Julkaistaan vain sähköisenä
Kohtasin ennakkoluuloja työpaikalla
Kirjoittaja asuu Zacatecasissa Meksikossa.
Oli rankkaa menettää työtilaisuus siksi, että olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen.
Kun olin nuori, opiskelin Meksikossa yksityisessä yliopistossa kotiosavaltiossani. Tulin aina hyvin toimeen opettajien ja yliopiston johtajan kanssa. Olin erinomainen opiskelija ja sain hyviä arvosanoja, ja tutkintoni jälkeen jatkoimme yhteydenpitoa johtajan kanssa.
Eräänä päivänä vuonna 2010 juttelin johtajan kanssa. Hän kertoi minulle, että yliopistolla oli pulaa opettajista, ja tarjosi minulle töitä taitojeni ja kokemukseni pohjalta.
Se tuntui minusta todelliselta siunaukselta. Olin tuolloin työtön, ja meillä oli hädin tuskin rahaa ruokaan. Opettaminen olisi minulle unelmieni täyttymys, sillä se auttaisi minua elättämään vaimoni ja lapseni.
Sanoin: ”Ilman muuta. Tulen mielelläni.”
Hän vastasi: ”Hienoa! Seuraava lukukausi alkaa 15 päivän kuluttua. Sinun on vain tehtävä paperityöt ja osallistuttava perehdytykseen, ja sitten voitkin aloittaa työt.”
Odottamaton ja ansaitsematon takaisku
Kun menin tekemään vaadittuja paperitöitä, toinen opettaja näki minut ja kysyi, mitä aioin vastata kysymykseen uskonnostani.
Vastasin: ”Olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen.”
Hän sanoi: ”En suosittele, että kirjaat sitä lomakkeeseen. Jos teet sen, he hylkäävät hakemuksesi oikopäätä.”
Ihmettelin itsekseni, voisiko se olla totta. Elämme 2000-lukua. Miten uskonto voisi olla ongelma? Halusin sitä paitsi olla rehellinen, ja niin myös olin. Täytin lomakkeen ja lähetin sen sähköpostilla. Seuraavana päivänä odotin saavani tietoa oppitunneistani. Mitään ei kuulunut.
Sitä seuraavana päivänä otin yhteyttä johtajaan ja tiedustelin häneltä asiaa. Hän sanoi: ”Ei se valitettavasti onnistukaan.”
Kysyin: ”Miksi, mitä tapahtui?”
Hän vastasi: ”Suorittamasi opinnot eivät vastaa akateemisia vaatimuksia.”
Siinä ei ollut mitään järkeä, koska alun alkaen hän itse oli tarjonnut minulle työtä. Virkailijat kertoivat minulle myöhemmin totuuden: menetin paikan uskontoni takia.
Koska yliopistolla ei ollut kirjallista sääntöä tai linjausta henkilökunnan uskonkäsityksistä tai uskonnosta, minua syrjittiin epäoikeudenmukaisesti. Se tuntui rankalta – erityisesti siksi, etten tiennyt, miten elättäisin perheeni.
Jumalan apuun turvaaminen
Yksi asioista, jotka auttoivat minua eteenpäin, oli ajatella, miten Nefi pystyi rakentamaan laivan, vaikka hän ei etukäteen tiennyt, miten sen tekisi (ks. 1. Nefi 17:7–55; 18:1–4). Tieto siitä, että Jumala voi opastaa minua ja auttaa perhettäni saamaan sen, mitä tarvitsemme, auttoi minua selviämään tästä haastavasta ajanjaksosta. Kun pohdin tilannettani, taivaallinen Isä auttoi minua niin, etten koskaan ollut vihainen, ja päätin jatkaa elämääni. Hän auttoi minua keskittymään perheeseeni ja löytämään toisen työn toimittajana, mikä oli suuri siunaus.
Autamme muita
Jeesus Kristus on meille täydellinen esimerkki. Sen sijaan, että olisimme ennakkoluuloisia muita kohtaan, voimme kohdella muita samalla tavalla kuin Hän.
Tehtävässäni instituutinopettajana opetin hiljattain vertauksen laupiaasta samarialaisesta (ks. Luuk. 10:25–37). Saatamme kohdata elämässämme kärsimystä, jota emme ansaitse, ja monesti meistä voi tuntua samalta kuin piestystä ja ryöstetystä miehestä, ja odotamme jonkun auttavan meitä. Tässä vertauksessa Vapahtajamme Jeesus Kristus haluaa meidän kuitenkin olevan kuin samarialainen tai majatalon isäntä, jotka huolehtivat loukatuista. Niin Vapahtaja itse teki huolimatta kohtaamastaan äärimmäisestä hyljeksinnästä ja kärsimyksestä. Ymmärsin, että uhrin roolin sijasta voin ottaa parantajan roolin.
Voimme kaikki pyrkiä olemaan hyviä lähimmäisiä, ystäviä, ihmisiä ja kansalaisia. Siitä tulee helpompaa, kun rakastamme lähimmäisiämme ja yritämme ymmärtää, että ihmiset tekevät virheitä. Joskus nuo virheet voivat olla meille epämiellyttäviä. Ymmärryksen osoittaminen ja anteeksiantaminen auttavat meitä kuitenkin rakastamaan muita, tukemaan apua tarvitsevia ja muuttamaan maailmaa.
Jumala antaa meille voimaa, jotta voimme auttaa muita, kun heillä on vaikeaa. Meidän on vain oltava valmiita, jotta Hän voi opettaa meille, miten voimme tehdä sen.