Moosia 4–6

• Jotkut ihmiset luulevat erheellisesti, ettei parannukseen tarvita juurikaan ponnistelua, ja toiset luulevat sen vaativan liian paljon ponnistelua. Auttaaksesi luokan jäseniä ymmärtämään paremmin, mitä syntien anteeksisaamiseen tarvitaan, voisit kehottaa heitä tutkimaan kuningas Benjaminin opetuksia jakeista Moosia 4:1–12 ja panemaan merkille ehdot, joiden täyttyessä taivaallinen Isä antaa anteeksiannon synneistämme. Luokan jäsenet voisivat kirjoittaa tauluun, mitä he löytävät. Pyydä heitä keksimään jokin vertaus, jonka avulla he voisivat selittää, mitä he oppivat. He voisivat esimerkiksi verrata syntien anteeksisaamista velkojaan, joka mitätöi velan. Tai he voivat verrata syntiemme anteeksiannon säilyttämistä jostakin sellaisesta huolehtimiseen, joka vaatii jatkuvaa huolenpitoa, kuten esimerkiksi puutarha tai koti.

• Voit halutessasi kysyä luokan jäseniltä, mitä he sanoisivat jollekulle, joka miettii, onko parannus ponnistelujen arvoinen. Kuinka he auttaisivat henkilöä, joka on lannistunut ja luulee, että synnin ja heikkouden voittaminen on mahdotonta? Voisit auttaa luokan jäseniä valmistautumaan sellaisiin keskusteluihin pyytämällä heitä käyttämään muutama minuutti siihen, että he tutkivat kuningas Benjaminin sanoja kohdasta Moosia 4:1–12 ja etsivät totuuksia, jotka voisivat auttaa jotakuta tällaisessa tilanteessa. Luokan jäsenet voisivat sen jälkeen kertoa löytämistään totuuksista jollekulle lähellään istuvalle.

• Kuinka voimme tietää, että me olemme saaneet syntiemme anteeksiannon? Kuningas Benjamin kuvaili joitakin todellisen parannuksen tuloksia – kehota luokkasi jäseniä etsimään niitä kohdasta Moosia 4:13–16. Voisit myös pyytää heitä pohtimaan omaa elämäänsä ja arvioimaan, kuinka hyvin he elävät näissä jakeissa olevien opetusten mukaan. Mitä merkkejä luokan jäsenet huomaavat siitä, että he ovat parhaillaan kääntymässä evankeliumiin? Kuinka meidän suhteemme muihin muuttuvat, kun me tulemme Kristuksen luokse parannuksen kautta? Luokan jäsenet voivat kenties kertoa, kuinka he ovat nähneet tämän tapahtuvan omassa elämässään.

• Jakeet Moosia 4:11–12 ja 14–16 voisivat herättää keskustelun siitä, mikä innoittaa vanhurskaaseen vanhemmuuteen. Mitä näissä jakeissa opetetaan siitä, kuinka tulla paremmiksi vanhemmiksi?

• Jos tunnet innoitusta virittää keskustelun kuningas Benjaminin opetuksista koskien köyhistä ja tarvitsevista huolehtimista, voisit kehottaa luokan jäseniä lukemaan vuorotellen ääneen jakeet Moosia 4:16–27. Kunkin jakeen jälkeen pyydä lukijaa tiivistämään omin sanoin se, mitä kuningas Benjamin opetti. Vanhin Jeffrey R. Hollandin puhetta ”Emmekö me kaikki ole kerjäläisiä?” (Liahona, marraskuu 2014, s. 40–42) voisi käyttää tämän keskustelun lisänä. Kuinka voimme noudattaa kuningas Benjaminin neuvoa olla juoksematta ”nopeammin kuin [meillä] on voimaa”? (Moosia 4:26–27.) Kuinka käsky ”antaa omaisuudestamme köyhille” liittyy meidän syntiemme anteeksisaamiseen?

• Joskus tuntuu siltä, että olisi helpompaa, jos Herra antaisi meille yksityiskohtaisen luettelon kaikista mahdollisista synneistä. Sen sijaan Hän sanoo meille: ”[Valvokaa] itseänne – – ja [pysykää] uskossa siihen, mitä olette kuulleet meidän Herramme tulemisesta” (Moosia 4:30). Auttaaksesi luokkaasi keskustelemaan tästä periaatteesta voisit esittää heille seuraavanlaisia kysymyksiä: Millä tavoin meidän ajatuksemme, sanamme ja tekomme vaikuttavat meihin itseemme ja muihin? Mitä se, että ”pysyy uskossa”, tarkoittaa? Minkä neuvon voimme antaa toisillemme siitä, kuinka voimme ”valvoa itseämme”?

• Aloittaaksesi keskustelun siitä verrattomasta muutoksesta, jonka Jeesuksen Kristuksen evankeliumi voi tuoda meidän elämäämme, voisit pyytää luokan jäseniä kertomaan joitakin syitä sille, miksi usein on vaikeaa tehdä pysyviä muutoksia elämässämme. Kehota heitä sen jälkeen lukemaan jakeet Moosia 5:1–5 ja panemaan merkille se ”voimallinen muutos”, jonka kuningas Benjaminin kansa koki. Mitä totuuksia me voimme oppia sydämenmuutoksesta heidän kokemuksensa pohjalta? Voit halutessasi pyytää muutamia luokan jäseniä kertomaan, kuinka Pyhä Henki on auttanut heitä muuttamaan sydäntään.

  Kuva

  Kristus parantaa sairaan naisen

• Keskusteltuanne kohdassa Moosia 5:1–7 olevista totuuksista jotkut luokan jäsenet saattavat ihmetellä, miksei heidän sydämenmuutoksensa vaikuta niin dramaattiselta tai välittömältä kuin kuningas Benjaminin kansan kokema. Vanhin D. Todd Christoffersonin sanat otsikon ”Lisäaineistoa” alla vastaavat tähän kysymykseen. Mitä me voimme oppia kääntymyksestä vanhin Christoffersonin sanojen pohjalta?

• Kohta Moosia 5:5–15 voi auttaa luokan jäseniä ymmärtämään siunauksia, joita he saavat tehdessään liittoja Jumalan kanssa ja pitäessään ne. Voisit kehottaa heitä käymään nämä jakeet läpi samalla kun he pitävät mielessään kasteenliiton lupaukset ja sakramenttitoimituksen. Pyydä heitä sitten kertomaan oppimastaan. (Ks. myös OL 20:77, 79.)

Vanhin D. Todd Christofferson on puhunut pyhissä kirjoituksissa kuvatusta voimallisesta sydämenmuutoksesta:

”Saatatte kysyä: Miksi se voimallinen muutos ei tapahdu minussa nopeammin? Teidän tulee muistaa, että merkittävät esimerkit kuningas Benjaminin kansasta, Almasta ja joistakuista muista pyhien kirjoitusten henkilöistä ovat juuri sitä – merkittäviä mutta eivät tyypillisiä. Useimpien meidän kohdalla muutokset tapahtuvat vähitellen ja ajan kuluessa. Uudestisyntyminen, toisin kuin fyysinen syntymämme, on enemmänkin prosessi kuin kertatapahtuma. Ja tuossa prosessissa mukana oleminen on kuolevaisuuden keskeinen tarkoitus.

Ja varokaamme antamasta itsellemme oikeutta sattumanvaraisiin pyrkimyksiin. Älkäämme olko tyytyväisiä siihen, että meillä on vain vähäinen taipumus pahantekoon. Nauttikaamme sakramentti kelvollisesti joka viikko ja turvautukaamme jatkuvasti Pyhän Hengen apuun poistaaksemme itsestämme täysin viimeisetkin epäpuhtauden rippeet. Todistan siitä, että kun jatkatte hengellisen uudestisyntymisen tiellä, Jeesuksen Kristuksen sovittava armo poistaa syntinne ja noiden syntien tahran teissä, kiusaukset menettävät vetovoimansa ja Kristuksessa teistä tulee pyhiä kuten Hän ja Isämme ovat pyhiä.” (”Uudestisyntynyt”, Liahona, toukokuu 2008, s. 78.)