Jeesus Kristus – – rauhan lähteemme
Vanhin M. Russell Ballard
kahdentoista apostolin koorumista
Huhtikuun 2002 yleiskonferenssipuheesta.
Levottomaan sydämeemme tulee rauha vain silloin, kun seuraamme Kristuksen valoa.
Kuvitus Review and Herald Publishing / lupa saatu GoodSalt.comista
Kun Herra oli opettanut ja neuvonut kansaa koko päivän, Hän ehdotti sen päätteeksi opetuslapsilleen, että he siirtyisivät Galileanjärven poikki vastarannalle.
Heidän purjehtiessaan yöllä ”nousi kova myrskytuuli ja aallot löivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään.
Mutta Jeesus vain nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: ’Opettaja, etkö näe, me hukumme!’
Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja käski merta: ’Vaikene, ole hiljaa!’ Tuuli asettui, ja tuli aivan tyven.” (Mark. 4:37–39.)
Voitteko kuvitella, mitä apostolit ovat varmasti ajatelleet, kun he näkivät jopa luonnonvoimien – tuulen, sateen ja aaltojen – tottelevan Mestarinsa rauhallista käskyä? Vaikka heidät oli vasta äskettäin kutsuttu pyhään apostolin tehtävään, he tunsivat Hänet ja he rakastivat Häntä ja uskoivat Häneen. He olivat jättäneet työnsä ja perheensä seuratakseen Häntä. Suhteellisen lyhyessä ajassa he olivat kuulleet Hänen opettavan uskomattomia asioita ja nähneet Hänen tekevän voimallisia ihmetekoja. Mutta tämä tapaus kävi yli heidän ymmärryksensä, ja heidän kasvojensa ilmeet ovat varmasti osoittaneet sen.
”Jeesus sanoi heille: ’Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?’
Silloin suuri pelko valtasi heidät ja he kyselivät toisiltaan: ’Mikä mies tämä oikein on? Häntähän tottelevat tuuli ja aallotkin.’” (Mark. 4:40–41.)
Sekasortoisina ja joskus pelottavinakin aikoina Vapahtajan lupaus äärettömästä ja iankaikkisesta rauhasta vetoaa meihin erityisellä voimalla, aivan kuten Hänen kykynsä tyynnyttää pauhaavat aallot on varmasti vaikuttanut syvällisesti niihin, jotka olivat Hänen kanssaan Galileanjärvellä sinä myrskyisenä yönä kauan sitten.
Tie sisäiseen rauhaan
Niiden tavoin, jotka elivät Vapahtajan kuolevaisuudessa suorittaman palvelutyön aikaan, meidänkin keskuudessamme on joitakuita, jotka etsivät fyysistä rauhaa ja vaurautta merkiksi Hänen ihmeellisestä voimastaan. Joskus me emme pysty ymmärtämään sitä, että Jeesuksen lupaama ikuinen rauha on sisäistä rauhaa, jonka synnyttää usko, ankkuroi todistus, ravitsee rakkaus ja jota ilmentävät jatkuva kuuliaisuus ja parannuksenteko. Se on hengen rauhaa, joka kaikuu sydämessä ja sielussa. Ihminen, joka todella tuntee ja kokee tätä sisäistä rauhaa, ei pelkää maailman ristiriitoja tai eripuraisuutta. Syvällä sisimmässään hän tietää, että kaikki on hyvin – ainakin mitä tulee todella merkityksellisiin asioihin.
Rauhaa ei ole synnissä. Siinä saattaa olla huolettomuutta, suosiota, kuuluisuutta ja jopa vaurautta mutta ei rauhaa. ”Jumalattomuus ei ole koskaan ollut onnea” (Alma 41:10). Ihminen ei voi tuntea rauhaa, jos hän elää ristiriidassa ilmoitetun totuuden kanssa. Rauhaa ei ole, jos on ilkeämielinen tai riidanhaluinen. Rauhaa ei ole rivoudessa, siveettömyydessä tai vapaamielisyydessä. Rauhaa ei ole, jos on riippuvainen huumeista, alkoholista tai pornografiasta. Rauhaa ei ole, jos jollakin tavalla kohtelee kaltoin muita, tapahtuipa se tunnetasolla, fyysisesti tai seksuaalisesti, sillä ne, jotka kohtelevat muita kaltoin, pysyvät henkisessä ja hengellisessä levottomuuden tilassa, kunnes tulevat Kristuksen luokse täydellisessä nöyryydessä ja tavoittelevat anteeksiantoa tekemällä täydellisen parannuksen.
Uskon, että jossakin vaiheessa jokainen kaipaa Jumalan rauhaa, ”joka ylittää kaiken ymmärryksen” (Fil. 4:7). Se rauha tulee levottomaan sydämeemme vain silloin, kun seuraamme Kristuksen valoa, joka ”on annettu jokaiselle ihmiselle, jotta hän voi erottaa hyvän pahasta” (Moroni 7:16), koska se johtaa meidät tekemään parannuksen synneistämme ja etsimään anteeksiantoa.
”Minä jätän teille rauhan”
Vain tunteja ennen kuin Herran Jeesuksen Kristuksen oli määrä aloittaa suurenmoinen mutta kauhea sovituksen tapahtumasarja, Hän antoi apostoleilleen tämän merkittävän lupauksen: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille.” (Joh. 14:27.)
Lupasiko Hän rakkaille tovereilleen sellaisen rauhan, jonka maailma tuntee – suojaa, turvallisuutta, josta puuttuvat kiistat ja koettelemukset? Epäilemättä historian aikakirjat tuntuisivat osoittavan muuta. Nuo ensimmäiset apostolit kokivat paljon koettelemuksia ja vainoa koko lopun elämänsä ajan, mikä oli todennäköisesti syynä siihen, että Herra lisäsi lupaukseensa rauhasta tämän ajatuksen: ”En sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27.)
”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha”, Hän jatkoi. ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33, kursivointi lisätty.)
Rauha – todellinen rauha, sellainen, joka tuntuu koko sielussa sisimpään saakka – tulee vain uskosta ja uskon kautta Herraan Jeesukseen Kristukseen. Kun taivaallisen Isämme lapset oivaltavat tämän kallisarvoisen totuuden ja ymmärtävät evankeliumin periaatteet ja elävät niiden mukaan, he voivat saada sydämeensä ja sieluunsa suurenmoista rauhaa. Vapahtaja sanoi Joseph Smithin kautta: ”Ota vastaan oppia minulta ja kuuntele minun sanojani; vaella minun Henkeni sävyisyydessä, niin sinulla on rauha minussa” (OL 19:23).
Olen kiitollinen siitä, että voin todistaa teille, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika. Seuraamalla Häntä uskoen ja luottaen jokainen voi löytää suloisen sisäisen rauhan, jonka evankeliumi meille tarjoaa.