Hän kokosi minut taas ehjäksi
Ystäväni kuuli, että olin sairaana, ja lähetti omatekoisen, juuri minulle valmistetun palapelin.
Kuvitus Joshua Dennis
Olin aina pitänyt itseäni terveenä ihmisenä. Siksi järkytyin, kun heräsin yhtenä aamuna siihen, että rintaani puristi niin lujaa, että se tuntui olevan räjähtämäisillään. Minut kiidätettiin sairaalaan, mutta kun kokeita oli tehty tuntikausia, lääkärit eivät pystyneet paikallistamaan ongelmaa. He lähettivät minut kotiin, vaikka kärsin yhä sietämättömästä kivusta. Niin alkoi seitsemän kuukautta kestänyt koettelemus lääkärikäynteineen, sairaalajaksoineen ja pahimpine kipuineen, mitä olin koskaan elämässäni tuntenut.
Aloin masentua. Minun oli keskeytettävä yliopisto-opintoni ja muutettava takaisin vanhempieni luo. En päässyt ulos ystävien kanssa. Minulla oli niin suuret kivut, etten voinut jatkaa harrastuksiani. Tuntui, että kaikki, mistä välitin – tulevaisuudentoiveeni, ihmissuhteeni, taitoni – olivat pirstaleina, ja nyt entisen itseni palasia tuntui mahdottomalta koota taas yhteen. Ja aloin miettiä: Kuinka taivaallinen Isä voi antaa tämän tapahtua minulle? Eikö Hän rakastanut minua?
Jälleen yhden pettymystä tuoneen ja tuskallisen lääkärikäynnin jälkeen halusin vain käpertyä kokoon itkemään. Mutta kotiin saavuttuani näin kuistilla jotakin outoa: vanhan, repaleisen kenkälaatikon, joka oli teipattu ja osoitettu minulle.
Laatikossa ollut kirje paljasti, että paketti oli yhdeltä ystävältäni. Hän oli kuullut, että olin sairas, ja halusi piristää minua. Kun avasin kenkälaatikon, huomasin, että se oli täynnä pieniä pehmeitä muovinpalasia. Kyseessä oli omatekoinen, juuri minulle valmistettu palapeli.
Palapeliä kootessani aloin itkeä. Palapelistä muodostui nimeni, jonka ympärillä oli suloisia rakkauden ja rohkaisun viestejä. Tunsin, että kootessani ystäväni lahjaa minuuteni pirstaleiset palaset löysivät taas omille paikoilleen.
Hieman myöhemmin aloin käyttää lääkitystä, joka vähensi oireitani ja auttoi lääkäreitä tekemään diagnoosin. Minulla oli harvinainen mutta hoidettavissa oleva sairaus, ja asianmukaisen lääkityksen avulla pystyin palaamaan normaalielämään.
Samalla kun kehoni toipui, tiesin, etten koskaan unohtaisi, mitä olin oppinut. Ystäväni suloisen lahjan ansiosta tiesin, että minua rakastetaan ja ettei taivaallinen Isä ollut unohtanut minua. Sen jälkeen kun olin tuntenut kuukausia itseni pirstaleiseksi, ystäväni ystävällisyyden ja taivaallisen Isäni rakkauden ansiosta minusta tuli jälleen eheä.