Vain rukouksen päässä
Prodia pelotti käydä takaisin nukkumaan. Mitä jos hän näkisi taas painajaista?
”Hän siellä on, Hän sua kuulee” (Lasten laulukirja, s. 6).
Prodi hätkähti vuoteessaan istualleen. Hänen sydämensä jyskytti.
Sade ropisi kattoa vasten Prodin istuessa pimeässä. Hän kuuli, miten vesi lotisi afrikkalaisesta viikunapuusta hänen ikkunansa ulkopuolella, ja ilma tuntui kostealta ja lämpimältä. Prodi veti syvään henkeä ja yritti rentoutua. Se oli vain unta.
Hän ryömi vuoteestaan ja kurkisti vanhempiensa huoneeseen. Äiti ja isä olivat rauhallisesti unessa. Hänen pikkusiskonsa Célia oli myös käpertyneenä vuoteeseensa. Kaikki oli hyvin. Hänen perheensä oli turvassa.
Prodi kiipesi takaisin vuoteeseen ja yritti jälleen nukahtaa. Hän pyöriskeli unettomana ensin hetken ja sitten vielä lisää. Hän tiesi, ettei hänen unensa ollut totta, mutta se oli ollut tosi pelottava! Vaikka häntä väsytti, häntä pelotti nukahtaa uudelleen. Mitä jos hän näkisi taas painajaista?
Prodi makasi selällään ja katseli kattoa. Hän yritti ajatella onnellisia ajatuksia. ”Oletko siellä, Isä taivahan? Kuuletko rukoukset joka lapsen?” Prodin valtasi lämmin tunne, kun hän ajatteli Alkeisyhdistyksen lempilaulunsa sanoja. Sisar Kioska oli opettanut heille, että taivaallinen Isä huolehtii heistä aina. He voivat rukoilla Häntä milloin vain, missä tahansa.
Prodi tiesi, mitä tehdä. Hän nousi vuoteesta ja polvistui rukoukseen.
”Rakas taivaallinen Isä”, hän rukoili, ”minua pelottaa tosi paljon. Pidäthän perheeni turvassa. Ja autathan minua nukahtamaan niin etten enää näe pahoja unia.”
Prodi piti rukouksensa loppuun ja kiipesi takaisin vuoteeseen. Hänen kehonsa rentoutui, ja hänen mielensä rauhoittui. Pian hän oli unessa.
Kun aamu koitti, Prodi heräsi auringon paistaessa lämpimästi ikkunasta. Hän kuuli kattiloiden kalinaa keittiöstä ja nousi mennäkseen äidin luo. Célia oli pöydän ääressä syömässä edelliseltä päivältä jäänyttä maniokkia. Äiti lämmitti sitä Prodillekin.
”Bonjour”, äiti sanoi. ”Kuinka nukuit?”
”Näin tosi pelottavaa painajaista”, Prodi sanoi. ”Mutta sitten pidin rukouksen. Taivaallinen Isä auttoi minua tuntemaan, että olen turvassa.”
”Kurjaa, että näit pahaa unta”, äiti sanoi. Hän halasi Prodia lujasti ja pitkän aikaa. ”Mutta olen iloinen, että pidit rukouksen. Kuulostaa siltä, että taivaallinen Isä tosiaan auttoi sinua.”
”Niin auttoikin”, Prodi sanoi. ”Pystyin taas nukahtamaan, enkä enää nähnyt pahoja unia.” Prodi halasi äitiä lujasti. Hän oli iloinen, koska hän tiesi, että vaikka häntä kuinka pelottaisikin, taivaallinen Isä olisi vain rukouksen päässä.