidaan tuntea sekä varoituksina että rauhana.

Huhtikuussa 1857 vanhin Parley P. Pratt kahdentoista apostolin koorumista osallistui konferenssiin nykyisen Oklahoman alueella Yhdysvalloissa. Henry Eyring kirjoitti muistiin, että vanhin Prattin ”mieli oli täynnä synkkiä ennakkoaavistuksia – –, eikä hän kyennyt näkemään tulevaisuutta tai mitään pakokeinoa”². Henry tallensi surulliset uutiset heti apostolin marttyyrikuoleman jälkeen. Vanhin Pratt oli jatkanut matkaansa vaaran tunteista huolimatta, aivan kuten profeetta Joseph oli tehnyt mennessään Carthageen.

Todistukseni on, että Herra vastaa aina nöyrään uskon rukoukseen. Oppi ja liitot sekä oma kokemuksemme opettavat meille, kuinka voimme tunnistaa nuo vastaukset ja hyväksyä ne uskossa, olivatpa ne sitten ohjausta, totuuden vahvistusta tai varoitusta. Rukoilen, että me kuuntelemme aina Herran rakastavaa ääntä ja tunnistamme sen.