Uskomme pääkulmakivi

Olemme pitäneet jokaisen uuden temppelin rakentamisen yhteydessä kulmakiven laskemisseremonian muinaisiin aikoihin ulottuvan perinteen mukaisesti. Ennen betonin käytön yleistymistä rakennusten perustukset tehtiin suurista kivistä. Siinä kaivettiin syvä oja ja pantiin kiviä kivijalaksi. Kivijalka rakennettiin alkukohdasta kulmakiveen asti. Sitten kivijalkaa jatkettiin toiseen suuntaan seuraavaan kulmaan asti, johon pantiin taas kulmakivi. Siitä kivijalkaa jatkettiin seuraavaan kulmaan ja siitä alkukohtaan. – – Viimeistä kulmakiveä sanottiin peruskiveksi eli pääkulmakiveksi, ja sen laskemista vietettiin suurena juhlana. Kun tämä pääkulmakivi oli paikallaan, perustus oli valmis varsinaisen rakennuksen pystyttämistä varten. Tästä tulee Paavalin käyttämä tosi kirkon vertauskuva:

”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.

Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus.

Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi.” (Ef. 2:19–21.)

Meillä on koko rakennuksen yhteen liittäviä kulmakiviä, joiden varaan Herra on perustanut tämän suuren myöhempien aikojen kirkon. Nämä kulmakivet ovat ehdottoman välttämättömiä tälle työlle – ne ovat sen ankkureita, perustus, jonka varassa se seisoo. – – [Mutta] mainitsen pääkulmakiven, joksi me kunnioittaen tunnustamme Herran Jeesuksen Kristuksen. – –

Hän on nimeään kantavan kirkon, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon, pääkulmakivi. Ihmisille ei ole annettu mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi (ks. Ap. t. 4:12). Hän on pelastuksemme tuoja, iankaikkisen elämän antaja (ks. Hepr. 5:9). Ei ole ketään Hänen vertaistaan. Ei ole koskaan ollut. Ei ole koskaan oleva. Kiitos olkoon Jumalalle Hänen rakkaan Poikansa lahjasta, Hänestä, joka antoi henkensä, jotta me saisimme elää, ja joka on meidän uskomme ja Hänen kirkkonsa tärkeä, järkkymätön pääkulmakivi.