Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Kadonnut lompakko
Kuvitus Wilson J. Ong
Muutimme äskettäin uuteen kotiin, ja pyysin joitakin kirkon jäseniä auttamaan minua eräässä projektissa talossani. Kesken uurastustamme lähdin ostamaan tarvikkeita, joita tarvitsimme työn loppuun saattamiseen. Kun olimme saaneet projektin valmiiksi, tajusin, ettei minulla ollut lompakkoani. Hätäännyin, koska lompakossani olivat kaikki henkilöpaperini sekä rahat, jotka olin juuri sinä aamuna saanut eräältä asiakkaalta. Palasin samaa tietä sinne, missä olin tehnyt ostokset, mutta minua ei onnistanut. Menin kotiin ja etsin lompakkoa sieltä saadakseni selville, olinko pudottanut sen jonnekin, mutta en vieläkään löytänyt sitä. Aloin harkita mahdollisuutta, että minun pitäisi hankkia kaikki uudet henkilöpaperit. Kun sitten olin lähdössä kotoa, eräs ystävä kysyi: ”Oletko jo rukoillut?”
Ajattelin heti: ”Tietenkin olen jo rukoillut!”
Mutta todellisuudessa en ollut rukoillut vakain aikein. Sen sijaan halusin pakottaa taivaallisen Isän taipumaan tahtooni ja tehdä Hänen velvollisuudekseen sen, että Hän auttaa minua löytämään lompakkoni. Mutta sitten muistin pyhien kirjoitusten kohdan Jes. 55:8: ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.”
Sunnuntaina menin kirkkoon, ja jäsen, joka oli ollut kanssani edellisenä päivänä, kertoi rukoilleensa hartaasti taivaalliselta Isältä, että löytäisin lompakkoni. Hän sanoi tunteneensa, että löytäisin sen. Myöhemmin kun istuuduin tutkimaan pyhiä kirjoituksia, aloin lukea täysinpalvelleen seitsemänkymmenen koorumin jäsenen, vanhin Gene R. Cookin artikkelia Receiving Answers to Our Prayers [Vastausten saaminen rukouksiimme]. Ensimmäisellä sivulla oli kertomus samankaltaisesta ongelmasta kuin omani: vanhin Cookin poika oli kadottanut lompakkonsa, joten perhe kokoontui yhteen rukoilemaan Herralta, että he löytäisivät sen.
Tuon kokemuksen luettuani toteutin käytännössä sitä, mitä olin oppinut, ja pyysin vaimoani ja lapsiani kokoontumaan yhteen. Muodostimme piirin, ja jokainen piti rukouksen pyytäen hartaasti, että Herra auttaisi meitä löytämään lompakon, jos se olisi Hänen tahtonsa.
Olin aiemmin nähnyt omakohtaisesti rukouksen voiman, mutta kun jälkeenpäin rukoilin yksin, pyysin taivaallista Isää vastaamaan rukoukseemme vaimoni ja lastemme uskon vahvistamiseksi.
Seuraavana päivänä minulle soitti eräs mies. Hän sanoi löytäneensä lompakkoni rahoineen. Itkin kuin lapsi, koska rukoukseeni oli vastattu ja perheeni uskoa oli vahvistettu.
Tiedän, että taivaallinen Isä, vaikka Hänellä on hyvin paljon lapsia huolehdittavanaan, vastaa meille jokaiselle oman aikataulunsa mukaan ja omalla tavallaan.