Sananen epäröivälle lähetyssaarnaajalle
    Footnotes

    Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma

    Sananen epäröivälle lähetyssaarnaajalle

    Presidentti Dieter F. Uchtdorf

    Jeesuksen Kristuksen opetuslapsilla on aina ollut velvoite viedä Hänen evankeliumiaan maailmalle (ks. Mark. 16:15–16). Siitä huolimatta meidän on toisinaan vaikeaa avata suumme ja puhua uskostamme lähipiirissämme oleville. Vaikka joillakuilla kirkon jäsenillä on luontainen kyky puhua muille uskonnosta, toiset ovat vähän epäröiviä tai voivat tuntea vaivautuneisuutta, hämmennystä tai jopa pelkoa tehdä niin.

    Siitä syystä saanen ehdottaa neljää asiaa, jotka jokainen voi tehdä noudattaakseen Vapahtajan antamaa tehtävää saarnata evankeliumia ”kaikille luoduille” (OL 58:64).

    Olkaa valona

    Eräs sanonta, josta pidän kovasti ja jota usein pidetään Fransiskus Assisilaisen ajatuksena, kuuluu: ”Julista evankeliumia kaikkina aikoina, ja mikäli tarpeen, käytä sanoja.”1 Tämä sanonta antaa ymmärtää, että usein voimallisimmat saarnat ovat ääneen lausumattomia.

    Kun olemme nuhteettomia ja elämme jatkuvasti tasovaatimustemme mukaan, ihmiset panevat sen merkille. Kun säteilemme iloa ja onnea, he panevat sen merkille sitäkin enemmän.

    Jokainen haluaa olla onnellinen. Kun me kirkon jäsenet säteilemme evankeliumin valoa, ihmiset voivat nähdä onnemme ja aistia Jumalan rakkauden täyttävän elämämme yli äyräiden. He haluavat tietää syyn. He haluavat ymmärtää salaisuutemme.

    Se johdattaa heidät esittämään sellaisia kysymyksiä kuin ”Miksi olet niin onnellinen?” tai ”Miksi sinulla on aina niin myönteinen asenne?” Vastaukset näihin kysymyksiin johtavat tietenkin oivallisesti keskusteluun Jeesuksen Kristuksen palautetusta evankeliumista.

    Olkaa keskustelevia

    Uskonnon ottaminen puheeksi – etenkin ystäviemme ja rakkaittemme kanssa – voi tuntua pelottavalta ja haastavalta. Sen ei tarvitse olla sitä. Hengellisistä kokemuksista mainitseminen tai kirkon toiminnoista tai tapahtumista puhuminen satunnaisessa keskustelussa voi olla helppoa ja miellyttävää, jos meillä on vähän rohkeutta ja tervettä järkeä.

    Vaimoni Harriet on tästä erinomainen esimerkki. Kun asuimme Saksassa, hän löysi aina tavan tuoda kirkkoon liittyviä puheenaiheita keskusteluihinsa ystävien ja tuttavien kanssa. Jos esimerkiksi joku kysyi hänen viikonlopustaan, hän saattoi sanoa: ”Tänä sunnuntaina kirkossamme meillä oli vaikuttava kokemus! Eräs 16-vuotias poika piti hienon puheen 200 seurakuntalaisemme edessä siitä, miten elää puhdasta elämää.” Tai: ”Kuulin 90-vuotiaasta naisesta, joka kutoi yli 500 peittoa ja antoi ne kirkkomme humanitaariseen ohjelmaan lähetettäväksi hädänalaisille kaikkialle maailmaan.”

    Varsin usein ihmiset, jotka kuulivat tällaista, halusivat tietää lisää. He esittivät kysymyksiä. Ja se johti tilaisuuksiin puhua evankeliumista luontevalla, varmalla ja tunkeilemattomalla tavalla.

    Internetin ja sosiaalisen median tultua on nykyään helpompaa kuin koskaan ennen puhua näistä asioista keskustelevaan sävyyn. Me tarvitsemme vain rohkeutta tehdä niin.

    Olkaa armollisia

    Valitettavasti on hyvin helppoa olla töykeä. Liian usein käy niin, että me väittelemme, vähättelemme ja tuomitsemme. Kun me suutumme, olemme epäkohteliaita tai loukkaamme ihmisiä, he eivät todellakaan halua tietää meistä lisää. On mahdotonta tietää, kuinka moni ihminen on joko jättänyt kirkon tai ei ole koskaan liittynytkään siihen, koska joku sanoi jotakin, mikä loukkasi tai satutti heitä.

    Maailmassa on nykyään niin paljon epäkohteliaisuutta. Koska internetissä voi esiintyä nimettömänä, on helpompaa kuin koskaan sanoa verkossa myrkyllisiä tai loukkaavia asioita. Eikö meillä lempeän Kristuksemme toiveikkaina opetuslapsina pitäisi olla ylevämpi, armeliaampi käyttäytymisnormi? Pyhissä kirjoituksissa opetetaan: ”Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte.” (Kol. 4:6.)

    Pidän ajatuksesta, että sanamme olisivat kirkkaita kuin aurinkoinen taivas ja täynnä armollisuutta. Voitteko kuvitella, millaisia perheemme, seurakuntamme, kansakuntamme ja jopa maailma olisivat, jos voisimme omaksua tämän yksinkertaisen periaatteen?

    Olkaa täynnä uskoa

    Joskus laskemme liikaa omaksi ansioksemme tai syyksemme sen, kuinka muut ottavat vastaan evankeliumin. On tärkeää muistaa, ettei Herra odota meidän käännyttävän ihmisiä.

    Kääntymys koetaan Pyhän Hengen taivaallisen palvelutyön – ei meidän sanojemme – ansiosta. Joskus vain yksi ainoa lause todistuksestamme tai jostakin kokemuksestamme voi alkaa hellyttää jonkun sydäntä tai avata jonkun ovea, mikä voi johtaa muita kokemaan innoittavia totuuksia Hengen vaikutuksesta.

    Presidentti Brigham Young (1801–1877) sanoi tienneensä, että evankeliumi on totta, kun hän näki ”miehen vailla kaunopuheisuutta tai lahjoja julkiseen puhumiseen, miehen, joka voi sanoa vain: ’Tiedän Pyhän Hengen avulla, että Mormonin kirja on tosi ja että Joseph Smith on Herran profeetta’”. Presidentti Young sanoi, että kun hän kuuli tuon nöyrän todistuksen, ”niin Pyhä Henki, joka tuosta miehestä lähti, valaisi ymmärrykseni, ja valo, kirkkaus ja kuolemattomuus [olivat] edessäni”.2

    Veljet ja sisaret, uskokaa. Herra voi suurentaa sanat, jotka puhutte, ja tehdä ne voimallisiksi. Jumala ei pyydä teitä käännyttämään vaan pikemminkin avaamaan suunne. Kääntymystehtävä ei ole teidän – se kuuluu sananne kuulevalle henkilölle ja Pyhälle Hengelle.

    Jokainen jäsen on lähetyssaarnaaja

    Rakkaat ystäväni, nykyään meillä on enemmän kuin koskaan ennen tapoja avata suumme ja kertoa muille Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ilouutisesta. Jokaiselle – jopa epäröivälle lähetyssaarnaajalle – on olemassa tapa osallistua tähän suureen työhön. Kukin meistä voi löytää keinon käyttää omia erityisiä kykyjämme ja kiinnostuksen kohteitamme tukeakseen tätä suurta työtä, joka täyttää maailman valolla ja totuudella. Kun teemme niin, koemme ilon, joka koituu niille, jotka ovat riittävän uskollisia ja rohkeita ”olemaan Jumalan todistajina kaikkina aikoina” (Moosia 18:9).

    Viitteet

    1. Julkaisussa William Fay ja Linda Evans Shepherd, Share Jesus without Fear, 1999, s. 22.

    2. Kirkon presidenttien opetuksia: Brigham Young, 1997, s. 67.

    Tämän sanoman opettaminen

    Yksi tehokas tapa opettaa on rohkaista niitä, joita opetat, asettamaan ”tavoitteita, jotka voivat auttaa heitä elämään opettamasi periaatteen mukaisesti” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 166). Voit kehottaa niitä, joita opetat, asettamaan rukoillen tavoitteen kertoa evankeliumista tässä kuussa yhdelle tai useammalle henkilölle. Vanhemmat voivat keskustella tavoista, joilla pienemmät lapset voisivat auttaa. Voit myös auttaa perheenjäseniä keksimään yhdessä tai esittämään roolileikkinä keinoja ottaa evankeliumi esiin jokapäiväisissä keskusteluissa ja miettimään tulevia kirkon toimintoja, joihin he voisivat kutsua jonkun ystävän.

    Valokuvakuvitus David Stoker, ellei toisin ole mainittu