Moroni 1–6

• Jos joku luokkasi jäsen (tai heidän läheisensä) on valmistautumassa saamaan pappeuden toimituksia, voisi olla hyödyllistä käydä läpi, mitä Moroni opetti toimituksista luvuissa Moroni 2–6. Luokan jäsenet voisivat työskennellä pareittain esittäessään roolileikkinä seuraavanlaisia tilanteita. 1) Veljesi asetetaan pian pappeuteen. Mitä neuvoja antaisit hänelle luvusta Moroni 3? 2) Toiseen uskontokuntaan kuuluva ystävä ihmettelee, miksi sakramentti täytyy nauttia joka viikko. Mitä sinä sanoisit? (Ks. Moroni 4–5.) 3) Tyttäresi kastepäivä lähestyy, mutta hän ei ole varma siitä, onko hän valmis. Kuinka auttaisit häntä? (Ks. Moroni 6:1–3.) Roolileikin jälkeen luokka voisi keskustella siitä, mitä he oppivat toisiltaan. He voisivat myös lausua todistuksensa siitä, kuinka tällaiset toimitukset ovat tuoneet heidät lähemmäksi taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta.

• Virittääksesi keskustelun kasteeseen valmistautumisesta voisit pyytää yhtä luokan jäsentä kuvailemaan tapoja, joilla hän on valmistautunut tärkeisiin sitoumuksiin elämässään, kuten lähetystyöhön, avioliittoon, vanhemmuuteen tai uuteen työpaikkaan. Millä tavoin tuota valmistautumista voidaan verrata valmistautumiseen, jota tarvitaan ollaksemme kelvollisia menemään kasteelle, kuten kuvaillaan jakeissa Moroni 6:1–3? (Ks. myös Moosia 18:8–10; OL 20:37.) Miksi näissä kohdissa luetellut piirteet ovat välttämättömiä kastetta varten? Mistä tiedämme, olemmeko me valmiita tähän toimitukseen? Kannusta luokan jäseniä pohtimaan, kuinka hyvin he ovat eläneet näiden mittapuiden mukaan kasteensa jälkeen ja mitä he voisivat tehdä paremmin. Voisit myös kehottaa heitä kirjoittamaan muistiin mahdollisesti saamiaan vaikutelmia ja lukemaan niitä usein uudelleen.

  Kuva

  nuori nainen saa siunauksen

• Aineiston Tule ja seuraa minua – sinä ja perheesi tämän viikon oppimisehdotuksessa ehdotetaan sakramenttiin liittyviä oppimistoimintoja. Ehkä voisit kehottaa muutamia luokan jäseniä suorittamaan nämä toiminnat kotona ja tulemaan luokkaan valmiina kertomaan kokemastaan. Voisit myös pyytää luokan jäseniä kertomaan toisilleen, mitä he tekevät valmistautuakseen itse ja valmistaakseen perhettään saamaan pyhiä kokemuksia sakramentin yhteydessä.

• Useimmat meistä ovat kuulleet sakramenttirukoukset moneen kertaan, mutta ajattelemmeko me paljonkaan noiden sanojen merkitystä? Auttaaksesi luokan jäseniä pohtimaan näitä rukouksia voisit antaa heille useita minuutteja aikaa kirjoittaa sakramenttirukoukset ulkomuistista. Kehota heitä sen jälkeen vertaamaan kirjoittamaansa jakeisiin Moroni 4:3 ja 5:2. Mitä he muistivat helposti? Mitä heiltä jäi pois? Huomasivatko he näissä rukouksissa jotakin sellaista, mitä he eivät olleet huomanneet aiemmin? Kehota luokan jäseniä kertomaan sakramenttirukouksista sanoja ja ilmauksia, jotka kiinnittävät heidän huomionsa tai jotka auttavat heitä tuntemaan tämän toimituksen pyhyyden. Syventääksesi luokan jäsenten arvostusta sakramenttia kohtaan voit halutessasi pyytää yhtä luokan jäsentä laulamaan tai soittamaan jonkin sakramenttilaulun. Voisit myös näyttää videon ”Always Remember Him” [”Muista Hänet aina”] (ChurchofJesusChrist.org).

  

• Voit halutessasi käyttää jotakin vertausta auttaaksesi luokan jäseniä ymmärtämään, miten tärkeää on ”[tulla ravituksi] Jumalan hyvällä sanalla” (Moroni 6:4). Esimerkiksi millaista ravintoa jokin taimi tarvitsee? Entä vauva? Mitä tapahtuu, jos laiminlyöt jotakin sellaista, mikä tarvitsee ravitsemista? Millä tavoin uudet ja palaavat kirkon jäsenet ovat ravitsemisen tarpeessaan samankaltaisia kuin kasvi tai pienokainen? Luokan jäsenet voisivat etsiä jakeista Moroni 6:4–9 ajatuksia siitä, kuinka he voivat ”ravita” toisiaan hengellisesti. He voisivat myös löytää ideoita otsikon ”Lisäaineistoa” alta. Voisit myös kertoa tilanteesta, jolloin joku toinen opetuslapsi on palvellut sinua. Ehkä luokan jäsenet olisivat halukkaita kertomaan samankaltaisista kokemuksista.

• Jakeet Moroni 6:4–9 voisivat auttaa luokan jäseniä ymmärtämään, kuinka siunattuja me olemmekaan, koska meidät ”[luetaan] Kristuksen kirkon kansaan” ja voimme käydä kirkon kokouksissa. Kuinka voisimme selittää näitä siunauksia henkilölle, joka epäilee järjestetyn kirkon tarvetta? Ehkä luokan jäsenet voisivat etsiä näistä jakeista jotakin sellaista, mistä he voisivat kertoa. Tai he voisivat luetella siunauksia, joita he ovat saaneet kirkon jäseninä (ks. D. Todd Christofferson, ”Miksi kirkko”, Liahona, marraskuu 2015, s. 108–111). Mitä me voimme tehdä varmistaaksemme, että muita opetuslapsia ”muistettaisiin ja ravittaisiin Jumalan hyvällä sanalla”, kun ”[kokoonnumme] usein yhteen”? (Moroni 6:4–5.)

Vanhin Jeffrey R. Holland on opettanut: ”Useimmat ihmiset eivät tule kirkkoon ainoastaan etsimään jotakin uutta tietoa evankeliumista tai tapaamaan vanhoja ystäviä, vaikka se on kaikki tärkeätä. He tulevat etsimään hengellistä kokemusta. He haluavat rauhaa. He haluavat vahvistusta uskolleen ja uutta toivoa. Lyhyesti sanottuna he haluavat Jumalan hyvän sanan ravintoa sekä vahvistusta taivaan voimilta.” (Ks. ”Jumalan lähettämä opettaja”, Valkeus, heinäkuu 1998, s. 28.)

Presidentti Gordon B. Hinckley on selittänyt, että käännynnäisten ravitseminen Jumalan sanalla ”on kaikkien työtä. Se on kotiopettajien ja kotikäyntiopettajien työtä [nykyään palvelutyöveljien ja -sisarten työtä]. Se on piispakunnan, pappeuskoorumien, Apuyhdistyksen, nuorten miesten ja nuorten naisten ja jopa Alkeisyhdistyksen työtä.

Osallistuin juuri viime sunnuntaina paasto- ja todistuskokoukseen. Eräs 15- tai 16-vuotias poika seisoi seurakunnan edessä ja kertoi päättäneensä mennä kasteelle.

Sitten opettajien koorumiin kuuluvat pojat astuivat yksitellen mikrofonin ääreen ja ilmaisivat rakkautensa tuota poikaa kohtaan kertoen hänelle, että hän oli tehnyt oikean päätöksen, ja vakuuttaen hänelle, että he seisoisivat hänen rinnallaan ja auttaisivat häntä. Oli suurenmoinen kokemus kuulla noiden nuorten miesten ilmaisevan kiitollisuuden ja kannustuksen sanoja ystävälleen. Olen vakuuttunut siitä, että kaikki nuo pojat, myös hän, joka kastettiin viime viikolla, lähtevät lähetystyöhön.

Äskettäisessä lehtihaastattelussa minulta kysyttiin: ’Mikä tuo teille suurimman tyydytyksen tunteen tarkastellessanne kirkon työtä tällä hetkellä?’

Vastasin: ’Tyydytystä tuottavin kokemukseni on nähdä, mitä tämä evankeliumi tekee ihmisille. Se antaa heille uuden näkemyksen elämään. Se antaa heille näkökulman, jollaista he eivät ole milloinkaan aikaisemmin tunteneet. Se nostaa heidän katseensa jaloihin ja jumalallisiin asioihin. Heille tapahtuu jotakin sellaista, mitä on ihmeellistä katsella. He katsovat Kristukseen ja alkavat elää.’

Pyydän – – teitä jokaista auttamaan tässä työssä.” (”Käännynnäisiä ja nuoria miehiä”, Valkeus, heinäkuu 1997, s. 48.)