Ymmärrystä kasteesta

Sillä, joka kastaa sinut, kuka hän sitten onkin, pitää olla pappeus – valta toimia Jumalan nimessä. Kun Jeesus halusi saada kasteen, Hän meni Johannes Kastajan luo, jolla oli pappeus (ks. Matt. 3:13).

Henkilö, joka kastaa sinut, saa luvan siihen piispaltasi tai seurakunnanjohtajaltasi.

Jeesus kastettiin upottamalla, mikä tarkoittaa sitä, että Hänet upotettiin kokonaan veteen ja nostettiin nopeasti taas ylös vedestä (ks. Matt. 3:16). Sillä tavoin sinutkin kastetaan. Kastaminen tällä tavalla muistuttaa meitä siitä, että me jätämme taaksemme vanhan elämämme ja aloitamme uuden elämän, joka on omistettu Jumalan ja Hänen lastensa palvelemiseen.

Kun sinut kastetaan, sinä teet liiton eli kaksipuolisen lupauksen taivaallisen Isän kanssa. Sinä lupaat Hänelle, että teet tiettyjä asioita, ja Hän lupaa siunata sinua. Tätä liittoa kuvataan sakramenttirukouksissa, jotka sanotaan joka sunnuntai (ks. OL 20:77–79). Sinä lupaat

• muistaa Jeesuksen Kristuksen

• pitää Hänen käskynsä

• ottaa päällesi Kristuksen nimen, mikä tarkoittaa sitä, että pidät Hänen työtään tärkeimmällä sijalla elämässäsi ja teet sitä, mitä Hän haluaa, etkä sitä, mitä maailma haluaa.

Kun pidät tämän lupauksen, taivaallinen Isä lupaa, että Pyhä Henki on kanssasi ja että saat syntisi anteeksi.

Pyhän Hengen lahja on yksi taivaallisen Isän kallisarvoisimmista lahjoista. Vesikasteesi ei ole täydellinen ennen kuin miehet, joilla on Melkisedekin pappeus, antavat sinulle siunauksen, jotta voit ottaa vastaan Pyhän Hengen (ks.  Joh. 3:5).

Pyhä Henki on jumaluuden jäsen. Hän todistaa taivaallisesta Isästä ja Jeesuksesta Kristuksesta, ja Hän auttaa meitä tietämään, mikä on totta. Hän auttaa meitä olemaan hengellisesti vahvoja. Hän varoittaa meitä vaarasta. Hän auttaa meitä oppimaan. Pyhä Henki voi auttaa meitä tuntemaan Jumalan rakkautta.

Kun sinut konfirmoidaan kirkon jäseneksi, Pyhä Henki voi olla kanssasi aina, jos valitset oikein.

Herra opettaa, ettei lapsia pitäisi kastaa, ennen kuin he ovat riittävän vanhoja ymmärtämään eron oikean ja väärän välillä, ja pyhissä kirjoituksissa sanotaan sen olevan kahdeksan vuotta (ks. Moroni 8:11–12; OL 29:46–47; 68:27).