2017
Silta toivoon ja parantumiseen
April 2017


Silta toivoon ja parantumiseen

Saamalla asianmukaista apua seksuaalisen hyväksikäytön uhrit voivat kokea parantumisen, jota he niin syvästi kaipaavat.

Kuva
creating a bridge

Kuvitus Cristina Bernazzani

Kuvittele, että seisot kalliojyrkänteen reunalla ja haluat päästä syvän rotkon toiselle puolelle, koska sinulle on kerrottu, että sinua odottaa siellä suuri onni. Kun yrität keksiä, kuinka pääsisit toiselle puolelle, löydät kasan tarvikkeita, joiden avulla voit rakentaa sillan rotkon yli, jos kokoat ne yhteen oikealla tavalla.

Ellet osaa rakentaa siltaa, tarvikkeet ovat hyödyttömiä ja tunnet itsesi turhautuneeksi ja toivottomaksi. Mutta jos saat apua joltakulta, jolla on kokemusta sillanrakennuksesta, tietosi ja ymmärryksesi voivat lisääntyä, ja voitte toteuttaa tehtävän yhdessä.

Kuluneiden 18 vuoden ajan työnäni on ollut tarjota työkaluja ja opastusta, joiden avulla ihmiset voivat päästä emotionaalisen tai henkisen kärsimyksen kuilun yli. Kaikista niistä ihmisistä, joita olen neuvonut, pahimmin vammautuneilta vaikuttavat asiakkaat, jotka ovat olleet seksuaalisen hyväksikäytön uhreja. Olen nähnyt, kuinka tämä haaste vaikuttaa yksilön kykyyn kestää hyvin loppuun asti.

Olen kuitenkin myös oppinut, että Vapahtajan avulla on mahdollista saada pysyvää helpotusta kamppailuihimme ja kärsimyksiimme. Hänen rakkautensa kohottaa ihmiset pimeydestä valoon.

Miksi seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttaa niin paljon vahinkoa?

Hyväksikäytön uhrit kertovat minulle elämästä, joka on täynnä masennusta, itseluottamuksen puutetta ja muita vaikeita emotionaalisen tuskan muotoja. Presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) on auttanut meitä ymmärtämään, miksi seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttaa niin syvää tuskaa:

”Sitten on kauhistuttava, iljettävä seksuaalisen hyväksikäytön tapa. Se menee yli ymmärryksen. Se loukkaa säädyllisyyttä, jollaista pitäisi olla jokaisessa miehessä ja naisessa. Se loukkaa sitä, mikä on pyhää ja jumalallista. Se on tuhoisaa lasten elämässä. Se on vastenmielistä ja ansaitsee mitä ankarimman tuomion.

Hävetköön jokainen mies tai nainen, joka käyttää lasta seksuaalisesti hyväksi. Niin menetellessään sen tekijä paitsi aiheuttaa mitä vakavimman vamman, on myös tuomittu Herran silmissä.”1

Lisääntymisvoima on pyhä ja jumalallinen voima, jonka taivaallinen Isämme on antanut lapsilleen. Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Lisääntymisvoima on hengellisesti merkittävä. – – Taivaallinen Isämme ja Hänen rakas Poikansa ovat luojia ja ovat uskoneet kullekin meistä osan luomisvoimastaan.”2 Ei siis ihme, että tämän pyhän voiman väärinkäyttö ”ansaitsee mitä ankarimman tuomion” ja aiheuttaa ”mitä vakavimman vamman”.

Kärsimyksen ymmärtäminen

Kuva
looking out a window

Kuvitus © nuvolanevicata/iStock/Getty Images

Seksuaalinen hyväksikäyttö on mitä tahansa vuorovaikutusta, johon toinen osapuoli ei ole suostunut ja johon liittyy koskettelua tai muuta toimintaa, jossa henkilö käyttää toista ihmistä seksuaalisen tyydytyksen saamiseen. Aivan liian usein käy niin, että seksuaalisen hyväksikäytön uhrien mieli hämmentyy ja heissä herää kelvottomuuden tunteita ja häpeää, joita voi olla melkein liian raskasta kantaa. Se tuska ja kärsimys, jota uhrit kokevat, voimistuu usein muiden sanoista, jotka johtuvat siitä, että seksuaalinen hyväksikäyttö ja sen vaikutukset ymmärretään väärin. Joitakuita uhreja syytetään valehtelusta tai heille sanotaan, että hyväksikäyttö on jotenkin heidän syytään. Toisia johdetaan erheellisesti uskomaan, että heidän täytyy tehdä parannus, aivan kuin he olisivat jotenkin tehneet syntiä joutuessaan uhreiksi.

Monia asiakkaita, joiden kanssa olen työskennellyt ja jotka ovat kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä lapsuudessaan tai nuoruudessaan, käsketään ”selviytymään siitä”, ”jättämään se taakseen” tai ”vain antamaan anteeksi ja unohtamaan”. Tämäntyyppiset toteamukset – etenkin kun niitä kuulee läheisiltä ystäviltä, perheenjäseniltä tai kirkon johtohenkilöiltä – voivat johtaa uhrin salaamaan ja häpeämään kokemaansa entistä enemmän sen sijaan että hän parantuisi ja kokisi rauhaa. Kuten vakava fyysinen vamma tai sairaus, nämä emotionaaliset vammatkaan eivät noin vain häviä, jos niihin ei kiinnitä huomiota. Sen sijaan hyväksikäytön aikana alkanut hämmennys voimistuu, ja yhdessä siitä johtuvien tuskallisten tunteiden kanssa ajattelu voi muuttua ja johtaa lopulta epäterveiden käyttäytymistapojen kehittymiseen. On aivan tavallista, että hyväksikäytön uhrit eivät ymmärrä, että se, mitä heille tapahtui, oli hyväksikäyttöä, ja he saattavat silti omaksua epäterveitä käyttäytymistapoja ja alkaa kokea tuskallisia tuntemuksia.

Amy (nimi on muutettu) koki seksuaalista hyväksikäyttöä varhaislapsuudessaan. Muiden uhrien tavoin hän varttui aikuiseksi tuntien olevansa kauhea ihminen, joka ei ollut minkään arvoinen. Hän yritti suurimman osan elämäänsä palvella muita korvatakseen tuntemuksensa siitä, ettei hän ollut ”riittävän hyvä” saamaan osakseen taivaallisen Isän tai kenenkään muunkaan rakkautta. Ihmissuhteissaan hän pelkäsi, että jos toinen osapuoli todella tuntisi hänet, tämä ajattelisi, että hän oli juuri niin kauhea kuin hän uskoi olevansa. Hän koki valtavaa torjutuksi tulemisen pelkoa, joka johti siihen, että hän pelkäsi kokeilla uusia asioita elämässä tai hoitaa niinkin yksinkertaisia tehtäviä kuin soittaa jollekulle puhelimella. Häntä oli siunattu taiteellisuuden lahjalla, mutta hän ei käyttänyt sitä, koska pelkäsi, ettei pystyisi ottamaan vastaan kritiikkiä.

Yli 50 vuoden ajan hänen päivittäisiä päätöksiään ohjasivat hänen kokemansa avuttomuuden, voimattomuuden, pelon, vihan, hämmennyksen, häpeän, yksinäisyyden ja eristyneisyyden tunteet.

Tuska korvautuu rauhalla

Vapahtaja kärsi ”kaikenlaisia kipuja ja ahdinkoja ja koetuksia”. Hän teki niin, jotta Hän ”osaisi lihan mukaisesti auttaa kansaansa.” (Alma 7:11–12.) Hänen kärsimisensä ei ollut ainoastaan meidän syntiemme puolesta vaan myös parantumisemme puolesta, kun jonkun toisen synnit aiheuttavat meille kärsimystä.

Jos Vapahtaja olisi täällä tänään, kuvittelen, että Hän itkisi niiden kanssa, joita on käytetty seksuaalisesti hyväksi, ja siunaisi heitä, aivan kuten Hän itki nefiläisten kanssa ja siunasi heitä (ks. 3. Nefi 17). Vaikka Hän ei ole täällä fyysisesti, Hänen Henkensä voi olla kanssamme, ja Hän on tarjonnut meille keinon parantua, tuntea rauhaa ja antaa anteeksi.

Kuva
reaching through a ladder

Monien, joita on loukattu, on miltei mahdotonta uskoa, että heidän kantamansa tuska voi korvautua rauhalla. Usein hyväksikäytettyjen vammat jäävät vuosiksi muilta huomaamatta ja tunnistamatta. Tuska verhotaan hymyilevillä kasvoilla, halukkuudella auttaa muita ja elämällä aivan kuin mikään ei olisi vialla, ja silti tuska on jatkuvasti läsnä.

Voimme verrata emotionaalista parantumisprosessia fyysisen vamman hoitamiseen ja lääkitsemiseen. Oletetaan, että sääresi murtui, kun olit nuori. Sen sijaan että olisit mennyt lääkäriin, jotta luu saataisiin paikoilleen, sinä nilkutit, kunnes pahin tuska oli poissa, mutta jokainen ottamasi askel sattuu jonkin verran. Vuosia myöhemmin haluat, että kipu lähtee, joten menet lääkäriin. Lääkärin täytyy asettaa luu paikoilleen, poistaa mahdollinen ylimääräinen kasvu, kipsata sääresi ja lähettää sinut fysioterapiaan sääresi vahvistamiseksi.

Parantuminen hyväksikäytöstä on samankaltaista siinä mielessä, että uhrin täytyy ensin tunnustaa, että tuska on todellista ja että sille voidaan tehdä jotakin. Prosessiin kuuluu tapahtuneen myöntäminen ja loukatuksi tulemisen, pelon ja surun tunteiden tunteminen, tunnustaminen ja hyväksyminen. Usein on hyödyllistä työskennellä ammattiauttajan kanssa, jolla on kokemusta tästä parantumisprosessista. (Kysy pappeusjohtajaltasi, onko seudullasi saatavissa MAP-perhepalveluja.)

Riippumatta siitä, saako uhri ammattiapua, hänen kannattaa rukoilla, tutkia Vapahtajan elämää ja Hänen sovitustaan sekä käydä säännöllisesti puhumassa pappeusjohtajan kanssa. Pappeusjohtaja voi auttaa taakkojen helpottamisessa ja saada innoitusta auttaa uhria ymmärtämään jumalallinen arvonsa ja suhteensa taivaalliseen Isään ja Vapahtajaan. Sisar Carole M. Stephens, ensimmäinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa, opettikin äskettäin: ”Parantuminen voi olla pitkällinen prosessi. Se edellyttää, että etsitte rukoillen johdatusta ja asianmukaista apua, myös neuvoja oikealla tavalla asetetuilta pappeudenhaltijoilta. Kun opitte kommunikoimaan avoimesti, asettakaa asianmukaiset rajat, ja kenties pyytäkää ammattiapua. On ehdottoman tärkeää, että ylläpidätte koko prosessin ajan hengellistä terveyttä!”3

Amyn elämä oli käynyt niin tukalaksi, että hän etsi apua. Hän tiesi todistuksensa ansiosta, että hän voisi tuntea rauhaa ja tyytyväisyyttä elämässä, mutta hän ei tuntenut niitä jatkuvasti. Kun hän oli rukoillut ja puhunut piispansa kanssa, hänet ohjattiin terapiaan, jossa hän pystyi saamaan tarvitsemiaan työkaluja tuodakseen totuuden päivänvaloon ja jakaakseen kauhean taakkansa, jota hän oli kantanut yksin. Tehdessään niin hän pystyi vapautumaan tuskasta ja kokemaan Vapahtajan lupaamaa rauhaa (ks. Joh. 14:27). Tämän rauhan ja lohdun myötä tuli halu ja kyky antaa anteeksi.

Tarve antaa anteeksi

Hyväksikäytön uhrien on usein vaikea kuulla ajatus anteeksiantamisesta, ja he ymmärtävät sen monesti väärin. Jos uhri ajattelee, että anteeksianto päästää hyväksikäyttäjän kuin koiran veräjästä, tai ettei sillä, mitä tämä teki, ole enää merkitystä, hän ei tunne tulleensa kuulluksi. Vaikka meitä käsketään antamaan anteeksi (ks. OL 64:10), niin tilanteissa, joissa vahinko on suuri, parantumisen täytyy yleensä alkaa ennen kuin uhri voi antaa täysin anteeksi väärinkäyttäjälle.

Ne, jotka kärsivät hyväksikäytön aiheuttamista tuskista, voivat saada lohtua tästä Mormonin kirjan neuvosta: ”Minä, Jaakob, tahdon puhua teille, jotka olette puhdassydämisiä. Turvautukaa Jumalaan horjumattomin mielin ja rukoilkaa häntä suuresti uskoen, niin hän lohduttaa teitä ahdingoissanne, ja hän ajaa teidän asiaanne ja lähettää rangaistuksen niille, jotka tavoittelevat teidän tuhoanne.” (MK Jaak. 3:1.) Tarpeen saada oikeudenmukaisuutta ja oikeuden hyvitykseen voi jättää Herralle, jotta Hän voi korvata tuskamme rauhalla.

Amy huomasi viimein, että hän voisi jättää tarpeen saada oikeudenmukaisuutta Vapahtajan huoleksi ja sen johdosta kokea elämässään sellaista rauhaa, jota hän ei ollut koskaan aiemmin tuntenut. Aikaisemmin hän oli pelännyt mennä mukaan sukutapaamisiin, joissa hyväksikäyttäjä olisi läsnä. Nyt kun hänellä on halu kohdata vaikeita emotionaalisia vammoja matkallaan kohti parantumista, hän ei enää pelkää olla tämän miehen läheisyydessä, ja hän voi jopa tuntea myötätuntoa tätä miestä kohtaan, joka on jo vanhus.

Vapaa tarpeettomista kuormista

Kuva
reaching up

Vanhin Richard G. Scott (1928–2015) kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Koette täydellisen parantumisen uskonne kautta Jeesukseen Kristukseen ja Hänen voimaansa ja kykyynsä sovituksensa kautta parantaa sen teon jättämät arvet, joka oli epäoikeudenmukainen ja jota ette ansainneet. – –

Hän rakastaa teitä. Hän antoi henkensä, jotta te voisitte vapautua tarpeettomista kuormista. Hän auttaa teitä tekemään niin. Tiedän, että Hänellä on voima parantaa teidät.”4

Vastustaja haluaa pitää ihmiset kahlehdittuina tuskaan ja kärsimykseen, koska hän on itse onneton (ks. 2. Nefi 2:27). Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen avulla tuska voi todellakin korvautua rauhalla, jollaista vain Hän voi antaa, ja me voimme elää tuntien iloa. ”Aadam lankesi, jotta ihmisiä voisi olla, ja ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo” (2. Nefi 2:25). Eläminen iloa tuntien voi tehdä koettelemusten hetkistä siedettävämpiä ja sallii meidän oppia ja kasvaa ja tulla enemmän taivaallisen Isämme kaltaisiksi.

Minut tekee nöyräksi se siunaus, joka minulla on ollut elämässäni istua niiden kanssa, joita hyväksikäyttö on vahingoittanut, ja nähdä parantumisen ihme, sillä se todellakin tulee vain Vapahtajan kautta. Jos kärsit, käänny rukoillen pyytämään apua. Sinun ei tarvitse kantaa raskasta kuormaasi yksin. Tiedän, että Hän parantaa, sillä olen nähnyt niin käyvän lukemattomia kertoja.

Viitteet

  1. Ks. Gordon B. Hinckley, ”Pelastakaa lapset”, Valkeus, tammikuu 1995, s. 56.

  2. David A. Bednar, ”Me uskomme, että tulee olla siveellinen”, Liahona, toukokuu 2013, s. 42.

  3. Ks. Carole M. Stephens, ”Mestariparantaja”, Liahona, marraskuu 2016, s. 11.

  4. Richard G. Scott, ”Raskaista kuormista vapautuminen”, Liahona, marraskuu 2002, s. 88.