2020
Lähetyssaarnaajille, jotka kamppailevat mielenterveysongelmien kanssa
Syyskuu 2020


Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille

Lähetyssaarnaajille, jotka kamppailevat mielenterveysongelmien kanssa

Kaksi nuorta aikuista kertoo, kuinka he selvisivät mielenterveysongelmistaan lähetystyössä.

Kokoaikainen lähetystyö voi olla upea siunausten lähde – sekä lähetyssaarnaajalle että niille, joita hän palvelee. Vanhin Richard G. Scott (1928–2015) kahdentoista apostolin koorumista opetti:

”Lähetystyö tuo ainutlaatuisia siunauksia sinulle nyt ja läpi koko elämäsi. – –

Todistan, että uskollinen kokoaikainen lähetystyöpalvelu on suuren onnen ja runsaiden siunausten lähde.” (”Nyt on aika palvella lähetystyössä!”, Liahona, toukokuu 2006, s. 90.)

Lähetystyö voi kuitenkin olla myös yllättävän vaikea kokemus. Presidentti Thomas S. Monson (1927–2018) opetti: ”Lähetystyö on vaikeata. Se verottaa voimia, se kysyy kykyjä, se vaatii kaikkein parasta ponnistusta. – – Mikään muu työ ei vaadi useampia työtunteja tai suurempaa omistautumista tai sellaista uhrautumista ja yhtä palavaa rukousta.” (”Jotta kaikki kuulisivat”, Valkeus, toukokuu 1995, s. 49.) Lähetyssaarnaaja viettää kaikki päivänsä toisen ihmisen kanssa, eivätkä he välttämättä aina tule toimeen keskenään, ja hän kohtaa jatkuvasti torjumista ja vastustusta. Hän ei voi myöskään turvautua kaukana olevan kodin mukavuuksiin eikä rakkaidensa tuomaan lohtuun jaksaakseen eteenpäin. Kaikki nämä tekijät voivat vaikuttaa kokoaikaisen lähetyssaarnaajan henkiseen ja emotionaaliseen terveyteen.

Ihmiset ovat erilaisia, joten jos sinulla on vaikeaa, kysy neuvoa taivaalliselta Isältä, lähetysjohtajaltasi tai toveriltasi, jotta löydät itsellesi sopivat keinot käsitellä ongelmia. Tässä artikkelissa kaksi nuorta aikuista kertoo, kuinka he selvisivät ahdistuksesta ja masennuksesta kokoaikaisessa lähetystyössä.

Kun olin lähdössä lähetystyöhön Pennsylvaniaan Yhdysvalloissa, aloin tuntea itseni ahdistuneeksi. Lähetystyösuunnitelmiani lykättiin, jotta sain aikaa käsitellä tuntemuksiani. Lähetysjohtajani halusi varmistaa, että mieleni voi hyvin, sillä lähetystyö voi laukaista stressin ja ahdistuksen tunteita.

Hoidin mielenterveyttäni ja lähdin lähetystyöhön vasta, kun sain luvan terapeutiltani.

Kaikki meni hyvin, kunnes saavuin kolmannelle alueelleni. En tullut toimeen toverini kanssa, ja meillä oli vaikeuksia löytää opetettavia, minkä seurauksena ahdistukseni paheni, ja lopulta minun oli vaikea edes päästä sängystä ylös aamulla. Välillä pystyin ahdistukseltani tuskin hengittämään, ja kuormittavat tilanteet laukaisivat masennuskohtauksen. Otin lopulta yhteyttä lähetysjohtajaani, joka ehdotti lempeästi, että puhuisin lähetyskenttäni terapeuteille. Heille puhuminen auttoi, mutta se ei ratkaissut ongelmaa kokonaan.

Lopulta minua auttoivat terapiassa oppimani työkalut ja käytännöt. Käytin niitä mielenterveyteni vaalimiseen. Ne eivät poistaneet ahdistustani kokonaan, mutta tekivät siitä hallittavan, jotta pystyin jatkamaan lähetystyöpalveluani.

Tässä vinkkini ahdistuksen hallitsemiseen lähetystyössä:

Fyysinen hyvinvointi:

  • Pidä huolta itsestäsi! Pyhien kirjoitusten lukeminen ja rukoileminen voivat auttaa mielen parantumisessa, mutta jos tarvitset joka päivä hieman omaa aikaa itsestäsi huolehtimiseen (esimerkiksi ruoka-aikaan, aamulla tai illalla), aseta se etusijalle, jotta voit vaalia mielenterveyttäsi.

  • Tee mahdollisuuksien mukaan asioita, joista nautit. Palvelet Herraa, mutta olet silti yhä sinä! Kirjoita päiväkirjaa, piirrä, laula, kuuntele musiikkia, juttele perheellesi ja rakkaillesi valmistautumispäivänä, kirjoita kirje – eli tee asioita, jotka auttavat sinua löytämään rauhaa.

  • Kirjoita joka päivä muistiin viisi asiaa, joista olet kiitollinen. Tämä tapa voi todella auttaa aivojasi voimaan paremmin.

  • Harkitse tarvittaessa lääkärin määräämien lääkkeiden käyttöä.

  • Kerro toverillesi, että sinulla on vaikeaa, ja kerro, miten hän voi auttaa sinua.

  • Joogaa, meditoi tai tee mindfulness-harjoitus osana aamuliikuntaasi tai illalla.

  • Puhu tarvittaessa terapeutille.

Hengellinen ja henkinen hyvinvointi:

  • Pidä ikävien asioiden päiväkirjaa, johon kirjaat kaikki kielteiset ajatukset, tuntemukset ja huolenaiheet, mutta älä vello niissä. Tarkoituksena on ilmaista nämä tunteet ja siirtyä sitten eteenpäin. Paperin voi lopuksi myös rypistää tai repiä – tällainen vertauskuvallinen ele voi auttaa päästämään irti kielteisistä ajatuksista ja tunteista.

  • Pyydä pappeuden siunausta, kun tarvitset lisävahvistusta.

  • Lue usein patriarkallinen siunauksesi.

  • Keskity vahvuuksiisi, älä heikkouksiisi.

  • Korvaa kielteinen ajattelu. Katso lisäohjeita kirjasesta ”Sopeutuminen lähetyssaarnaajan elämään”.

  • Lue ja pohdi yleiskonferenssipuheita – erityisesti niitä, jotka keskittyvät mielenterveyteen – kuten sisar Reyna I. Aburton ”Sä luoksein jää!” (Liahona, marraskuu 2019, s. 57–59) ja vanhin Jeffrey R. Hollandin ”Kuin särkynyt ruukku” (Liahona, marraskuu 2013, s. 40–42).

  • Lue pyhiä kirjoituksia ja pohdi, mistä profeetat ja lähetyssaarnaajat löysivät voimaa ja uskoa vastoinkäymisten kohdatessa.

Näillä pienillä ja yksinkertaisilla käytännöillä oli valtava merkitys kykyyni palvella Herraa koko sydämestäni, väkevyydestäni, mielestäni ja voimastani. Mielenterveysongelmissa ei ole mitään hävettävää, ja Jeesuksen Kristuksen kautta voi aina löytää voimaa, toivoa ja parantumisen. Taivaallinen Isä on antanut meille monia työkaluja, jotta mielemme, kehomme ja henkemme pysyisivät terveinä. Meidän pitää vain olla halukkaita käyttämään niitä.

Faith Ferguson, Idaho, USA

Jouduin kasvotusten masennuksen kanssa ensi kerran lähetystyöni loppupuolella Etelä-Afrikassa. Olin epätavallisen onneton. Mieleni oli maassa, olin aiempaa negatiivisempi ja uskoni horjui. Tämän lisäksi äitini oli sairas, ja perheelläni oli muitakin haasteita. Teeskentelin olevani kunnossa mutta en ollut. Kun aiemmin pystyin käsittelemään kaikenlaisen stressin ongelmitta, yhtäkkiä olin katkeamispisteessä. Muserruin ajatuksieni alle, ja kaikki tuntui kääntyvän minua vastaan.

Olin emotionaalisesti ja henkisesti loppu, joten päätin paastota ja rukoilla johdatusta. Sen ansiosta sain kolme täsmällistä kehotusta:

  • Ensimmäinen oli puhua lähetysjohtajalleni. Kun viimein puhuin ongelmistani, se helpotti oloani ja auttoi tuntemaan, etten ollut yksin.

  • Toinen kehotus oli, että tiedon hankkiminen Jeesuksesta Kristuksesta voisi auttaa minua selviytymään tästä. Kun etsin tietoa taivaallisesta Isästä ja Vapahtajasta, ymmärsin Heidän tuntevan tuskani ja suruni. Luotin Heidän antavan minulle voimaa, kun tuntui, ettei itselläni ollut sitä yhtään.

  • Kolmannen kehotuksen sain presidentti Gordon B. Hinckleyn lainauksesta: ”Palveleminen on paras lääke itsesääliin, itsekkyyteen, epätoivoon ja yksinäisyyteen.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Gordon B. Hinckley, 2016, s. 211.) Kun suuntauduin elämässäni ulospäin ja keskityin palvelemaan muita, tunsin itseni ajan myötä onnellisemmaksi ja itsevarmemmaksi ja luotin enemmän taivaalliseen Isään.

Selvisin lähetystyöstäni, mutta masennus iski uudelleen ensimmäisinä kuukausina yliopistossa. Olin juuri muuttanut Sambiasta Malesiaan ja olin kaukana kotoa niin ettei lähelläni ollut ystäviä tai perhettä. En edes tiennyt, missä seurakuntani kokoontui jumalanpalvelukseen.

Pidin kiinni toivosta ja tunsin innoitusta paastota ja rukoilla jälleen johdatusta. Tämä johti ystävystymiseen luokallani olevan tytön kanssa, joka auttoi minua löytämään lähimmän seurakunnan. Kun sinä ensimmäisenä sunnuntaina kävelin kappeliin, tunsin Pyhän Hengen keventävän taakkaani. Tiesin, että voisin noudattaa samoja parantavia askelia kuin aiemmin lähetystyössäni. Puhuin jälleen kirkon johtajille saadakseni apua, opiskelin Vapahtajan elämää ja opetuksia ja sitten keskityin palvelemaan muita. Etsin ihmisiä, joille saatoin puhua, ja olin avuksi, autoin muita koulussa ja otin vastaan tehtävän kirkossa.

Masennus on opettanut minulle paljon mielenterveydestä. Voimme olla liian kiireisiä niin että emme välttämättä huomaa seurata omaa tai muiden vointia, mutta meidän on kerrottava muille ongelmistamme – sekä itsemme että muiden tähden. Synti, yksinäisyys, kärsimys, pettymys ja syvä murhe voivat vaikuttaa meihin jokaiseen emotionaalisesti, henkisesti ja hengellisesti. Yksi masennuksen vaikeimmista puolista on, että tuntee olevansa kaukana Jumalasta.

Mutta me emme ole koskaan yksin. Kun meillä on vaikeaa, voimme keskittyä tulemaan Kristuksen luokse, sillä Hän voi tehdä sen, mikä on heikkoa, vahvaksi (ks. Et. 12:27).

Tiedän, että Jumala rakastaa meitä ja me olemme Hänen lapsiaan. Jos luotamme Jeesukseen Kristukseen ja noudatamme Hänen käskyjään, meitä siunataan ja vahvistetaan. Hänen ansiostaan saan voimaa Hänen sovituksensa kautta ja voin edelleen nauttia rauhan ja ilon siunauksista.

Akasiwa Wamunyima, Malesia