Esther Cox

Kuva

Esther and her son, Matthew

Kyseessä oli vain uusi tulvapäivä rankkasateiden osuttua Louisianan osavaltion eteläosaan. Mutta kun Esther Coxin kaksivuotias poika Matthew putosi läheisen ojan syvään, vuolaaseen virtaan, siitä tuli Estherin elämän pahin päivä. Siinä vaiheessa kun Estherin aviomies George löysi Matthew’n, tämä oli ollut vedessä 15 minuuttia.

Leslie Nilsson, valokuvaaja

Odotushuone sairaalassa oli ääriään myöten täynnä meitä tukevia jäseniä. Kun piispamme tuli sairaalaan ja antoi Matthew’lle siunauksen, muistin siitä vain sanat, että Matthew ”tulisi kuntoon” – mutta ei minun aikatauluni vaan Jumalan aikataulun mukaan. Tunsin saaneeni lohtua. Me rukoilimme ja yksinkertaisesti tiesimme, että asiat järjestyisivät. Mitä Matthew’n ongelmat olisivatkin, uskoimme, että niistä selviydyttäisiin.

Matthew’n tilaa kuvattiin sanoilla ”melkein hukkui, happivajaus”, mikä tarkoittaa hapenpuutteen aiheuttamaa aivovauriota. Se oli elämäni pahin päivä, mutta taivaallinen Isä antoi hänet minulle takaisin. Hän on yhä minun vauvani. Olen huolehtinut hänestä 20 vuotta. Meillä on ollut hyviä ja huonoja päiviä, mutta hän on siunaus. Hän on ihana. Ja taivaallinen Isä on auttanut minua selviytymään siitä kaikesta.

Menetin mieheni Georgen viisi vuotta sitten hänen sairastuttuaan maksasyöpään. Tunnen, että taivaallinen Isä valmisti minua hänen poismenoonsa. En halunnut enempää lapsia Matthew’n jälkeen, koska arvelin, että hän tarvitsisi kaiken huomioni, mutta taivaallinen Isä ajatteli toisin ja antoi minulle Lilianin. Olen hänestä hyvin kiitollinen. Hän auttaa minua Matthew’n hoidossa.

Matthew ei pysty puhumaan, mutta arvelen hänen ymmärtävän kaiken. Hän rakastaa ulkona oloa. Annan hänen ihan vain kontata ympäriinsä. Siitä hän pitää. Tunnen, että pyörätuoli rajoittaa häntä. Haluan hänen olevan vapaa.

Kukaan ei rakasta siten kuin henkilö, jolla on erityistarpeita. Me rakastamme toisiamme hyvin paljon. Meillä on hyvin erityinen side. Jumala siunaa minua. Hän todella siunaa.