Yhä kaikuva kutsu

Perhejulistus on yhä edelleen ”kaikuva kutsu suojella ja vahvistaa perheitä”, sanoo vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista.²

Maailmamme muistuttaa Mormonin kirjan rappeutuvaa nefiläistä yhteiskuntaa, ja vanhin Ballard kannustaa myöhempien aikojen pyhiä ”tekemään [perhejulistuksesta] samankaltaisen viirin kuin sotapäällikkö Moronin ’vapauden tunnus’ ja sitoutumaan elämään sen mukaan”³.

Maailma mainostaa monia eri teitä onneen. Mutta nykyajan profeetat vakuuttavat, että suurimmat mahdollisuudet onneen ovat selestisessä avioliitossa.⁴

Jos me elämme ja toimimme sen tietomme mukaan, että perhe voi olla iankaikkinen, vanhin Ballard lupaa, että me ”kiinnitämme maailman huomion itseemme. Vanhemmat, jotka pitävät perhettään hyvin tärkeänä, kallistuvat kirkon suuntaan. – –

Perhekeskeisen näkökulmamme pitäisi saada myöhempien aikojen pyhät pyrkimään siihen, että he ovat maailman parhaita vanhempia. Sen pitäisi antaa meille valtavaa kunnioitusta lapsiamme kohtaan, jotka todella ovat meidän hengellisiä sisaruksiamme, ja sen pitäisi saada meidät omistamaan kaiken tarpeellisen ajan perheemme vahvistamiseen. Mikään ei todellakaan ole oleellisemmin yhteydessä onneen – omaamme ja lastemme – kuin se, kuinka hyvin me rakastamme ja tuemme toisiamme perheessä.”⁵

Vanhin Ballard neuvoo perheitä kaikkialla hankkimaan perhejulistuksen ja elämään sopusoinnussa sen opetusten kanssa.

”Olkaa – – paras itsenne ja tehkää parhaanne. Jumala antaa teille omat voimanne ylittävää voimaa, kun pyritte täyttämään päivittäin kuolevaisen elämän kaikkein pyhimmän velvollisuuden, mitä Hän lapsilleen antaa. Kuunnelkaa Hengen ääntä ja elävien profeettojen neuvoja. Olkaa rohkealla mielellä. Jumala ei ole asettanut teitä maan päälle epäonnistumaan, eikä teidän työtänne vanhempina pidetä epäonnistuneena, ellette anna periksi.”⁶

Perhejulistus opettaa, että perheet voivat kestää ikuisesti. Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista opettaa, että ”pelastus on yksityisasia, mutta korotus on perheasia. – – Kun perhe sinetöidään temppelissä, siitä voi tulla yhtä iankaikkinen kuin itse Jumalan valtakunta.”⁷

Presidentti Henry B. Eyring, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, selittää, että perheellämme on ”olennainen merkitys paitsi yhteiskunnalle ja kirkolle myös toivollemme iankaikkisesta elämästä”⁸.

Presidentti Eyring varoittaa, että piittaamattomuus perhejulistuksen opetuksista johtaa tuhoisampiin seurauksiin kuin vain siihen, ”ettei – – ole rauhaa tai onnea tässä elämässä”⁹.

Hän sanoo, että perhejulistus on profeetallinen, koska se varoittaa juuri niistä asioista, jotka ovat heikentäneet perheitä viime vuosina. Hän lainaa julistuksen lopussa olevaa profeetallista varoitusta ja kehotusta toimia:

”Me varoitamme siitä, että ne, jotka rikkovat siveyden liittoja, jotka kohtelevat pahasti puolisoaan tai jälkeläisiään tai jotka jättävät perhevelvollisuudet täyttämättä, seisovat eräänä päivänä tilivelvollisina Jumalan edessä. Varoitamme edelleen, että perheen hajoaminen tuo yksilöille, yhteisöille ja kansakunnille ne onnettomuudet, joista muinaiset ja nykyiset profeetat ovat ennustaneet.”¹⁰

Kun presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) esitteli perhejulistuksen yleisessä Apuyhdistyksen kokouksessa 23. syyskuuta 1995, hän sanoi, että sen tarkoituksena oli ”varoittaa ja varoittaa ennalta”¹¹ maailmaa poikkeamasta sen mittapuista. Sen jälkeen asiakirja on julkaistu monilla kielillä, sitä on toistuvasti käsitelty yleiskonferenssissa ja se on asetettu näkyville seurakuntakeskuksissa ja kodeissa maailmanlaajuisesti. Se on profeetallinen julistus, jonka rakastava taivaallinen Isä on suonut antaakseen opastusta lapsilleen – opastusta, jota ei ole koskaan tarvittu kipeämmin kuin nykyään.