Mormon 1–6

Jo siinä vaiheessa kun Mormon oli vasta noin 10-vuotias, hän oli huomattavan erilainen verrattuna ympärillään oleviin ihmisiin. Kun luet lukuja Morm. 1–6, pane merkille, millä tavoin Mormonin usko Jeesukseen Kristukseen teki hänestä ainutlaatuisen ja antoi hänelle tilaisuuksia palvella ja siunata muita. Seuraavat jakeet voivat auttaa sinut alkuun:

Morm. 1:2–3, 13–17.Mitä eroja huomaat Mormonin ja hänen kansansa välillä? Mitä sellaisia ominaisuuksia hänellä oli, jotka auttoivat häntä pysymään hengellisesti vahvana niin vaikeana aikana?

Morm. 2:18–19.Millä sanoilla Mormon kuvaili maailmaa, jossa hän eli? Kuinka hän piti kiinni toivosta ympäristöstään huolimatta?

Morm. 3:12.Mitä Mormon ajatteli ihmisistä ympärillään? Mitä sinä voit tehdä oppiaksesi rakastamaan hänen laillaan?

Mitkä muut luvun Morm. 1–6 jakeet tähdentävät Mormonin uskoa Jeesukseen Kristukseen? Mitä tilaisuuksia hänelle annettiin siksi, että hän päätti pysyä uskollisena?

Voisit tutkia presidentti Thomas S. Monsonin puhetta ”Olkaa esimerkkinä ja valona” (Liahona, marraskuu 2015, s. 86–88) ja etsiä syitä siihen, miksi Jeesuksen Kristuksen seuraajien on tärkeää erottua tai olla erilaisia. Kuinka täydentäisit tällaiset lauseet? ” oli minulle esimerkkinä, kun hän . Se sai minut haluamaan .”

Mormonista olisi voinut tuntua, ettei hänen esimerkillään ollut vaikutusta hänen kansaansa. Jos sinulla olisi tilaisuus puhua Mormonille, mitä kertoisit hänelle siitä, kuinka hänen esimerkkinsä on vaikuttanut sinuun?

Katso myös David A. Bednar, ”Nopea havaitsemaan”, Liahona, joulukuu 2006, s. 14–20; video ”Something Different about Us: Example” [Jotakin erilaista meissä: Esimerkki], Gospel Library; Gospel Topics, ”Living the Gospel of Jesus Christ” [Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan eläminen], Gospel Library.

Kuva

Nefiläisiä ja lamanilaisia taistelemassa keskenään

Kun Mormon näki kansansa murheen, hän toivoi heidän tekevän parannuksen. Mutta ”heidän murheensa ei johtanut parannukseen” (Morm. 2:13) – se ei ollut Jumalan mielen mukaista murhetta vaan maallista murhetta. Jotta ymmärrät näiden kahden eron, voisit kirjoittaa seuraavan kaltaiseen taulukkoon, mitä opit jakeista Morm. 2:10–15:

Mistä tiedät, onko murheesi Jumalan mielen mukaista vai maallista murhetta? Jos koet maallista murhetta, kuinka voit kääntää sen Jumalan mielen mukaiseksi murheeksi?

Katso myös 2. Kor. 7:8–11; Michelle D. Craig, ”Jumalallinen tyytymättömyys”, Liahona, marraskuu 2018, s. 52–55.

Mormon huomasi, etteivät nefiläiset tunnustaneet sitä, kuinka Herra oli siunannut heitä. Kun luet jakeita Morm. 3:3, 9, voisit pohtia, kuinka sinä tunnustat Jumalan vaikutuksen elämässäsi. Mitä siunauksia saamme, kun tunnustamme Hänen vaikutuksensa? Mitä seurauksia on siitä, ettei tunnusta Häntä? (Ks. Morm. 2:26; OL 59:21).

Katso myös Henry B. Eyring, ”Oi muistakaa, muistakaa”, Liahona, marraskuu 2007, s. 66–69.

Jos joskus omat syntisi lannistavat sinua, Mormonin kuvaus siitä, kuinka Vapahtaja seisoo syli avoinna ottaakseen sinut vastaan, voi antaa sinulle varmuutta. Kun luet jakeita Morm. 5:8–24 ja 6:16–22, mitä opit siitä, mitä taivaallinen Isä ja Jeesus tuntevat sinua kohtaan silloinkin kun teet syntiä? Kuinka olet tuntenut Jeesuksen Kristuksen ojentautuvan sinua kohti avosylin? Mitä tunnet innoitusta tehdä sen vuoksi?

Katso myös ”Jeesuksen luokse”, MAP-lauluja, 73.

• Koska Mormon oli varsin nuori, kun hän oppi uskomaan Kristukseen, hän voi olla innoituksena lapsillesi. Voisit lukea Morm. 1:1–3, ja lapsesi voisivat kuunnella, kuinka vanha Mormon oli, kun Ammaron antoi hänelle erityisen tehtävän. Voisit myös auttaa heitä löytämään näistä jakeista ominaisuuksia, joita Ammaron näki Mormonissa. Kuinka nämä ominaisuudet auttavat meitä seuraamaan Jeesusta Kristusta?

  Kuva

  Mormon pienenä poikana

• Koska Mormon seurasi Jeesusta Kristusta, hänelle annettiin tilaisuuksia palvella ja siunata muita. Voisit kehottaa lapsiasi lukemaan yhden tai useampia seuraavista kohdista ja auttaa heitä kertomaan, mitä he oppivat Mormonista: Morm. 1:1–3; 2:1, 23–24 ja 3:1–3, 12, 20–22 (ks. myös ”Luku 49: Mormon ja hänen opetuksensa”, Mormonin kirjan kertomuksia). Kuinka hän seurasi Jeesusta Kristusta? Kuinka hänen uskonsa Jeesukseen Kristukseen auttoi tai siunasi muita? Kuinka meidän uskomme voi auttaa tuntemiamme ihmisiä?

• Voisit laatia samanlaisen kaavion kuin kohdassa ”Ideoita oppimiseen kotona ja kirkossa”, jotta voit auttaa lapsiasi ymmärtämään eron maallisen ja Jumalan mielen mukaisen murheen välillä, kun he lukevat Morm. 2:8, 10–15. Sitten he voisivat myös tutkia jaetta Morm. 2:12 ja etsiä syitä sille, miksi parannuksen tulisi saada sydämemme riemuitsemaan. Kuinka voimme varmistua siitä, että syntiemme vuoksi tuntemamme murhe johtaa meitä etsimään Jumalalta apua muuttumiseen?

• Se, että kehotat lapsiasi laatimaan luettelon (tai piirtämään kuvia) asioista, joista he ovat kiitollisia, voi olla hyvä tapa auttaa heitä tuntemaan kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Kun he ovat laatineet luettelon, voisit lukea Morm. 3:3, 9 ja selittää, että taivaallinen Isä oli siunannut myös nefiläisiä, mutta he eivät olleet käsittäneet sitä. Mitä me voimme tehdä osoittaaksemme, että olemme kiitollisia taivaalliselle Isälle siunauksistamme?

• Vaikka nefiläiset olivat jumalattomia, Mormon ei koskaan lakannut rakastamasta heitä. Auta lapsiasi löytämään jakeesta Morm. 3:12 sanat ”rakastanut” ja ”rakkauden”. Voisitte myös laulaa yhdessä jonkin muiden rakastamisesta kertovan laulun, kuten ”Jokaista tulee rakastaa” (Lasten laulukirja, s. 39), samalla kun näytät kuvia lapsista eri puolilta maailmaa. Todista Jumalan rakkaudesta kaikkia lapsiaan kohtaan.